Mitä Sinä KADUT?

[Inska]

IMHO, maailman turhin katumisen aihe on, ettei joskus sanonut jotain jollekin joka on nyt kuollut. Kukaan ei ole tilivelvollinen yhdellekään kuolleelle. Muutenkin ihmetyttää kaikenlainen kuolleiden muistelu ja kunnioittaminen, kannetaan kukkia haudalle ja pystytetään muistomerkkejä, vietäisi nekin kukat eläville niin olisi niistäkin jollekin iloa.

Mä olen tästä erittäin paljon erimieltä, varsinkin jos se elämän tärkein ihminen kuolee yllättäen. Toki ne asiat pitäisi tehdä silloin, kun toinen on elossa, mutta liian usein sitä ajattelee että sitten joskus myöhemmin, ja juuri sen takia se kaduttaa jälkikäteen. Itseäni kaduttaa ainoastaan se, etten koskaan sanonut isälleni miten tärkeä ihminen hän on minulle. Itselleni pahintahan on se, että hän tuskin tiesi sitä, koska yritin esittää aina tunteetonta ja henkisesti kovaa ihmistä joka pärjää aina yksin, ja ihmistä joka ei puhu tunteistaan.

Vaikka kuolleen ihmisen muistelu kostuttaa silmäkulmat, niin silti se helpottaa aina omaa olotilaa. Kunnioituksessa on itselleni kyse siitä, että ihminen on todellakin ollut merkityksellinen ja vaikuttanut omaan elämään paljon, kunnioitettavalla tavalla. Pitäisikö nyt unohtaa kaikki ne muistot, hetket, elämän ohjeet jne. jotka ovat muokanneet minusta juuri minut, vain sen takia, että joku kuolee. Ihan vaan kommenttina tuohon kun asia aiheuttaa ihmetystä.

 

[J.Jake]

Itseäni kaduttaa ainoastaan se, etten koskaan sanonut isälleni miten tärkeä ihminen hän on minulle. Itselleni pahintahan on se, että hän tuskin tiesi sitä, koska yritin esittää aina tunteetonta ja henkisesti kovaa ihmistä joka pärjää aina yksin, ja ihmistä joka ei puhu tunteistaan.

No jaa, se kuitenkin oli sun faija. Kyllä se tiesi että esität, ei vaan näyttänyt sitä.

Ihmisistä pitäis yleesäkin ajatella elossa olevana samanlailla kuin heistä kuolleena ajatellaan.
Yleensähän (posthumous) kuolleista muistellaan vain hyviä puolia.

 

[Tyggis]

Kadun hyvin monia asioita mitä olen tehnyt elämäni aikana. Tehtyä ei tekemättömäksi saa, mutta koen, että asioiden prosessointi on minulle tärkeää välttäekseni saman virhee uudestaan.

 

[Paletaani]

Olen katunut puolet elämästäni sitä, että lopetin orastavan judoharrastuksen ala-asteella. Sitä ois nykyään aika kova luu jos ois tähän päivään asti jatkanut!

Tosin sitä muistelemalla olen vuosien varrella kerännyt virtaa potkunyrkkeilyyn, krav magaan ja punttailuun :evil:

Kuten eräs entinen työkaveri (taposta istunut, ex-helvetin enkeli jne jne..) totesi:
"Kaikki on aina eteenpäin, vaikka turvalleen menis!" :D

 

[123jippo]

Olen joskus ennen katunut moniakin asioita...vaan nyt en enää kadu mitään...ja ihan oikeesti näin...ei katuminen auta mitään ja on parempaakin tekemistä ja jotain olis voinut tehdä 'paremmin' tai 'huonommin' tai tehdä tai jättää tekemättä mutta ei paljoa väliä loppujen lopuksi...tai voi olla väliä mutta eihän niile enää mitään voi...no katotaan nyt sitten kun on jättivitutus päällä taas jostain josko rupeis kaduttaa...

"En itke toisten tavoin
Tie on avoin
Ja rattaanpyörä pyörii aina vaan"

 

[Masterpiece]

Kaduttaa, kun lopetin venäjän kielen opiskelun lukiossa. Kaksi kurssia kävin, sitten jätin kesken, kun olisi vienyt niin paljon aikaa. Liian laiska lukemaan.

 

[Columbu]

Kaduttaa, kun lopetin venäjän kielen opiskelun lukiossa. Kaksi kurssia kävin, sitten jätin kesken, kun olisi vienyt niin paljon aikaa. Liian laiska lukemaan.

Sama kaduttaa täällä myös. Mutta ehtiihän sitä vielä opiskella.

 

[Zada]

Kaduttaa, kun lopetin venäjän kielen opiskelun lukiossa. Kaksi kurssia kävin, sitten jätin kesken, kun olisi vienyt niin paljon aikaa. Liian laiska lukemaan.

Sama...lopetin venäjän kielen opiskelun siirtyessäni yläasteelle. Kaks vuotta tuli opiskeltua. Kunpa vaan sillon oisin jo tajunnu, että tykkään kielistä ja ne on mulle suht helppoa opiskeltavaa... :(

 

[präsä]

Kaduttaa ku piti olla lukiossa niin pirun laiska. Nyt sitte saa pelätä että pääseekö haluamaansa kouluun ollenkaan.

 

[DonHessu]

Melkein kaduttaa naapurien kiusaaminen... Tai kaduttaisi jos eivät olisi maailman vittumaisimpia ihmisiä... Jalkapallokentällä emme kuulemma saa pelata futista... Huoh. Ehkä mää voin katua valmiiks ku käyn potkii ens yönä sen seinää et se varmasti herää ja lähen juoksee.. Ja joo, otinha mä sen pihalta pari haravaa ja harjaa mitkä heitin metsään.

Ei kannata raivota tästä viestistä kuinka tyhmä olen, ellei oikeasti ole tavannut näitä.. Aivan uskomattoman ärsyttäviä.

 

[afrolicious]

Kaduttaa ku piti olla lukiossa niin pirun laiska. Nyt sitte saa pelätä että pääseekö haluamaansa kouluun ollenkaan.

Sama täälä. Nyt ei ole enää minkäänlaista kiinostusta opiskella, ja kieletkin on niin hakusessa että tuskin edes pärjäisin missään muualla kun amiksessa. (En tarkoita että amis olisi paska paikka.)

 

[Alyssa]

Just tällä hetkellä kadun sitä, etten 22.6.2008 kävellyt vaan suosiolla himaan. Sen virhearvioinnin takia on koko kesä pilalla ja ongelmia mahdollisesti jatkossakin. Tosin kuten rakas äitini sanoi, kaikki tapahtuu syystä, ja ehkä tämän tarkoitus oli sitten vähän rauhoittaa tätä mun käsistä lähtenyttä elämääni

Toinen mitä kadun on se, että olin niin sinisilmäinen ja naiivi joskus lukion ykkösen syksyllä, kun tapasin nykyisen eksäni. Jos olisin osannut hoitaa tilanteet eri tavalla, en olisi saanut turpaani niin pahasti. Tosin jos olisin ollut erilainen, jutusta ei välttämättä olisi edes tullut mitään. Sitä en osaa sanoa, olisiko se sitten hyvä vai huono asia...

Koripallon lopettaminen. Elin sille lajille 5 vuotta ja sitten paikkakunnan muutos -> kesti hiukan aikaa aloittaa uudestaan -> taso tippui -> mahdottomat harkka-ajat (ristiin koulun kanssa) -> lopetin. Se oli todellakin olosuhteiden pakko, mutta olisin voinut edes yrittää neuvotella, olla hiukan aktiivisempi. Ei sitä vaan silloin tajunnut, miten kova ikävä tulisi.

Kadun aika paljon kaikenlaisia asioita, mutta toisaalta kaikessa on ollut aina hyvätkin puolensa. Näin jälkeenpäin ne on helpompi nähdä ja arvioida, tekikö oikean vai väärän valinnan.

 

[gymdude]

en kadu yleensä mitään. paitsi jos olen loukannut jotain todella pahasti ni voi vähän kaduttaa. mut jos joku loukkaa mua ni saa varmasti takasin. mitähä sitä ois katunu viimeks no ehkä ku kaverin auton ovi meni paskaks

 

[Makkolainen]

Ainoat virheet, mitkä kaduttaa, ovat ne virheet, joista jotkut muut ihmiset ovat joutuneet kärsimään. Olivat sitten ystäviäni tai tuntemattomia.

 

[crommed]

Mitään en kadu, mutta kaikista teoista en ole niin ylpeä!

 

[Limonadi]

Se et 24-vuotiaana olen vieläkin ilman koulutusta:(

 

[H. E. Pennypacker]

ET ole ainoa, tosin itsellä toivon mukaan asia muuttuu kuukauden päästä. Eniten kaduttaa se kun tuli lukio sluibailtua läpi ja nyt hirmu vaikea ainakin suomessa saada hyvää opiskelupaikkaa koska pelkillä pääsykoepisteillä on todellakin vaikeata päästä sisään. Kaduttaa myös parin viimeisen vuoden tuhlaus kaikkeen paskaan, tuon ajan olisi voinut käyttää opiskeluihin tai johonkin edes vähän järkevään. Tuntuu että pari vuotta mennyt ohi elämästä. Noh nyt parempi into kaikkeen ja elämä näyttää(toistaiseksi) hyvältä.

 

[ice devil]

En oo pitänyt oikein mitään yhteyttä vaihto-oppilasvuoteni perheisiin enkä sikäläisiin kavereihin. Nyt kun suunnittelen matkaa vanhoille kotikonnuille jenkkeihin, niin olisi mahtavaa nähdä heikäläisiä. Kuuden vuoden jälkeen lienee turha otella yhteyttä, ei ne mua enää muista :(

 

[Sinoli123]

Kadun sitä etten edes oikeastaan yrittänyt pelastaa kaatuvaa suhdettani vaan yritin lähinnä piilottaa/ unohtaa ongelmat.

Sitä kadun myös jaksanut painostaa urheilu uraan vaikka ainesta olisi ollutkin tod näköisesti aika pitkälle.

 

[Counterfeith]

Kadun sitä pistin paskaksi sen polun mikä mulle nuorena valmiiksi luotiin.
Olisi ollut niin helppoa mennä sitä normaalia kautta.
Olla ihan tavallinen ihminen.