Mitä Sinä KADUT?

[AT]

Tervetuloa klubiin...

Myös AT ilmoittautuu klubiin _o/

Täällähän alka olla tungosta..

 

[Kalmaaja]

Yleensä en kadu mitään.

Mutta yhtä asiaa kadun, kadun sitä että omalla tyhmyydelläni menetin elämäni rakkauden... lopullisesti :(

 

[kahlaajalintu]

Kadun sitä, että olen niin helvetin typerä kun luotan ihmisiin!!! Ei tule toistumaan enää ikinä.

Kadun sitä, että olen ollut liian hyväuskoinen ja kiltti. Ei tule toistumaan enää ikinä.

 

[Jartze]

Tervetuloa klubiin...

Vieläkö mahtuu? :itku:

 

[Proteos]

Mä en halua mihinkään klubiin... mutta tällä hetkellä kaduttaa törkeästi juuri päättymässä (vahvasti näyttää siltä) oleva ihmissuhde. Saatoin munia sen itekin jotenkin, mutten tiedä miten.

Enemmän syytä oli kuitenkin 100% varmasti toisessa osapuolessa, joka teki tilanteestani sietämättömän. Yksikään tuntemani kaveri ei olisi varmastikaan pysynyt vastaavassa suhteessa yhtä kauan (edellyttäen että rakastaa kyseistä henkilöä). Odottelen tässä vielä, että saisin toivottavasti ainakin joihinkin asioihin selvyyden tarinoinnin jälkeen.

Kaduttaa siis se, että hyvin menneen alun jälkeen uskalsin suhtautua suhteeseen vakavasti ja se tuntuu mahdollisen eron hetkellä todella paljon. Mikäli tunteita ei olisi pelissä niin eipä olisi ongelmiakaan... :(

Katuminen on sikäli tyhmää, että kaikki kasvattaa henkisesti ja toivottavasti auttaa tulevaisuudessa.

 

[Gillyanne]

Katuminen on sikäli tyhmää, että kaikki kasvattaa henkisesti ja toivottavasti auttaa tulevaisuudessa.

Amen to that. Tottakai jokaisen elämään mahtuu juttuja, jotka olisi mieluummin voinut jättää tekemättäkin, mutta toisaalta - olisinko sama ihminen nyt, jos jokin menneisyydessäni olisikin mennyt toisin? Tällä hetkellä tunnen itseni vihdoinkin tasapainoiseksi ja ehjäksi ihmiseksi - olisinko sitä, jos olisin "entisessä elämässäni" päätynyt toisenlaisiin ratkaisuihin? Sitäpaitsi menneitä emme takaisin saa kuitenkaan, joten siinäkin mielessä suurisuuntainen katuminen on mielestäni turhaa - opikseen sensijaan kannattaa toki virheistään ottaa, kuten Proteoskin tuossa jo totesikin.

Ja jottei nyt ihan mene maalailuksi ja diibadaabaksi, niin tottakai itseäni kaduttaa se, kun olen rakkaita ihmisiäni joskus satuttanut (pahastikin), kuin myös se, että vuosi-pari sitten elämässäni oli jakso, jolloin pidin aivan luvattoman huonosti yhteyttä perheenjäseniini ja moniin ystäviini. Onneksi yksikään silta ei sen seurauksena palanut, ja nyt olenkin pyrkinyt aktiivisesti parantamaan tapojani.

 

[Kalmaaja]

Katuminen on sikäli tyhmää, että kaikki kasvattaa henkisesti ja toivottavasti auttaa tulevaisuudessa.

Erittäin hyvin sanottu siellä!

Toinen juttu mikä kaduttaa on se, että ostin vast'ikään uudet mustat Bronxit. Sit tarjoustalosta sain halvalla 5kg pesujauhetta, onnesta soikeena lähin himaan pesemään bronxeja, kunnes huomasin että olin lorvannu sinne TODELLA paljon valkopyykkijauhetta (mitälie) valkaiseva vaikutus oli indeed ja bronxit sai uuden sävyn...

Mutta noi ihmissuhdeasiat tuntuu kaduttavan monia. Helpottaa... en ole yksin

 

[Proteos]

Mä olen näemmä tämän threadin tehokäyttäjä tällä hetkellä, mutta koittakaa ymmärtää...

Joo, sen sanoisin vielä mielenkiintoisena faktana, että eilen mua vitutti vielä enemmän, koska en ollut saanut muijalta minkäänlaista viestiä/soittoa vastineeksi omiin yhteydenottoihini. Eli siis välinpitämättömyys vitutti.

Nyt kun sain tänään viestin jossa tyttö sanoi ihan normaalin viestin lopuksi tyyliin "...mutta en nyt tiedä oikein mistään mitään kun nyt on alkanut ahdistaa tää juttu aika paljon." Johtopäätös: Vituttaa vieläkin, siitä ei huolta, mutta ei kuitenkaan niin paljon kuin eilen. Jokin vastine on aina parempi kuin ei mitään IMO, vaikka uutiset olisivatkin ei toivottuja.

Onneksi on veli nuuska ja nyt veli viski, jotka pitävät seuraa (viskiä kohtuudella).

Kai tämmösten tilanteiden läpikäymisen voisi rinnastaa vaikka treenaamiseen. Mitä enemmän käy läpi kyseisiä pettymyksiä/tunteita, sitä vahvemmaksi tulee henkisesti. Toki voi tulla pysyviä haittojakin (kuten lihasten reenauksessakin), mutta ennakkotapaukset auttavat varmasti selviytymään eteenpäin.

Pahinta on tosiaan pääkopan sisällä... kunhan vain saisi ajatukset muualle. Odottelen kauhulla nukkumaan menoa... :(

 

[Kalmaaja]

Hang on, Proteos!

Tollasia tilanteita sattuu ja mieli voi olla maassa pitkäänki, mutta ei ne päivät siihen lopu, usko pois ;)

L0b0lleki on sattunut vähän samanlainen tilanne, joka päättyi pahimmalla mahdollisella tavalla. Tapauksesta tosin on aikaa jo yli vuosi, mutta ei vielkään kokonaan kadonnut lobon mielestä.

Kyllä tuollaiset jutut pistää välillä herkäksi suuremmankin jumppapojun, mutta kaikesta pääsee yli ja se mikä ei tapa - se pojat vahvistaa. Ton lauseen tehon huomaa vasta jälkikäteen.

Positiivisia asioita peliin!

EDIT: Mul on kyl vielki mieli maas ton edellisen härdellini kaa, eli kaduttaa vielki prkl prkl :curs: :curs: :curs: :curs: , mutta siitä on vaan mentävä yli.. Aikaa se vie ja hermoja, mutta ei voi ku rämpiä läpi hankien ja kinosten, kyllä siellä jossain tulevaisuudessa vielä kiitos seisoo.

 

[Proteos]

Thanks Lobo... I appreciate that.

Ihmettelen tosiaan miksi tämä tapaus osui niinkin vahvasti arkaan paikkaan. On jäänyt aiemminkin apina selkään, mutta aivan eri tavalla. Auttaa kuitenkin selvästi kun voi tarinoida tänne... en viitti purkaa kaikille kavereille näitä juttuja kuitenkaan. Ei ole tapana meidän piireissä. Vittu kun osaisi edes itkeä tirauttaa pienen siivun muttei irtoa sitäkään. Mä olen niin perseestä.

Toi vuosi tosin tuntuu liian pitkältä ajalta märehtiä asiaa mikäli se pätee mullakin tässä tilanteessa.

Otan silti veli ajan kaverikseni edellä mainittujen lisäksi...

 

[unreal]

Kyllä tuollaiset jutut pistää välillä herkäksi suuremmankin jumppapojun, mutta kaikesta pääsee yli ja se mikä ei tapa - se pojat vahvistaa. Ton lauseen tehon huomaa vasta jälkikäteen.

Toi sanonta ei päde mun mielestä kyllä kaikkeen, jotkut menneisyydessä tehdyt virheet seuraa lopunikää vituttaa ja hankaloittaa elämää, vähän vaikea nähnä miten ne voisi vahvistaa näin jälkikäteenkin ajateltuna.

 

[Kalmaaja]

Toi sanonta ei päde mun mielestä kyllä kaikkeen, jotkut menneisyydessä tehdyt virheet seuraa lopunikää vituttaa ja hankaloittaa elämää, vähän vaikea nähnä miten ne voisi vahvistaa näin jälkikäteenkin ajateltuna.

Riippuu täysin asiasta jonka on tehnyt/jättänyt tekemättä, riippuu myös henkilöstä. Jotku osaa lakasta kaiken paskan maton alle ja jatkaa matkaa - jotku ei.

Eli olen samaa mieltä sun kanssas, mutta suurimmaks osaks tollaset ihmissuhdeasiat vain vahvistaa. Täytyy aina tarkastella asiaa monesta eri näkökulmasta.

 

[GoA]

Se että raha polttaa taskussa. Ja polttanut koko elämän ajan.

 

[rocket]

Kadun luistelu-urani huipulla lopettamista. Olen katunut sitä jo vuosia lähes itsetuhoon saakka. Valitettavaa on, että en usko koskaan pääseväni ajatuksesta ´minä luistelijana´ eroon, täysin.

Vaikka elämäni tulee olemaan kuinka makeeta tahansa, en koskaan voi täyttää unelmaani.

 

[unreal]

Riippuu täysin asiasta jonka on tehnyt/jättänyt tekemättä, riippuu myös henkilöstä. Jotku osaa lakasta kaiken paskan maton alle ja jatkaa matkaa - jotku ei.

Eli olen samaa mieltä sun kanssas, mutta suurimmaks osaks tollaset ihmissuhdeasiat vain vahvistaa. Täytyy aina tarkastella asiaa monesta eri näkökulmasta.

Toi on kyllä pirunhyvä ominaisuus jos pystyy jättämään virheensä taakseen ja ajattelemaan positiivisesti.
Itse oon tossa aika huono, jotenkin sitä kelaa vaan virheitänsä uudestaan ja uudestaan, "mitä jos olisi tehnyt toisin".
Mitään se ei hyödytä alkaa vaan vituttamaan enemmän ja pienistäkin virheistä tulee suuria kun niitä mielessään pyörittelee.

 

[make77]

Kadun sitä, että olen niin helvetin typerä kun luotan ihmisiin!!! Ei tule toistumaan enää ikinä.

Kadun sitä, että olen ollut liian hyväuskoinen ja kiltti. Ei tule toistumaan enää ikinä.

No nyt löyty mullekkin oma klubi.
Tähän liityn.

 

[Goatsilla]

En oikeastaan kadu mitään. Olen aina toiminut sen hetkisen tiedon ja käsityskykyni perusteella siten, kuin olen parhaaksi nähnyt. Niinhän varmaan kaikki... Tietysti jälkeenpäin ajatellen voisi aina tehdä asioita eri tavalla, ja kyllä montakin päivää vaihtaisin pois. Mutta varsinainen menneiden katuminen ei auta, tätä hetkeähän tässä eletään.

IMHO, maailman turhin katumisen aihe on, ettei joskus sanonut jotain jollekin joka on nyt kuollut. Kukaan ei ole tilivelvollinen yhdellekään kuolleelle. Muutenkin ihmetyttää kaikenlainen kuolleiden muistelu ja kunnioittaminen, kannetaan kukkia haudalle ja pystytetään muistomerkkejä, vietäisi nekin kukat eläville niin olisi niistäkin jollekin iloa.

 

[o_virta]

Kadun sitä, että olen niin helvetin typerä kun luotan ihmisiin!!! Ei tule toistumaan enää ikinä.

Kadun sitä, että olen ollut liian hyväuskoinen ja kiltti. Ei tule toistumaan enää ikinä.

Älä, älä! Tai tuut katumaan. Ei kai luottamusta ihmisiin kannata menettää muutaman mädän yksilön takia.

 

[Wikke]

Tervetuloa klubiin...

Täältäkin päin ilmoittaudutaan, jos vain tilaa viellä on.

Niin ja kaduttaa sekin etten ole opiskellut tarpeeksi täällä kauppiksessa, vaan piti mennä neljännelle vuodelle. :curs:

-- Wikke

 

[TRENT]

Täältäkin päin ilmoittaudutaan, jos vain tilaa viellä on.
-- Wikke

Pitäisköhän tässä alkaa ottamaan jonkunlaista liittymismaksua
:lol2:.

Onhan se aina mukava huomata, että ei ole ainut, joka on töppäillyt.