- Liittynyt
- 11.10.2012
- Viestejä
- 2 255
Ihan sama mitä opiskelette niin vaihto-opiskelkaa. Tunteeko joku jonkun joka olisi sitä katunut?
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Ihan sama mitä opiskelette niin vaihto-opiskelkaa. Tunteeko joku jonkun joka olisi sitä katunut?
Laittakaas nyt konkreettisia esimerkkejä noista helpoista ja stressittömistä työpaikoista DI:ille. Tarkemmin kuin että "joku työpaikka valtiolla/kaupungilla". Ja vielä parempi, jos löydätte ihan vaikka molista avoinna olevia paikkoja.
Varmaan ekana ehdotetaan jotain tutkijan hommaa, koska sitä pidetään yleisesti suhteellisen stressittömänä työnä. Mutta ne on kyllä kaukana helpoista hommista, enkä allekirjoittaisi kyllä tuota stressittömyyttäkään. Kokoajan pitää uskaltaa lähtee uutta tuntematonta kohti ja tuloksia täytyy kuitenkin esitellä julkisesti ja rahoittajat on pidettävä tyytyväisinä. Eli jos on epäonnistumisen pelkoa, niin varmasti stressaa vitusti noikin hommat..
Aika laajaa analyysiä toivot, koska tutkijahomma on joko helvetin stressaavaa ja aikaavievää minimipalkalla tai perhanan leppoisaa minimipalkalla. Tuo vaihtelu voi olla jopa saman työpaikan sisällä tai jopa saman laitoksen sisällä, joten kirjo on laaja. Samoin tuo nyt on tietenkin alakohtaista.
Kunnalla helppoja paikkoja ovat vaikka rakennustarkastajan tai -valvonnan paikat kaupungilla ja tietyt rakennuslupaprosessiin liittyvät tahot. En väitä, etteikö näissä hommissa pitäisi tietää mitään, mutta hommasta puuttuu paine ja kiire täysin. Samassa virastossa on lisää näitä helppoja työpaikkoja, jossa töitä tarvitsee tehdä joka toinen viikko, mutten nyt tältä istumalta osaa nimetä enempää. Maanmittaustoimistollakin on paljon hommia, joissa voi touhuta omaan tahtiin ilman sen suurempia vastuita ja deadlineja. Rakennusalan virkamiespestit ovat siis suhteellisen helppoja.
En tiedä psykologian tilanteesta, mutta luulisin että useimmilla tieteenaloilla on käytännössä mahdotonta luoda minkäänlaista akateemista uraa ilman että työskentelee useita vuosia ulkomailla. Ja siltikin se on pätkätöitä useimmiten sen 10-15 vuotta väitöksen jälkeen, ennen kuin onnekkaimmat saavat vakituisen aseman. Ainakin omalla alallani (teoreettinen fysiikka) väittelee joka vuosi Suomessa jotain kymmenkunta tohtoria, ja vakituisia virkoja tulee hakuun ehkä kerran noin kahdessa-kolmessa vuodessa. Siitä voi päätellä kuinka hyvät työllistymismahdollisuudet kullakin vastaväitelleellä on, jos meinaa Suomessa pysyä. Jos ei edes kaupunkia aikoisi vaihtaa niin mahdollisuus on tasan nolla, sillä kukaan ei voi luoda uskottavaa uraa ainoastaan yhdessä tutkimusryhmässä toimimalla.Täällä päin yks tuttu psykasta väitellyt kaveri joutui ainakin vaihtamaan kaupunkia töiden perässä, ja uuteenkin mestaan taisi saada jonkun määräaikaisen pestin, että melkoista pätkätöiden kanssa puljaamista tuo saattaa helposti olla yliopistolla.
Enhän mä mitään analyysiä toivonut, vaan juuri tuollaisia konkreettisia työtehtäviä/nimikkeitä, joita tuossa nyt rakennuspuolelta kerroit. Ihmetyttää kyllä, miten meillä on varaa pitää korkeastikoulutettua porukkaa puuhastelemassa vähän sillon kun huvittaa..ainiin mutta eihän meillä olekaan. ;)
Mulla on yksi tuttu fysiikastakin väitellyt ja sillä taisi kuulua joko siihen pestiin tai tähän väitösprosessiin joku pätkä Saksassa toisessa yliopistossa. Sillä asiat taitaa muutenkin olla vähän paremmin ton pestin suhteen tai näin olen ainakin ymmärtänyt. Kai niillä riittää puuhaa ton hiukkaskiihdyttimen kanssa.En tiedä psykologian tilanteesta, mutta luulisin että useimmilla tieteenaloilla on käytännössä mahdotonta luoda minkäänlaista akateemista uraa ilman että työskentelee useita vuosia ulkomailla. Ja siltikin se on pätkätöitä useimmiten sen 10-15 vuotta väitöksen jälkeen, ennen kuin onnekkaimmat saavat vakituisen aseman. Ainakin omalla alallani (teoreettinen fysiikka) väittelee joka vuosi Suomessa jotain kymmenkunta tohtoria, ja vakituisia virkoja tulee hakuun ehkä kerran noin kahdessa-kolmessa vuodessa. Siitä voi päätellä kuinka hyvät työllistymismahdollisuudet kullakin vastaväitelleellä on, jos meinaa Suomessa pysyä. Jos ei edes kaupunkia aikoisi vaihtaa niin mahdollisuus on tasan nolla, sillä kukaan ei voi luoda uskottavaa uraa ainoastaan yhdessä tutkimusryhmässä toimimalla.
Velipoika väitteli tohtoriksi tuossa jokunen vuosi sitten psykologiassa ja on siitä päivästä lähtien saanut valita työpaikkansa ja jossain määrin myös palkkansa. Toki suuntautunut nuorten pälliongelmiin, josko sillä sitten vaikutusta? Omien puheiden mukaan osaajia ei ole suomessa kuin kourallinen, joten valinnan varaa töiden suhteen riittää.Täällä päin yks tuttu psykasta väitellyt kaveri joutui ainakin vaihtamaan kaupunkia töiden perässä, ja uuteenkin mestaan taisi saada jonkun määräaikaisen pestin, että melkoista pätkätöiden kanssa puljaamista tuo saattaa helposti olla yliopistolla.
Joo, siis tuo koski yliopistouraa. Tiedän itsekin muutaman psykologin, jotka ovat työllistyneet käsittääkseni täysin kivuttomasti koulun jälkeen.Velipoika väitteli tohtoriksi tuossa jokunen vuosi sitten psykologiassa ja on siitä päivästä lähtien saanut valita työpaikkansa ja jossain määrin myös palkkansa. Toki suuntautunut nuorten pälliongelmiin, josko sillä sitten vaikutusta? Omien puheiden mukaan osaajia ei ole suomessa kuin kourallinen, joten valinnan varaa töiden suhteen riittää.
Kenelläkään kokemusta tietojenkäsittely tradenomin koulutuksesta ja työllistymisestä?
Noin sivuhuomiona todettakoon, että vaihtoonlähtö on empiiristen kokemusten perusteella aika yleinen eroja laukaiseva tekijä. Syyt lienee usein sitten jossain ihan muualla..Ihan sama mitä opiskelette niin vaihto-opiskelkaa. Tunteeko joku jonkun joka olisi sitä katunut?