Mitä Sinä KADUT?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Fabien
  • Aloitettu Aloitettu
Kadun sitä että kadun kaikkea niin helvetisti. Mitään oikeasti vahingollista en ole tietääkseni tehnyt muille kuin itselleni (sitä tosin ihan perkeleesti)... Joten jonkinlainen katumus- ja häpeätunteiden amputaatio tekisi välillä terää.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Kyllähän sitä monikin asia kaduttaa. Onneksi virheistään oppii ja toivottavasti oikeiden tekojen ja valintojen määrä kasvaa. Tietysti toisilla valinnoilla olisin erilainen ihminen, mutta entäs sitten? Jotenkin helvetin väsynyt tuo asenne "mitään en kadu, perkele olen kova jätkä".
 
Terävät: aina lupaan etten koske. Silti tulee lähes aina nousuhumalan lumoissa harhauduttua kultaiselta keskiketterältä ja seuraukset ovat poikkeuksetta tuhoisat.
 
Nyt kun on tullut enemmän ikää niin on alkanut kaduttaa sellaiset asiat mitkä jäi tekemättä joskus nuorempana. En oikeastaa kadu asioita mitä olen tehnyt. Alle 30v kuitenkin vielä taulussa että osan asioista voi tehdä vieläkin mutta tuntuu niiden aloittaminen paljon hankalammalta nyt kuin nuorempana. Vituttaa.
 
Kyllä noita kaduttavia asioita sen verran löytyy että parempi olla miettimättä. Täytyy toivoa että kaikista niistä huonoista valinnoista/teoista seurannut ja muovautunut tie on sellanen että kuollessa voi todeta eläneensä hyvän elämän eikä silloin kadu enää mitään.

Eräs eläkeläinen nainen kertoi joskus tarinan miten oli joskus 40vuotta sitten joutunut valitsemaan muuttaako kiihkeän suhteen perässä Pariisiin vai jääkö Suomeen. Valitsi suomen ja vaikka nyt oli kasa lapsia, lapsenlapsia ja aviomies niin ei vieläkään tiedä valitsiko oikein. Tollanen fiilis ois karmea.

Mauin saarelma Havaijilla taas juttelin vanhan taksikuskin kanssa joka oli yllätyksekseni käynyt Turku-Tukholma risteilyllä. Oli asunut koko elämänsä ympäri maailmaa Lontoossa, Tukholmassa, Tokiossa yms ja elättänyt itsensä muusikkona. Nyt elämä joka alkoi Michiganissa oli vienyt maailman kautta taksikuskiksi Mauin paratiisisaarelle. Oma elämä kuullosti sillä hetkellä auttamattoman tylsältä, mutta kyllä sekin mies sanoi katuvansa ettei sellaiseen elämään ikinä sopinut pitkäkestoisia parisuhteita tai ainakaan hänelle tietoisesti lapsia.

Edit. En tiedä onko se jotain ikäkriisiä vai mitä mutta usein tulee sellainen olo että en oikeasti tiedä mitä haluan elämältä. Tai siis sellainen fiilis että vuodet tulee vauhdilla ja jokainen hetki joku ovi sulkeutuu ja huomaa jääneensä junasta. Varmaan pitäis kaikkia haluamiaan asioita kokeilla ja sitten vaikka epäonnistua niin voisi todeta että ei musta ollut siihen niin turha katua kun parhaansa yritti.
 
Lapsia en kadu, mutta aikana ennen heitä olis pitänyt reissata ja kiertää maailmaa vähän enemmän, no ei kai se myöhäistä ole vieläkään. Halusin joskus parikymppisenä hypätä laskuvarjolla ja jonkun hullun korkean benjihypyn, nyt yli kolmekymppisenä en oo yhtään varma uskaltaisinko enää vaikka tilaisuus tulisikin! Ja tottahan sitä on kaikkea pikkuhölmöilyä tullut tehtyä, mutta niistä on opittu.
 
idah123 sanoi:
Halusin joskus parikymppisenä hypätä laskuvarjolla ja jonkun hullun korkean benjihypyn, nyt yli kolmekymppisenä en oo yhtään varma uskaltaisinko enää vaikka tilaisuus tulisikin! Ja tottahan sitä on kaikkea pikkuhölmöilyä tullut tehtyä, mutta niistä on opittu.
Click to expand...
Noita et kyllä voi iällä selittää. Siitä vaan hyppään perskules!

En kyllä kadu mitään. On sitä tullut kaikkea hölmöiltyäkin, mutta jokaisesta tempauksesta sulka hattuun ja taas on yhtä kokemusta rikkaampi. En toisaalta tiedä onko mitään tullut jätettyä tekemättäkään joka kaduttaisi. Ei ainakaan vielä tule mieleen. Jonkun mielestä varmaan moni omakin ratkaisu on ääliömäinen, mutta kerran tässä eletään ja ihan itseä varten. Myöhemmin sitten, jos luoja suo lapsia niin varmaan pitää tuota asennetta muuttaa pikkasen. Toistaiseksi näin vielä.

Ei kai kukaan niitä viimeisien juomista kadu. Nehän saa just pelin käyntiin ja tiedä ikinä mistä itsensä löytää :D Illan paras juttu nousuhumalan jälkeen on se hetki kun paukkaat yksin / kavereiden kanssa murkina (tai sinkkumiehenä edelleen metsästysvietti) mielessä johkin syömään.

PS. Kesällä pääsee helsingissä hyppään nosturista 115 m korkeudesta, joka lukeutuu maailman 10 korkeimman joukkoon. Itse pitäsi mennä ;)
 
Kaduttavia asioita löytyy varmaankin päivittäin. Jokainen vastaan tuleva ja tarjottu tilaisuus minkä olen jättänyt väliin voisi olla sellainen. Kuitenkin väliinjättämiset ovat usein johtaneet uusin tilaisuuksiin, jotka olisivat todennäköisesti jääneet kokematta jos olisi tarttunut siihen aikaisempaan.

Joxuz sanoi:
...Ei kai kukaan niitä viimeisien juomista kadu. Nehän saa just pelin käyntiin ja tiedä ikinä mistä itsensä löytää...
Click to expand...

Yleensä ne kuuluisat viimeiset on mulla ainakin johtanut kyllä ihan "hukkateille".. :D onneksi nykyään jo alkaa olla ymmärtäväisempi itteään kohtaan ja osaa ottaa nämä jo perus hölmöilyinä, joita välillä (liian usein) sattuu.

Omat suurimmat katumiseni aiheet varmaan löytyvät yllätys, yllätys; parisuhteesta. Olisi pitänyt päättää edellinen parisuhteeni jo paljon aikaisemmin, eikä olla yhdessä vaan olemisen vuoksi. Näin olisi saanut vähän enemmän aikaa itselleen ja olisi voinut tarttua muihin juttuihin joita voisi sitten varmaan katua tällä hetkellä...
 
Yritän olla aina katumatta tekemisiäni, mut pakko sanoa et se kaduttaa etten lopettanu nykyistä koulua aiemmin. Ei kiinnostanu pätkääkään kyseinen ala, kaikki läheiset painosti vaan jatkamaan ja burnouttihan siitä lopulta seuras. Nyt viimeinki nakkasin hanskat narikkaan ja päätin että lähen tekemään sitä mitä MINÄ haluan. Henkisesti olo on helvetin paljo parempi ja muutenki alkanu näkemään asioita paljo positiivisemmassa valossa.

Olis kai sitä tiesti aiemmissa parisuhteissa voinu olla enemmän läsnä ja muutenki parempi mies, mut nyt ku noita menneitä emakoita alkaa miettimään ni parempi näin :D
 
On paljon asioita mitä tekisi nyt toisin ja mitä ei olis pitäny ees tehdä. Aika harvoin olen tyytyväinen saavutuksiini, mun ois vaikee keksii mitään mitä olisin saavuttanut koskaan.
 
Kadun sitä kun ala-asteella kaveri oli mennyt mun paikalle istuun niin tyhjensin koko sen repun lattialle, Antti rupes itkemään että sen pappa kuoli just. Tiesin että Antin isä oli alkoholisti ja pappa oli hänelle hyvin tärkeä tästä syystä, olin silloin että voi vittu. Antin kärsimykset ala-asteella eivät tähän päättyneet, sillä oli tapana vähän liioitella ja värittää juttuja, mutta ei se millään pahalla sitä tehnyt. Kerran aamulla ennen ekan tunnin alkua se valitti jalkaansa, ajattelin että paskat siinä mitään ole ja huitaisin täysiä repulla jalkaan. Antti olikin sitten 2-3kk pois koulusta koska jalassa oli joku suht vakava infektio. 5 luokalla itketin vielä kerran, en muista tarkkaan mutt se tais olla joku välituntivalvoja tms. ja mä sotkin koko taulun. Tossa tuli sitten vielä viime kesänä tehnyä aika sikanen temppu Antille joka ei kestä vielä päivänvaloa:face:. Ollaan silti ihan hyvissä väleissä anyways:)
 
Kaikki tyhmät möläytykset ja kirjoitukset joita on sekopäissään, suuttuneena tai huumorilla päästänyt ilmoille. Myös moni tekemätön asia kaduttaa. Oikeastaan kaduttaa kaikki yleinen tyhmyys ja liian vähäinen kalaöljyn syönti. En osaisi varmaan edes listata kaikkea, mutta en varmaan myöskään muistaisi kaikkea, mutta en osaisi käänteisestikään tehdä vastaavaa.
 
ChiPot sanoi:
Kaikki tyhmät möläytykset ja kirjoitukset joita on sekopäissään, suuttuneena tai huumorilla päästänyt ilmoille.
Click to expand...

Suuttuneena aivot menee itselläni ainakin sellaseen tunnemyrsky moodiin, että mistään ei tuu mitään varsinkaan aivotoiminnasta. Riitelyt/väittelyt ei johda kanssani mihinkään niin kauan kun olen suutuspäissäni. Pakkikselle tullut joskus tunnemyrsky "moodissa" kirjoitettua jotain shaibaa, suuttuneena ei välttämättä tuu ees ajateltua niin paljon, eikä välttämättä ajattele loogisesti mitään koska tunteet johdattelee aivoja.
 
Kyllä ja pieni ärtymyskin jo vaikuttaa ilmaisuun. Myös kaikenlaiset tyhmät suunnitelmat, joita ei ole ymmärtänyt kumota heti niitä kerrottuaan, jotka ovat lähteneet elämään kaduttavat. Voisikin sanoa että kohdallani annetaan kuulijalle tai lukijalle todella suuri vastuu miettiä itse asiat vielä lävitse. Ja asioiden kulun korjaaminen tyynnyttyä ei olekaan enää helppoa kun on taas nöyrä itsensä ja ilmaisusta puuttuu uhma ja käskeminen, ja ei kykene kuin toivomaan asioiden kääntyvän parempaan päin kun ei ole edes varma mitä kaikkea on tullut mesottua.
 
Sitä etten nuorena uskaltanut reissata, koska olin niin saatanan arka vellihousu. Silloin parempipalkkaisten duunien takia siihen olisi ollut taloudellisesti paremmat edellytykset kuin nykyään.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom