Mitä kehonrakennus merkitsee teille?

[tapsu-]

miks löhöis kotona??? eikö se ole suomailaisilla vielä verissä että täytyy tehdä jotain(töitä ym.)? oma itsetuntoni ja oman itseni arvostus ainakin laskee joka kerta kun huomaan vain "löhöäväni" täysin joutilaana. ja kehonrakennushan on loistava tapa purkaa paineita. tarkempaa ruokavalioo taas noudattaa siksi että näyttää itselleen että pystyy siihen. ja tietenkin se antaa loistavan buustin itsetunnolle kun huomaa kehittyneensä jossain!

 

[Ozei]

Pakkopullaa, muuten löhöilisin kotona
+ Hyvä fiilis onnistuneen reenin jälkeen
- Salille lähtö joskus vaikeaa
+ Viikonloppuna voi sit palkita ittensä rankan viikon jälkeen pienillä :kippis1:

 

[samipoika]

kun on pudottanut 15 kiloa, henki kulkee, kropassa sekä nupissa on niiiiiiiiiiin paaljon parempi olo kuin 3 vuotta sitten hyvänä pullukkana, niin siinähän se sitten kiteytettynä.

 

[Tukkasotka]

Kehonrakennuksessa ei tarvitse kilpailla muita vastaan, vaan saan ihan kaikes rauhas asettaa itselleni omia tavoitteita ja pyrkiä niihin sitä vauhtia ku itse haluan. Siinä oppii pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä, joista on ollut hyötyä muuallakin kuin salilla. Lisäksi itseluottamus ja itsearvostus on noussut huimasti kehittymisen myötä. Koulussakin jaksaa raataa paljon paremmin ku kroppa pysyy terveenä ja on hyvässä kunnossa. Niin ja parasta täs lajis on se että koskaan et oo täysin valmis, aina löytyy jotain parannettavaa

Edit: Ja mikään ei tunnu niin hyvältä ku saada positiivista palautetta kehityksestään :kippis1:

 

[JudoHemmo_85]

En kyllä kehonrakennusta koe harrastavani, mutta pikkaisen lihasmassaa yritän kumminkin saada:D

-Äitini joskus tokaisi meitsille 15-vuotiaana, että minulla voisi olla leveämmät hartiat..
-Judo sujuu paremmin, kun on edes jotain voimaa.
-En halua näyttää sohvaperunalta
-Sikspäkin saaminen kaupasta on helppoa, mutta sen omistaminen vaatii työtä
-Kaikesta huolimatta luulen naisten kiinnostuvan pikkaisen parempikroppaisesta miehestä (tosin terve järki ja omat havaintoni/kokemukseni kertovat jotain ihan muuta )

 

[ORBs]

Pelkästään lihasten kasvamista ja parempaa ulkonäköä, sen lisäksi että on edes joku säännöllinen harrastus että tulee tehtyä edes jotain järkevää.
Tosin silloin kun oli laihempi, keskittyi aerobiseen ja punttia vain vähän silloin tällöin kun sattui huvittamaan, olo oli paljon kevyempi ja virkeämpi koko ajan, ei tarvinnnut ahtaa ruokaa jatkuvasti eikä stressata joka treenistä ja ennätyksistä.
Saatan hyvinkin vaihtaa lajia lenkkeilyyn ja pyöräilyyn jossain vaiheessa ja salilla käydä vain 1-2 kertaa viikossa tekemässä jotain perusliikkeitä vähän. Jos lihakset lähtee, ihan samantekevää, ei lihakset tee ketään onnelliseksi.

 

[Akikonomu]

Kun asiaa erittäin väljästi tulkitaan, niin kyllähän minäkin olen kehonrakentaja.

Ja mitä tämä sitten merkitsee? Ainakin sitä, että erinäiset krempat pysyvät poissa/hallinnassa (jooo... kaikki alkoi lähetteestä fysioterapiaan). ja kyllä, se vain tuntuu niin hyvältä kun treenaa kunnolla. Joskus se viimeinen toisto tuntuu kerta kaikkiaan uskomattomalta. Ja tietysti treenattu kroppa näyttää paremmalta, jopa tälläkin tavalla kun treeni on vähän mitä on, eikä ulkomuoto mitenkään sieltä kireimmästä päästä.

Ja lisäksi, oikeat kehonrakentajat ovat ilo silmälle ;)

 

[Columbu]

En pysyisi järjissäni ilman saliharrastusta. On mielekästä tekemistä, voi seurailla omia tuloksia ja tuntee että sillä massan/voiman eteen tehdyllä työllä on merkitys.

 

[NEUTRAALI]

pakkopullaa nostelu on ollut mulle melkein aina, mutta jos salille ei mene niin se olo on aivan kauhea. koukussa.

 

[petosh]

- Kovia sarjoja/nostoja tehdessä tuntee olevansa elossa.
- On vaan pakottava tarve olla isompi ja vahvempi.

 

[MÖYKKYNEN]

pakkopullaa nostelu on ollut mulle melkein aina, mutta jos salille ei mene niin se olo on aivan kauhea. koukussa.

Täysin sama homma kuin edesmenneellä Neutraalilla. Eipä tämä lähes 20 vuoden jälkeen ole enää paljonkaan mitään muuta, kuin tuota pakkopullaa mutta annahan olla jos tulee muutaman päivän tauko jostain pakottavasta syystä niin tuntuu, että samantien lihakset häviää luiden ympäriltä ja paniikkia pukkaa. Pakkomielle tämä nykyään on, eikä mukava harrastus.

 

[Homo habilis]

Saa heittää kaiken muun hetkeks syrjään ja keskittyä treenaamiseen. Sitten on toki halua kasvaa isommaks.

 

[brn2]

Yksinäinen rauhanhetkeni omassa mailmassani, jossa puran turhautumisen kaiken paskan kiireen keskellä.

 

[spr]

En ainakaan puhu siitä minään harrastuksena. Perustoimi mitä hoidetaan ja tehdään kokoajan riippumatta siitä mitä muuta on elämässä meneillään.

 

[Wannabe Athlete]

Kyllähän tuo aika paljon sisältöä ja tukea elämään tuo. Koko ajan on jäntevä ja vahva olo kun säännöllisen treenaamisen myötä on paineet kropassa. Tuntee omat lihaksensa ja ryhti on parempi. Tuo tyydytystä kun näkee muutoksen sekä peilistä että painoista. Tyydytystä myös siitä että pystyy vetämään itselleen koko ajan entistä parempia reenejä ihan fiiliksen mukaan, ilman välttämättä kiveen kirjoitettuja liikkeitä ja sarjoja. Harrastus on tuonut paljon itsekuria mm. mässäilyn suhteen ja elämäntavat ovat paljon terveellisemmät kuin ennen. Huonoina aikoina jos on ollut vaikka naishuolia on punttis ollut paikka missä silti tuntuu hyvälle. Ja mikä ehkä tärkeintä, on sellainen tunne, että tämä on se oma juttu jota on mukava tehdä ja jossa on potentiaalia kehittyä.

 

[Archey]

Täysin sama homma kuin edesmenneellä Neutraalilla. Eipä tämä lähes 20 vuoden jälkeen ole enää paljonkaan mitään muuta, kuin tuota pakkopullaa mutta annahan olla jos tulee muutaman päivän tauko jostain pakottavasta syystä niin tuntuu, että samantien lihakset häviää luiden ympäriltä ja paniikkia pukkaa. Pakkomielle tämä nykyään on, eikä mukava harrastus.

Miten niin edesmenneellä?


Mennessä on joskus kyllästynyt fiilis, mutta...
Itse saan tyydytystä aina kun olen vetänyt kunnon setit ja lähden kotiin.

Sekin on mukavaa kun on 51 vuotiaana paljon paremmassa kunnossa kuin ikätoverit, ilman diabetestä ja valtimon ahtautumia.

Onhan tää tavallaan elinikäinen kuvanveisto projekti.

 

[The Monkey]

Mennessä on joskus kyllästynyt fiilis, mutta...
Itse saan tyydytystä aina kun olen vetänyt kunnon setit ja lähden kotiin.

Mulla monesti hyvä fiilis treenin jälkeen, mutta ei kestä kauan se kun tiedän, että yhtä syömistä loppuilta. (oon siis niitä, joille syöminen ei oo niin helppoo puuhaa)

 

[klasu71]

Mule ainakin hyvin tärkeä osa elämää, moni tässä ketjussa maininnutkin että on "yksinäinen rauhanhetki", aivojen tuulettamista ja kerta kaikkiaan vaan sairaan kivaa. Nuo kaiki ainakin allekirjoitan helposti. Kehonrakennuksen puolella olen ihan noviisi, itse asiassa vasta noin puoli vuotta treenannut säännöllisesti siten. Viimeisen noin 25 vuoden ajan on kamppailulajit oleet mun juttuni mutta viimeinen vuosi ja vakavat sairastumiset pistivät ne luultavimmin lopuksi ikää pannaan (viimeisimpänä episodina aivoinfarkti ja sen myötä kuvioihin tullut verenohennus lääkitys...). Nyt olen löytänyt kehonrakennuksesta sen uuden sisällön eli harrastuksen jota odottelee kuola valuen milloin pääse taas punttien kanssa äheltämään.

Nuo jutut kehonrakennuksen älyttömyydestä allekirjoitan aivan täysin. Itse olen aina ajatellut että idioottimaista puuhaa, hirmuisesti treeniä ja treenin hyötysuhde ei todellakaan ole paras mahdollinen työmäärään verrattuna suorituskyvyn kannalta. Olen pitänyt sitä täysin aivovammaisten hommana vaan niin ne näkemykset muuttuu (tai sit kun nyt todistettavaati olen aivovammainen niin tunnen kuuluvani joukkoon ;) ). Kehonrakennus on ainakin minulle yksinkertaisesti hyvä harrastus, pystyy treenaamaan todella kovaa, suhteellisen turvallisesti ja itse TREENI on minulle pääasia. Tuo voimatasokin on minusta itse asiassa aika suhteellinen käsite, väittäisin että kenen tahansa pidempään kehonrakennuksen kanssa askarrelleen voimataso on tavalliseen tallaajaan verrattuna aivan ylivoimainen. Riippuu siis aika paljon siitä mihin vertaa itseään tai lajiaan. Jokainen laji on "kunkku" omalla tontillaan ja vieraan tontilla toiset hallitsee. -Mielestäni vähän sama kun vertaisi esim. kamppailulajien puolella IP lajeja ja kehälajeja toisiinsa, kummatkin on kehittyneet omia tavoitteitaan silmällä pitäen ja vertailu on itse asiassa tosi vaikeaa. Voimanostajat on hyviä omissa liikkeissään, vahvat miehet omissa touhuissaan, kehonrakennus musta tässä genressä menee vähän tuollaiseen "allround" lajin osastolle, ei loistava missään edellä mainituista mutta kohtalainen kaikessa.

Jos tämä kaikki pitäisi tiivistää mitä kehonrakennus mulle merkitsee niin ytimekkäästi vastaus olisi, rakas harrastus joka pitää mut kunnossa. Pääasia on treeni ja tuloksia tulee jos on tullakseen. Sanoisin näin että tässä asiassa matka on tärkeämpi kuin maali

 

[LimeLemon]

Moni puhuu itsetunnon kohoamisesta. Veikkaisin että se on arkikieltä joka oikeasti tarkoittaa että bodaamalla voi hillitä huonon itsetunnon oirehdintaa. Vähän niinku särkylääkkeillä kipu pois, muttei syytä. Hyvä itsetunto ei riipu ulkoisesta pärjäämisestä tai esim hyvänä koetusta ulkonäöstä.

 

[Ilmarinen]

Moni puhuu itsetunnon kohoamisesta. Veikkaisin että se on arkikieltä joka oikeasti tarkoittaa että bodaamalla voi hillitä huonon itsetunnon oirehdintaa. Vähän niinku särkylääkkeillä kipu pois, muttei syytä. Hyvä itsetunto ei riipu ulkoisesta pärjäämisestä tai esim hyvänä koetusta ulkonäöstä.

En näkisi asiaa ihan noin yksinkertaisesti. Kun näyttää itselleen tiukassa tilanteessa, että kykenee nostamaan vaikka jonkun määrän X kiloa, mitä piti aikaisemmin saavuttamattomana, uskoisin että se tekee omalle itsetunnolleen melkoista nannaa jo itsessään. Tämän päälle tulee vielä liikunnan aiheuttama reippaus ja kohonnut mieliala ym. Varmaan noista vaikutuksista on jotain tutkimuksiakin.