Mitä kannattaa opiskella?

10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Laittakaas nyt konkreettisia esimerkkejä noista helpoista ja stressittömistä työpaikoista DI:ille. Tarkemmin kuin että "joku työpaikka valtiolla/kaupungilla". Ja vielä parempi, jos löydätte ihan vaikka molista avoinna olevia paikkoja.

Varmaan ekana ehdotetaan jotain tutkijan hommaa, koska sitä pidetään yleisesti suhteellisen stressittömänä työnä. Mutta ne on kyllä kaukana helpoista hommista, enkä allekirjoittaisi kyllä tuota stressittömyyttäkään. Kokoajan pitää uskaltaa lähtee uutta tuntematonta kohti ja tuloksia täytyy kuitenkin esitellä julkisesti ja rahoittajat on pidettävä tyytyväisinä. Eli jos on epäonnistumisen pelkoa, niin varmasti stressaa vitusti noikin hommat..
 
Ihan sama mitä opiskelette niin vaihto-opiskelkaa. Tunteeko joku jonkun joka olisi sitä katunut?

99% ei ole katunut, mutta tiedän yhden, jota on kaduttanut. Tämä neiti kuitenkin teki jokaisen virheen, mitä vaihtoinfoissa on kehotettu välttämään: mimmi ei tutustunut kohdemaassa juurikaan ihmisiin, ja päivittäin koulun jälkeen käytti vapaa-aikansa siihen, että oli Skypen kautta yhteydessä kotiin ja jätti treenaamisen. Koko homman kruunasi älytön pelko uusia asioita kohtaan, ja esimerkiksi ruuan bakteereita mimmi pelkäsi paljon.

EDIT:
Laittakaas nyt konkreettisia esimerkkejä noista helpoista ja stressittömistä työpaikoista DI:ille. Tarkemmin kuin että "joku työpaikka valtiolla/kaupungilla". Ja vielä parempi, jos löydätte ihan vaikka molista avoinna olevia paikkoja.

Varmaan ekana ehdotetaan jotain tutkijan hommaa, koska sitä pidetään yleisesti suhteellisen stressittömänä työnä. Mutta ne on kyllä kaukana helpoista hommista, enkä allekirjoittaisi kyllä tuota stressittömyyttäkään. Kokoajan pitää uskaltaa lähtee uutta tuntematonta kohti ja tuloksia täytyy kuitenkin esitellä julkisesti ja rahoittajat on pidettävä tyytyväisinä. Eli jos on epäonnistumisen pelkoa, niin varmasti stressaa vitusti noikin hommat..

Aika laajaa analyysiä toivot, koska tutkijahomma on joko helvetin stressaavaa ja aikaavievää minimipalkalla tai perhanan leppoisaa minimipalkalla. Tuo vaihtelu voi olla jopa saman työpaikan sisällä tai jopa saman laitoksen sisällä, joten kirjo on laaja. Samoin tuo nyt on tietenkin alakohtaista.

Kunnalla helppoja paikkoja ovat vaikka rakennustarkastajan tai -valvonnan paikat kaupungilla ja tietyt rakennuslupaprosessiin liittyvät tahot. En väitä, etteikö näissä hommissa pitäisi tietää mitään, mutta hommasta puuttuu paine ja kiire täysin. Samassa virastossa on lisää näitä helppoja työpaikkoja, jossa töitä tarvitsee tehdä joka toinen viikko, mutten nyt tältä istumalta osaa nimetä enempää. Maanmittaustoimistollakin on paljon hommia, joissa voi touhuta omaan tahtiin ilman sen suurempia vastuita ja deadlineja. Rakennusalan virkamiespestit ovat siis suhteellisen helppoja.
 
Täällä päin yks tuttu psykasta väitellyt kaveri joutui ainakin vaihtamaan kaupunkia töiden perässä, ja uuteenkin mestaan taisi saada jonkun määräaikaisen pestin, että melkoista pätkätöiden kanssa puljaamista tuo saattaa helposti olla yliopistolla.

Mutta minusta tuo on jotenkin nurinkurinen tuo koko lähtökohta opiskelulle. Jos helpolla haluaa päästä, niin kannattaa varmaan istua himassa. Minusta nuo dippainssin tutkinnot ovat jo itsessään aika haastavia, että ei sinne varmaan kannata senkään vuoksi mennä, jos helpolla haluaa päästä. Tää Jyväskylän kauppakorkeakoulu on kyllä melkoinen pilipalilaitos, jos KTM-tutkinnon haluaa helpolla saada. Nyt ne taisi vaihtaa opetuskieleksi englannin noihin basic business studies -kursseihin ja vähän järkevöittää suorittamistakin, mutta mun aikanani kursseja vedeltiin varmaan syventäviin asti monivalintatenteillä 7 opintopistettä per laaki, että välillä tuli kyllä mietittyä, että onko tässä mitään järkeä.
 
Aika laajaa analyysiä toivot, koska tutkijahomma on joko helvetin stressaavaa ja aikaavievää minimipalkalla tai perhanan leppoisaa minimipalkalla. Tuo vaihtelu voi olla jopa saman työpaikan sisällä tai jopa saman laitoksen sisällä, joten kirjo on laaja. Samoin tuo nyt on tietenkin alakohtaista.

Kunnalla helppoja paikkoja ovat vaikka rakennustarkastajan tai -valvonnan paikat kaupungilla ja tietyt rakennuslupaprosessiin liittyvät tahot. En väitä, etteikö näissä hommissa pitäisi tietää mitään, mutta hommasta puuttuu paine ja kiire täysin. Samassa virastossa on lisää näitä helppoja työpaikkoja, jossa töitä tarvitsee tehdä joka toinen viikko, mutten nyt tältä istumalta osaa nimetä enempää. Maanmittaustoimistollakin on paljon hommia, joissa voi touhuta omaan tahtiin ilman sen suurempia vastuita ja deadlineja. Rakennusalan virkamiespestit ovat siis suhteellisen helppoja.

Enhän mä mitään analyysiä toivonut, vaan juuri tuollaisia konkreettisia työtehtäviä/nimikkeitä, joita tuossa nyt rakennuspuolelta kerroit. Ihmetyttää kyllä, miten meillä on varaa pitää korkeastikoulutettua porukkaa puuhastelemassa vähän sillon kun huvittaa..ainiin mutta eihän meillä olekaan. ;)
 
Täällä päin yks tuttu psykasta väitellyt kaveri joutui ainakin vaihtamaan kaupunkia töiden perässä, ja uuteenkin mestaan taisi saada jonkun määräaikaisen pestin, että melkoista pätkätöiden kanssa puljaamista tuo saattaa helposti olla yliopistolla.
En tiedä psykologian tilanteesta, mutta luulisin että useimmilla tieteenaloilla on käytännössä mahdotonta luoda minkäänlaista akateemista uraa ilman että työskentelee useita vuosia ulkomailla. Ja siltikin se on pätkätöitä useimmiten sen 10-15 vuotta väitöksen jälkeen, ennen kuin onnekkaimmat saavat vakituisen aseman. Ainakin omalla alallani (teoreettinen fysiikka) väittelee joka vuosi Suomessa jotain kymmenkunta tohtoria, ja vakituisia virkoja tulee hakuun ehkä kerran noin kahdessa-kolmessa vuodessa. Siitä voi päätellä kuinka hyvät työllistymismahdollisuudet kullakin vastaväitelleellä on, jos meinaa Suomessa pysyä. Jos ei edes kaupunkia aikoisi vaihtaa niin mahdollisuus on tasan nolla, sillä kukaan ei voi luoda uskottavaa uraa ainoastaan yhdessä tutkimusryhmässä toimimalla.

Eli siis akateeminen ura kannattaa rastittaa pois listalta, jos tarkoitus on löytää jotain riskitöntä ja stabiilia työtä.
 
Enhän mä mitään analyysiä toivonut, vaan juuri tuollaisia konkreettisia työtehtäviä/nimikkeitä, joita tuossa nyt rakennuspuolelta kerroit. Ihmetyttää kyllä, miten meillä on varaa pitää korkeastikoulutettua porukkaa puuhastelemassa vähän sillon kun huvittaa..ainiin mutta eihän meillä olekaan. ;)

Ok, hyvä kun vastasin kysymykseesi. Tehtävien töiden vähyys johtuu siitä, että näitä virkamiehiä täytyy olla, mutta kaikilla kunnilla ei yksinkertaisesti rakenneta nyt, eikä välttämättä tulevaisuudessa. Maanmittausvirastoissa ilmeisesti dataa on kerätty jo paljon, ja uusia tilauksia tulee suhteellisen vähän verrattuna työtenkijöiden määrään. Toimintaa ei tehosteta, koska nuo ovat valtion (jäykkiä) organisaatioista, joten tilanne on ja tulee olemaan tuollainen. Alkaa tosin mennä toisen ketjun aihepiirin puolelle.

Kannattaa näitä helppoja työtehtäviä miettiessä aina muistaa, että työn vaativus ja palkkaus kulkevat jotakuinkin käsikädessä. Jos työhön pystyy koulutettu apinakin, niin tuskin palkkakaan päätä huimaa.
 
En tiedä psykologian tilanteesta, mutta luulisin että useimmilla tieteenaloilla on käytännössä mahdotonta luoda minkäänlaista akateemista uraa ilman että työskentelee useita vuosia ulkomailla. Ja siltikin se on pätkätöitä useimmiten sen 10-15 vuotta väitöksen jälkeen, ennen kuin onnekkaimmat saavat vakituisen aseman. Ainakin omalla alallani (teoreettinen fysiikka) väittelee joka vuosi Suomessa jotain kymmenkunta tohtoria, ja vakituisia virkoja tulee hakuun ehkä kerran noin kahdessa-kolmessa vuodessa. Siitä voi päätellä kuinka hyvät työllistymismahdollisuudet kullakin vastaväitelleellä on, jos meinaa Suomessa pysyä. Jos ei edes kaupunkia aikoisi vaihtaa niin mahdollisuus on tasan nolla, sillä kukaan ei voi luoda uskottavaa uraa ainoastaan yhdessä tutkimusryhmässä toimimalla.
Mulla on yksi tuttu fysiikastakin väitellyt ja sillä taisi kuulua joko siihen pestiin tai tähän väitösprosessiin joku pätkä Saksassa toisessa yliopistossa. Sillä asiat taitaa muutenkin olla vähän paremmin ton pestin suhteen tai näin olen ainakin ymmärtänyt. Kai niillä riittää puuhaa ton hiukkaskiihdyttimen kanssa.

En ole ihan varma, että mikä on käytäntö esim. täällä yliopistolla, mutta minusta on aika käsittämätöntä, että esimerkiksi meillä laskentatoimea opettaisi joku kaveri, jolla ei ole mitään käytännön työkokemusta niistä hommista. Tutkijoista en niin tiedä, mutta minusta ainakin opetustehtävissä toimivalla pitäisi olla ehdottomasti kokemusta oman alan työtehtävistä yliopiston ulkopuolella. Ei samanlaista perspektiiviä saa mitenkään muuten. Se onkin sitten toinen kysymys, että kuka haluaa tulla yksityiseltä firmalta yliopiston leipiin ja ottaa varmaan palkassa aika tuntuvasti takkiin. Toisaalta noi opetushommat on varmaan vähän kutsumusammatteja ja voisin varmaan viihtyä niissä ihan hyvin itsekin, jos toi pääaineen valinta olisi aikanaan onnistunut vähän paremmin.
 
Täällä päin yks tuttu psykasta väitellyt kaveri joutui ainakin vaihtamaan kaupunkia töiden perässä, ja uuteenkin mestaan taisi saada jonkun määräaikaisen pestin, että melkoista pätkätöiden kanssa puljaamista tuo saattaa helposti olla yliopistolla.
Velipoika väitteli tohtoriksi tuossa jokunen vuosi sitten psykologiassa ja on siitä päivästä lähtien saanut valita työpaikkansa ja jossain määrin myös palkkansa. Toki suuntautunut nuorten pälliongelmiin, josko sillä sitten vaikutusta? Omien puheiden mukaan osaajia ei ole suomessa kuin kourallinen, joten valinnan varaa töiden suhteen riittää.
 
Velipoika väitteli tohtoriksi tuossa jokunen vuosi sitten psykologiassa ja on siitä päivästä lähtien saanut valita työpaikkansa ja jossain määrin myös palkkansa. Toki suuntautunut nuorten pälliongelmiin, josko sillä sitten vaikutusta? Omien puheiden mukaan osaajia ei ole suomessa kuin kourallinen, joten valinnan varaa töiden suhteen riittää.
Joo, siis tuo koski yliopistouraa. Tiedän itsekin muutaman psykologin, jotka ovat työllistyneet käsittääkseni täysin kivuttomasti koulun jälkeen.
 
Lääketiede ja tekniikka on aika varmoja aloja. Tosin tekniikasta jos esim. opiskelee AMK-inssiksi, niin silloin ehkä ei ihan heti pääse duuniin, mutta varmasti jossakin vaiheessa pääsee kun viittii jonkin verran vaivaa nähdä työnhaussa.
 
Kenelläkään kokemusta tietojenkäsittely tradenomin koulutuksesta ja työllistymisestä?

Jos sinulla on tutkinto ja muutama vuosi työkokemusta saatat päästä töihin, mutta tuota tutkintoa itsessään ei kyllä arvosteta paskaakaan. Se IT-alan ylikoulutus.

Terveisin: Tietojenkäsittelyn tradenomi
 
Jos riittä motivaatiota opiskella +10 vuotta ja sen verran älyä että saa lääkiksen pääsykokeen läpi, kannattaa opiskella plastiikkakirurgian erikoislääkäriksi. Itseä vituttaa suunnattomasti kun en lukion jälkeen sinne suunnannut.

-työllistyminen 100% varmuudella, vaikka olisit minkälainen ääliö
-jos ei Suomi kiinnosta, EU-alueelta helppo löytää&päästä töihin
-palkka Suomessa(etenkin yksityissektorilla)lähempänä 5 numeroista jo heti kun on pätevyys. Muualla päin maailmaa vielä suurempi
-inhimilliset työajat
-suurin osa työajasta konsultointia ja operaatioiden suunnittelua
-silikoonin ja botoxin tunkeminen naisiin paljon mielekkäämpää kun setien persereikien tutkiminen ja muut ei mitkään kovin miellyttävät työtehtävät kuten monilla muilla lääkäreillä...tietysti tää nyt on maku kysymys

Ainoo miinus mitä nyt tiedän niin onkin itseasiassa pakolliset opiskeluajan persereikien tutkimiset.
 
Onko täällä kellään kokemusta nopeasti opiskelemisesta? Eli että valmistutaan huomattavasti nopeammin kuin mitä "viralliset" tavoiteajat ovat. Itse olen aloittamassa ammattikorkeakoulussa talotekniikan insinööriopinnot ja haluaisin mahdollisesti tämänjälkeen vielä opiskella jotain muuta kun siihen on mahdollisuus joten ei huvittaisi kauhean kauaa tuolla olla. Tavoiteaika papereissa näyttäisi olevan 4vuotta, niin kuinkakohan paljon joutuu puurtamaan valmistuakseen reilussa kahdessa vuodessa jos käyttää kesälomat alan töissä ja saa sitäkautta työharjoittelut suoritettua? Otetaan huomioon että mulla on mm. laaja matikka ja fysiikka melko hyvällä menestyksellä luettu lukiossa joten ne eivät tule vaatimaan niin suurta määrää työtä kun ammattikoulusta tulleilla. Tiedän että suomessa on ihmisiä jotka ovat valmistuneet alle 3vuoteen jopa diplomi-insinööreiksi, mutta se todennäköisesti vaatii kaiken vapaa-ajan uhraamista.
 
Jos TAMKissa olet aloittamassa, ainakin ensimmäisen vuoden perusteella 4. vuoden tahti on erittäin löysä pitkän matikan ja fysiikan lukeneelle. Olen aloittamassa toista vuotta, ensimmäisenä vuonna oli keskimääräisesti <30h opiskelua/viikko ja siihen päälle raporttien kirjoittamiset. Tuli myös käytettyä reilusti enemmän aikaa pelaamiseen kuin opiskeluun. Muutamat taisi käydä kaikki mahdolliset bileet läpi ja silti aika helposti saivat opintopisteitä.

Harjoitteluista sen verran, että TAMKissa talotekniikan puolella ne voi käydä vissiin vain 3 vuoden sisään ellei sitten saa sovittua koulutuspäällikön kanssa erikoisjärjestelyitä. Esimerkiksi ensimmäisenä kesänä voit suorittaa vain kuukauden verran harjoittelua, vaikka löytäisit heti koulutusta vastaavia töitä. Vanhemmalta opiskelijalta kuulin myös, että tänä keväänä yksi hänen luokkalaisensa valmistui 3 vuodessa.
 
AMK tutkinnoista softapuolella ei ole kyllä muodostunut kovin hyvää käsitystä - haastatteluissa menee sormi suuhun ihan peruskäsitteiden ymmärryksen suhteen. Joo, firmat palkkaavat nyt web-ohjelmoijia, mutta olisi silti hyvä ymmärtää, mitä se tietokone sillä ohjelmanpätkällä tekee.
 
Kun aikaisemmin puhuttiin stressistä, niin siihenhän on todella paha mennä antamaan yhtä ja oikeaa vastausta. Toiset stressaantuu jo töihinlähtemisen ajattelusta, kun taas toiset peukaloiden pyörittämisestä.
Eikä kummassakaan ole mitään vikaa.
Itsekin opiskeluaikoina mietin aina välillä, että mikä mahtaisi olla sopivan stressitön työtehtävä. Ei siitä silloin ollut hajuakaan ja jos arvata olisi pitänyt, niin pieleen olisi mennyt :)
Semmoinen pieni, jatkuva kokoaikainen kiirus tuntuu olevan itselle se sopivin vaihtoehto. Työpäivät menevät ainakin todella nopeasti, toisin kuin aikoinaan hanttihommia painaessa.
Omalla kohdalla mieluinen työympäristö ja korkean työmotivaation omaavat kolleegat lienevät ehkä ne suurimmat stressitason laskijat, joita ei ehkä osannut opiskelupaikkaa valittaessa miettiä alkuunkaan.
Miten sitä toisaalta olisi voinutkaan, kun ne eivät ole mitenkään itsestäänselviä asioita.
 
Samaa mietin itsekin. Stressitön työ on ainakin itselle duuni, joka on riittävän haastavaa ja missä on tarpeeksi tekemistä. Viime vuonna oli yhden uran lopussa muutama kuukausi duunissa ilman järkevää tekemistä, mikä ainakin itselläni nosti stressitasoa.
 
Ihan sama mitä opiskelette niin vaihto-opiskelkaa. Tunteeko joku jonkun joka olisi sitä katunut?
Noin sivuhuomiona todettakoon, että vaihtoonlähtö on empiiristen kokemusten perusteella aika yleinen eroja laukaiseva tekijä. Syyt lienee usein sitten jossain ihan muualla..

alkuvuodesta e-amerikkaan kielikylpyyn.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom