Mitä pelkäsit pienenä

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Tombster
  • Aloitettu Aloitettu
Muumien hattivatteja taisin pelätä, mutta ainakin se muumien jäärouva pelotti ihan hirvesti. En uskaltanu pitkään aikaan kattoa sitä jaksoa uudelleen. Se oli niin jäätävän pelottava rouva. Saatoin ehkä jopa nähdä painajaisia siitä.

Ja tietysti pelkäsin sängyn alla asuvaa mörköä, jonka takia yöllä oli pakko pitää peitto päällä eikä saanu jalat olla peiton ulkopuolella, eikä varsinkaan roikkua sängyn reunan yli, ettei mörkö nappaa. :hyvä:
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Siis mäkin pelkäsin pienenä noita muumien hattivatteja. Jotkut muumien jaksot oli liian jänniä lapsena.
Nyt kun katson oman lapsen kans, niin sama juttu. Jotkut jaksot on sille liian jänniä ja pelottavia.
Ja ihan sama toi toinenkin pelko, että sängyn alla asuu mörköjä. Piti nukkua paketissa peiton sisässä eikä jalka saanut roikkua yli sängyn laidan. Joskus muistan, että taskulampulla tarkistin sängyn alle ettei siellä ole mörköjä:)
 
Pelkäsin huoneessa olevan vaatekaapin mörköä. Joka ilta laitoin kaikista pelottavimmat lelut (mm. Dinosaurus, sota-ukot jne.) yöpöydälle ja sängyn ympärille jotta olin turvassa. Ei mörkö uskaltanut kertaakaan tulla pois vaatekaapista. :)
 
Pelkäsin talon kissoja, jotka hiippailivat sängyllä. Jos suljin oven, ne jäivät raapimaan ja mouruamaan sen ulkopuolelle.
Ja vieläpä rakastin näitä kissoja päivänvalossa, mutta en digannut, että tulevat nukkumaan viereeni yöllä, kun pahimmassa tapauksessa käännän kylkeäni ja tukahdutan ne reppanat... Ja olin kuitenkin ihan tavallinen norkipainoinen teini tuolloin.
 
Mummo pelotteli pikkuputtea hukkumasta jokeen kertomalla, että sinne oli aikoinaan hukkunut kiertävän sirkuksen kääpiö. Varmaan sen vuoksi mielikuvittelin, että sellaisia kääpiötä oli läheisessä vanhassa kellarissa. Se oli pikkuputen mielestä pelottavaa ja se kellari oli pelottava, kuin myös se jokikin "suurine" pyörteineen.
 
Saara Raninia elokuvassa Komisario Palmun erehdys.
8304391.jpg


Ja suursyömäriä
50266_39851441572_1913106_n.jpg
 
Tän ketjun nimestä tulee väistämättä mieleen ainakin aikoinaan TV1 tullut sarja kuin "pelottaako", tai jotain vastaavaa. Toi tuli muistaakseni niihin aikoihin kun tulin ala-asteelta tai tarhasta kotiin. Muistan kun siinä joku naikkonen muuttu yhtäkkiä merenneidoks, joo! MERENNEIDOKS! Sen kädet muuttu räpylöiks! Sitten pelkäsin muuttuvani kanssa merenneidoks. Aika pitkään tuli mittailtua käsiä, ettei ne vaan ala muuttumaan räpylöiksi.
 
isääni
ja epäsuorasti sen vuoksi menen vieläkin lukkoon kun joku alkaa huutamaan minulle
 
Tulipaloa. Naapurista paloi talo, kun olin 5-vuotias. Muistan vieläkin valtavat lieskat pimeässä syysyössä ja ihmisten epätietoisuuden siitä, onko ketään sisällä. Monesti sen jälkeen valvoin myöhään yöhön ja "vartioin" taloamme tulelta. Jossain vaiheessa pelko meni onneksi ohi enkä nykyään enää hermostu tulen lähellä.
 
Miikkael Jaksosen "Thriller"-musiikkivideo uuden vuoden aattona 1982 oli tosi pelottava. Varsinkin se kohta, jossa Michael muuttui zombieksi/tms..hrrr! :eek: Vanhemmat olivat hurvittelemassa, ja mummo oli lapsenlikkana. Eihän sitä tietenkään halunnut laittaa normaaliaikaan nukkumaan, joten sitten katsottiin mummon kanssa telkkaria...
 
Ei helvetti! Näin tämän tredin ja ajattelin että eipä mulla kyllä ole mitään sanottavaa tänne, selailin pari postia ja sitten muistin! Kyllähän sitä mullakin pelko oli! Eli semmoinen joku ihmeen nahkahärpäke, jokin musta nahkainen riepu jossa sileää karvaa päällä, jotenkin lepakko tulee mieleen, tuli varmaan silloinkin. Ja jumalauta että tuo pelotti! En tiedä oliko se pala jotain vaatetta, mutta helvetti, sai aikaan ihan pakokauhua! Ja muistaakseni ei sitä edes joka tilanteessa pelätty vaan välillä katseltiin että jahas, tuossa se perkele taas on, mutta sitten vaikkapa nukkumaan mennessä jos tuon otuksen näki niin olo oli kuin Saatanan kohdanneella! Veljen kanssa tuota kammoksuttiin veret jäätyneinä! Kyllä siinä oli yhdessä Pimeän puolen Keisari, verenhimoinen lepakko ja ilkeä opettaja, HUH! Jossain kaapissa se lojui ja sitten joskus siihen törmäsi, silloin täytyi ottaa jalat alle ja hakea apua äidistä, isästä ja naapurista! Enpä tosiaan ole muistanut koko hommaa vuosikausiin! Ei jumalauta!!! Vittu mikä tredi!
 
Kaverin kanssa joskus mukuloina päätettiin katsoa Hellraiser 2: Hellbound. Kohtaus jossa näytetään ja kerrotaan Pinheadin synty vaikutti syvästi tuolloin ~ 10v pojan mieleen. Tuon kohtauksen jälkeen kaveri onneksi totesi ettei hänkään pysty katsomaan leffaa ja katsominen loppui siihen. Sitä pelon määrää ei pysty sanoin kuvaamaan. Painajaisia en nähnyt, mutta reilun viikon oli ilkeä pelon tunne koko ajan yllä. Vaikka aikaa myöten minustakin kehkeytyi kova kauhu/splatter ystävä, niin tuota leffaa en silti suostunut koskaan katsomaan, koska pelkän nimen kuuleminen sai aikaan sen samaisen pelon tunteen. Muutama vuosi sitten kaveri hommasi tuon leffan dvd:nä ja ajattelin lainata ja katsoa sen vihdoin näin vanhempana ja kouliintuvampana. Kyllä muuten pelotti jo leffakannen näkeminen, puhumattakaan kun leffa lähti käyntiin. Ja kuten arvata niin tuo samainen kohta ei tuntunut uudelleen katsomisen jälkeen yhtään pahalta.

Nykyään pidän Hellraiser - sarjaa parhaimpina kauhuleffasarjoista.
 
Muurahaisia, en siis niitä mustia pieniä vaan niitä jotka puree. Jäi joskus taaperona monen vuoden traumat kun käpyjä kerätessä tulivat joukolla kimppuun :< Joskus perheen kanssa retkellä menin ihan lukkoon kun polku ohitti pari metriä korkean pesän...
 
Tätä ketjuahan voisi nostaa, sen verran mielenkiintoista.

Mulla nyt tietysti nämä perinteiset pimeän pelot ja vastaavat joita muutkin maininneet niin ja Pikku Kakkosen jäävaroitus, mutta pakko mainita kaksi julkkista. Hannele Lauri ja Jukka Virtanen. :D

Lapsena Jukassa pelotti se hänen nariseva puhetyyli ja taisi Jukan ulkoinen olemus muutenkin pelottaa, enpä siis paljon Levyraatia katsonut. Hannelessa taas pelotti se hänen temperamenttisuus ja varsinkin kun hän jossain sketseissä suutuksissaan pahoinpiteli Spedeä tai Veskua. Se pelotti syystä tai toisesta. Jotkut muutkin julkkikset lapsena kyllä herätti pelkoa, mutta nuo tulevat päällimmäisenä mieleen.
 
Pääkalloja,muumioita ja yksin järvessä uiminen, aina piti oottaa et joku meni ekaks. Lisäks kävin ykkös- ja kakkosluokalla lastenleirillä, jossa sai illalla valita, meneekö kuuntelemaan iltasatua vai kauhukertomusta. Noh mietin pitkään että uskallanko mennä kauhukertomukseen ku tiesin et alan pelkäämään helposti jotain, mut kukaan muu ei menny iltasatuun ni oli sit pakko mennä kuuntelemaan kauhukertomusta. Illan kyseisen kauhukertomuksen päähenkilö, Mutamies, joka oli joskus lapsena tippunu johonki lampeen ja ilmestynyt sen jälkeen joka ilta hiilenkekäleen värisillä silmillä ihmisille, aiheutti sitte mulle hysteeriset itkut sinä iltana. En menny enää seuraavana iltana kauhukertomusta kuuntelemaan, mut ei siel iltasadus ollu taaskaan muita. :D Pelotti muutes pitkään se Mutamies sen jälkeen.
 
The Joulukalenterin Näsä tulee ainakin mieleen. Kerran katsoessani Joulukalenteria olin yksin kotona, kun mutsi oli käymässä kaupassa. Pentin muuttuessa ensimmäisen kerran Näsäksi, pelästyin niin pahasti, että lähdin hädissäni himasta ilman lupaa, ja varmaan vajaan 30 min jälkeen kaupasta palannut ja hyvin huolestunut mutsini löysi minut harhailemasta lähistöltä. Sittemmin rohkaistuin*, ja pakenin Näsää vain olohuoneen pöydän alle.
*Vuonna 2012

Nimimerkki jyrivaan viestiin ja Hannele Lauriin liittyen. Olin porukoiden kanssa lomamatkalla Mallorcalla, vuosi taisi olla 2000. Kävinkin niin, että Hannele Lauri sattui olemaan samassa hotellissa. En muista tuosta matkasta ja koko Mallorcasta oikeastaan mitään muuta, kuin hotelliaulan hauskan papukaijan ja Hanneli Laurin raivokohtauksen lähtöaamuna, kun häntä ei oltu herätetty ajoissaa tai jotain siihen suuntaan. Karmiva akka, varsinkin huutaessaan.
 
Pelle Hermannia ja sitä kepakkoa, Rölliä, Kahta eri autiotaloa, yhtä kotona ollutta taulua, jossa oli naisen kuva. Tuntui, että se käänsi aina katsetta siihen suuntaan, missä seisoin, meidän talon vinttiä.. Lista on loputon
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom