Mitä Sinä KADUT?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Fabien
  • Aloitettu Aloitettu
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Kadun yhtä riitaa siskon kanssa teininä. Sisko oli ollut edellisen yön kaverillaan ja kesken riidan puuskahdin, että "olisit pysynyt siellä, ei sinua tänne kukaan kaivannut" tms.
Heti sen sanottuani tajusin, että tuli sanottua pahasti ja hiljaisuudesta päättelin, että sattui siskoakin.

Onhan tuosta jo jotain viisitoistavuotta mutta mietin vieläkin, että olisi pitänyt jättää sanomatta. Ei sinänsä kuulosta tässä kovin pahalta, normaalia teiniriitaa kummemmalta mutta silti se oli tosi pahasti sanottu.
 
Kadun sitä että menin peruskoulun jälkeen lukioon enkä amikseen. Nimittäin vasta lukion loppupuolella sitä huomasi että opiskelu ei ole mun juttu. Jostain kumman syystä kuitenkin valmistuin ylioppilaaksi mutta sitten yksi kokeiluvuosi AMK:ssa muistutti vahvasti siitä ettei teoriapainotteinen opiskelu ole mun juttu. Sitäkin ihmettelen että pääsin AMK:n opiskelemaan, tosin pääsykokeen minimipisteillä sisään pääsin.

Eli jos olisin silloin nuorempana älynnyt mennä amikseen niin minulla olisi ollut jokin ammattitutkinto jo vuodesta 2007 lähtien(!) Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se että olen töissä 1500 euron kk-palkalla kun voisin olla 2,5-3 tonnin kk-palkalla.

Lisätään vielä sen verran ettei minulle tarvitse muistuttaa siitä että voin yhä hakea jonnekin opikselemaan koska olen jo asiasta tietoinen. Viestin pointti olikin kertoa että mitä kadun menneisyydessä.
 
Vähän aiheen sivusta. Itsellä juuri toisin päin kun Riqulla. Koulu ei kiinnostannut ala/yläasteella no pääsin varapaikalta amikseen, onneksi edes alalle mikä jonkun verran kiinnosti. Ekan vuoden aikana iski vahva kiinnostus opintoja kohtaan. Hieman vieläkin vituttaa etten nuorenpana ollut kiinostunut yhtään koulusta, kun amiksen jälkeen jatko-opinnot kutsu olisi tehnyt mieli hakea yliopistoon, mutta minkäs teit... Nyt haetaan vauhtia amkista yliopistoa varten...
Hauska juttu kuulma faijalla kävi aivan samanlailla. Oli kuulma kansakoulussa kerran jäännyt luokalleenkin, mutta kuitenkin tullut käytyä korkeakoulu kunnialla läpi.
 
Itsellä menneisyydestä kaduttaa eniten ettei opiskelu kiinnostanut ala- ja yläasteella ollenkaan. En olisi päässyt, eikä silloin kiinnostanut mennä lukioon ja valitsin sitten vielä todella väärän ammatin mitä lähdin lukemaan. Nyt sitten luen itselleni tällä hetkellä sellaista alaa mistä olisin voinut saada paperit jo 5 vuotta sitten..

On myös paljon muutakin mitä katuu ja se on ehkä vähä liikaakin ongelmana että tulee helposti kaduttua omia päätöksiä. Joskus jotain pieniäkin huonoja päätöksiä tulee kaduttua pitkään. Pitäis vaan keskittyä tulevaan.
 
Mua kaduttaa se, että olen ihan liikaa kuunnellut muiden mielipiteitä omaa elämääni koskevissa päätöksissä. Tästä lähin kuuntelen vain itseäni ja niitä ketä päätökset oikeasti koskettavat, mun omat päätökset ovat kuitenkin olleet yleisesti todella laadukkaita.
 
Hiiman sanoi:
Mua kaduttaa se, että olen ihan liikaa kuunnellut muiden mielipiteitä omaa elämääni koskevissa päätöksissä. Tästä lähin kuuntelen vain itseäni ja niitä ketä päätökset oikeasti koskettavat, mun omat päätökset ovat kuitenkin olleet yleisesti todella laadukkaita.
Click to expand...
Samaistun täysin.
 
Aika montaa asiaa kadun teoriassa, mutta käytännössä en, koska katumus johtaa itsevihaan tai itsesääliin ja se johtaa masennukseen, mikä myrkyttää mielen ja elämän, eli ei kiitos. Sanotaan nyt sitten vaikka, että kadun sitä, etten angsteissani nussinut enemmän siinä joskus 19-23v paikkeilla ja sitä, etten ottanut kissaa tai kahta aiemmin kuin otin.
 
Eniten ehkä kaduttaa se että juniorina olin todella ujo. Tämän takia jäi monia sosiaalisia juttuja tekemättä koska en "uskaltanut". Myöhemmin tästä on jo päästy eroon, mutta edelleen huomaan olevani introvertti, eli vieraiden henkilöiden kanssa juttelu ei suju itsestään. Tosin nykyään tiedän tämän ja olen opettanut itseäni enemmän sosiaaliseksi.

Mitään isompaa päätöstä en elämässäni kadu, sillä jos olisin tehnyt toisin en luultavasti olisi nykyisessä tilanteessa. Tällä hetkellä olen todella tyytyväinen elämääni.
 
Kadun yletöntä saamattomuuttani naisten suhteen. Pari parisuhteen alkua olen onnistunut kusemaan tässä viime vuosien aikana pääasiassa siksi kun en ole panostanut tarpeeksi tai "uskaltanut" tehdä sitä ratkaisevaa siirtoa. Viimeksi näin kävi kolme kuukautta sitten ja vieläkin tulee lähes päivittäin mietittyä mitä olisi pitänyt tehdä toisin.
 
En mä kyllä varsinaisesti kadu mitään.
Ok, on sitä tullut tehtyä tyhmiä temppuja ja/tai virhearviointeja, mutta niistä on aina jotain opittu. Tai ainakin uskottelen itselleni näin.

edit:
Näemmä olin vastannut tähän jo vuonna 2004, ei jaksa vanha mies muistaa noin pitkälle. Aika samanlaiset mietteet näyttää olleen silloinkin.
 
Jugetin sanoi:
Viimeksi näin kävi kolme kuukautta sitten ja vieläkin tulee lähes päivittäin mietittyä mitä olisi pitänyt tehdä toisin.
Click to expand...
Minä tekisin nyt toisin tuossa tilanteessa ja laittaisin uuden madon koukkuun. Enkä katuisi. Kesäkin vielä tulossa perskules!
 
Ehkä eniten mua kaduttaa se kun kerran isäni suututtua hän sanoi että "ollaan sitten tyhmiä" ja juurrutin tuon käskyn mieleeni ja vasta viimepäivinä olen alkanut päästä siitä eroon. Tietenkään se ei ole vaikuttanut aivan jokaisessa hetkessä elämässäni, koska olen tehnyt myös järkeviä ratkaisuja, mutta todella monessa on vaikuttanut, ja olen tämän vasta jälkeen päin ymmärtänyt. Periaatteessa siis tuo yksi lause, ja siten isäni, on aiheuttanut ongelmat ja tyhmät ratkaisut joita en olisi halunnut koskaan osakseni. Muun muassa ratkaisuni juopotella lukion kirjoituksiin lukemisen sijasta heijastui tuosta lauseesta kuten monet muutkin järjettömät valinnat.
 
Kadun myös etten ole maksanut kaikkia velkojani ajallaan ja että olen teetättänyt ihmisillä turhia asioita. Liittyy myös ylläolevaan, koska harvaa velkaa mun olisi koskaan tarvinnut ottaa ja normaalisti maksan kyllä muistutettaessa tai etuajassa, mikäli mahdollista.
 
Itse kadun sitä, etten tajunnut tarpeeksi nuorena, että elämä on vitun lyhyt ja sun pitää oikeasti miettiä ne realistiset haaveet, jotka haluat saavuttaa ja tehdä asioita hitosti niiden eteen.
 
Oi miksi en ole vielä tähänkään päivään mennessä saanu itsestäni niin paljon irti että oisin pakannu vähät romuni ja lähteny maailmalle. Ei tuo tosin ois vieläkään myöhästä, mutta ei tästä oravanpyörästä osaa lähteä. Vanhempa luultavasti kadun ihan saatanasti jos ei kohta kytkin nouse.
 
Kadun sitä, että pidin ihmisten mielipiteitä faktoina ja annoin niiden vaikuttaa itseeni niin, että lähes 30 vuotta elämästä kului säikkynä seinänvieriä pitkin hiihtelyyn, itsevihaan sekä yksinäiseen ja puuduttavaan ajantappamiseen.
Kadun myös sitä, etten hakenut lääkikseen.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom