Mul oli pari aika hauskaa juttua: ihan pienenä mä en uskaltanu laittaa mikroa päälle, ja ku laitoin, piti juosta nopeesti sohvalle piiloo.
Sitte vettä mä pelkäsin, koska mun eka lapsuusmuisto mitä muistan, ol, et olin mökillä, ja kattelin saaviin, ja sitte mä tipuin sinne jumii pää alaspäin. Oisin hukkunu, jollei äiti ois just sattunu näkemää etäämmältä, ja juostuu ottaa mut pois sieltä. Sitte en uskaltanu vetee mennä pitkää aikaa, ja vasta ekalla opin uimaan, ku pelkäsin hukkumista, ku olin meinannu hukkua. enää en kyllä pelkää vettä:D Muutamavuosi sitten tipuin marraskuussa täysissä vaatteissa ja kalavehkeet käsissä jokeen, ja meinasin hukkua, ku virta ja vaatteet ja saappaat veti pinnanalle, eikä se ollu sitte taas enää yhtää pelottavaa, sielt sitte iskä veti pois, sai koukittua jotenki virvelin päästä kiinni, ja sen verta pääsin pintaa, että sai otteen vaatteista. Eikä siitä sellaa traumoja jääny, toisin ku tosta, ku lapsena meinasin hukkua.
Sitte puhelimia. en ikinä uskaltanu vastata puhelimee, ku mulle isot pojat soitteli pilapuheluita ekaluokkalaisena, ja muistan, ku ne ol saanu jonku isomman soittamaa, ja mulle soitettii, et tääl on keskusrikospoliisista päivää: meille on tullu uhkaus, ja sä kuolet tänää neljältä iltapäivällä. Sut tullaa tappamaan, ja sitte mä muistan, että mä menin vaarivainaalle aina hoitoon koulunjälkeen ekaluokkalaisena. Olin koko päivän ihan hiljaa, kattelin vaa kelloa, että koht on neljä. ja kohta mä kuolen. Pelotti ihan helvetisti ku olin ihan varma että ne poliisit tietää että mä kuolen kohta. Luulin ihan oikeesti että tää on viiminen päivä.
En muute vieläkää uskalla vastata puhelimee jos joku soittaa tuntemattomasta, ja pidän puhelinta aika usein äänettömällä ku mua ahdistaa nii vitusti, että jos se soi, enkä mielelläni koskaan soita kellekään, mun lasku onki välillä 50 senttiä ja ennätys on normaalipuheluista alle kymppi. Ulkomailta soittaessa on sitte tullu isompia, ku se on nii kallista.
En ikinä hoida mitään puhelemitse, jos vaan voin paikanpäälle mennä asian hoitamaan, ku en tykkää yhtään puhua kenenkään vieraan kanssa puhelimessa. Ja kaikki siitä, että mua häiriköitiin puhelimella, aina ku olin yksin kotona lapsena. en vieläkää soita ku äärimmäisen pakon edessä:D
puhelimien pelko on jotenkin siis jäänyt kaikki nämä vuodet:D
sitte lapsena pelkäsin kyllä faijaa, ku se on (=on muute vieläki) helvetin äkkipikanen ja ihan mitättömistä asioista hermot menettävä ukko, ja lapsena tuli ihan mitättömistä asioista tukkapöllyä. En kyllä enää pelkää;) en ihmisiä enää ketään, lapsena pelkäsin porukoitani ja kaikkia jotka rääkkäsi. yleisesti kaikkia isompia.
En kyllä vieläkään luota vanhempiini, ja en mitenkään älyttömän lämpimissä väleissä ole kumpaakaan, äitilleni en ole koskaan soittanut puhelimella, se on mulle kerran.
siit on hauska juttu, ku mulle oli joku numero soittanu, mä en sitte tapani mukaa uskaltanu soittaa takasin, ku en tienny, että kuka siellä on, ni laitoin kaverini soittamaa, olin ehkä lukiossa tai ysillä, ja se meni mutsin vastaajaan, vittu se jätkä repesi ihan täysin, ja sai selitellä, etten mä ees tiiä mun äitin numeroa:D Inttiaikana en kyllä puhunut sille kertaakaa vähä yli puoleevuotee, nykyää kyllä oon puheväleissä jo, mutta se on hassua kanssa, että äitiksi en kyllä lapsuusajan jälkee oo sitä koskaa sanonu, mä jostain syystä oon aina puhutellu sitä etunimeltä.
Enpä onneksi enää oo pelokas, lapset on lapsia..
Pimeessä oon aina viihtyny, ku siellä on tavallaa muille piilossa, tykkään vieläkin paljon mieluummin liikkua pimeällä ulkona ku valosalla.
Mutsi kyllä joskus kerto hauskan, mun eno pelkäsi pienenä mustalaisia, ku sille aina peloteltii, jotta, jos et oo kiltti, ni mustalaiset tulee ja vie, ni se aina kävi itkemää ja meni piiloo, jos jossain näky mustalaisia
Tosin tänäkin päivänä alkaa etomaan kaikkien sienien haju joista joku tekee ruokaa.
En tiedä, mikä piru siinä oli, mutta en vaan pystynyt edes tavallista aspiriinia kokonaisena kurkustani alas tempaisemaan. Kerran sitten iski kova korvatulehdus, johon lääkäri määräsi antibiootteja. Mukava oli pureskella tabletit jauhoksi ja nielaista sitten. 
Ei mitään herkkua ollut nimittäin.
(kaveri pelotteli)...sängyn allakin saattoi olla jotain örkkejä:D Serkku teki kanssa aika ikävän jäynän, kun laittoi lastenohjelman tilalle pyörimään Painajainen Elm Streetillä...hui kun se Freddy oli kauhee..näin siitä painajaisia varmaan viikon.
