Lopetin lätkänpeluun 15-kesäsenä ja sen jälkeen kaivoin itselleni kuoppaa seuraavat 8 vuotta. En liikkunut lainkaan, poltin, join ja kyykin tietokoneen äärellä. Sitten havahduin kun niskat oli koko ajan kipeät, en saanut ainuttakaan leukaa, ja bussille juostessa meinas sydän pysähtyä. Ekat treenikerrat oli aika tuskallisia, penkissä sarjapainot 30 kiloa ja eikö nekin vielä jääneet kerran rinnalle niin että salin isokokoset äijät joutu tuleen auttaan mut pois painojen alta. Mutta onneksi jatkoin silti, ja nyt viiden vuoden jälkeen olen päässyt mielestäni ihan kohtalaiseen kuntoon taas ja muutakin liikuntaa kuntosalin rinnalle on tullut. Tää on ollut tosi opettavainen matka ja tarvii kyllä sanoa että oon nauttinut siitä. Nyt niitä leukojakin menee jo useampi, niskakivut on enää muisto, ja juostakin jaksan ihan kivasti. Oikeestaan voi sanoa, että treenaaminen on parantanut mun elämänlaatua melkein kaikilla osa-alueilla.
Tohon piparikeskusteluun voisin vielä lisätä, että omalla kohdallani naisten saantiin tää harrastus on myös vaikuttanut positiivisesti, tuskin se kasvanut lihasmassa kuitenkaan se tärkein tekijä on ollut vaan ryhdin radikaali parantuminen sekä itsevarmuuden roima lisääntyminen. Mun mielestäni muuten toi itsevarmuus on se kaikkein merkittävin tekijä kun aletaan naisia pokaan, ja sitä ei oikein pysty feikkaankaan, kyllä naiset sen aistii.
olo... Ja lisäksi baarin omistaja/portsarit käy samalla salilla kuin mä. :wall:
