- Liittynyt
- 1.3.2006
- Viestejä
- 266
Pienenä suurin pelko taisi olla, että yöllä nukkuessa syttyy tulipalo. Tämän johdosta pakkasin joskus ekaluokkalaisena varmaan vuoden ajan repun aina valmiiksi ovenpieleen, jos yöllä tulee äkkilähtö. Varusteena ainakin vaihtovaatteita ja todennäköisesti leluja. Myös poistumisreitti piti aina suunnitella valmiiksi ja kyselinkin äitiltä, että voiko ikkunan rikkoa tuolilla jos syttyy tulipalo eikä muuten pääse ulos. Epäilen, että tämä pelko on vaikuttanut jossain määrin alitajuisesti myös nykyiseen ammatinvalintaan.
Toinen suuri pelko vielä pienempänä oli nipistäjä-noita, joka iski kerran yöllä ja nipisti pikku-adyaa pepusta :( Olin monta vuotta vakuuttunut, että se oli oikeasti tapahtunut ja nukuin aina selkä seinään päin. Ilmeisesti olin kuitenkin nähnyt vaan painajaista (tai sitten joku sisaruksista oli käynyt yöllä nipistelemässä).
Joskus teini-iässä sitten iski hieman turhan vilkkaan mielikuvituksen ansiosta pelko agenttijäniksiä- ja lintuja kohtaan. Siellä ne seuraili puistoissa ja väijyi ikkunan takana (jäljet näkyi lumessa). Edelleen suhtaudun jäniksiin pienellä varauksella ja lintukammo on vaan pahentunut iän myötä :itku:
Skitsofreniaa odotellessa ;)
Toinen suuri pelko vielä pienempänä oli nipistäjä-noita, joka iski kerran yöllä ja nipisti pikku-adyaa pepusta :( Olin monta vuotta vakuuttunut, että se oli oikeasti tapahtunut ja nukuin aina selkä seinään päin. Ilmeisesti olin kuitenkin nähnyt vaan painajaista (tai sitten joku sisaruksista oli käynyt yöllä nipistelemässä).
Joskus teini-iässä sitten iski hieman turhan vilkkaan mielikuvituksen ansiosta pelko agenttijäniksiä- ja lintuja kohtaan. Siellä ne seuraili puistoissa ja väijyi ikkunan takana (jäljet näkyi lumessa). Edelleen suhtaudun jäniksiin pienellä varauksella ja lintukammo on vaan pahentunut iän myötä :itku:
Skitsofreniaa odotellessa ;)