Mistä löysit sen oikean - vai vieläkö etsit?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Fabien
  • Aloitettu Aloitettu
Omasta mielestäni toimiva parisuhde vaatisi sitä rakkautta. Muuten se ainakin itsestä tuntuisi enemmänkin toveruudelta kuin kumppanuudelta. Ja sehän se harmittaakin kun niihin joihin voisi rakastua ei ole mahdollisuuksia, mutta keneenkään en aio tyytyä. Mielummin vaikka loppu elämä yksin.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Spidey sanoi:
Tuntuu vähän siltä että ei kelpaa sellaiselle tytölle josta itse on kiinnostunut :(
Click to expand...

Sama täällä. Eli jollekin "tavallisen näköiselle" tytölle saattaisi kelvatakin, mutta ei ole kiinnostusta edes tehdä aloitetta, ja sitten taas ne paremman näköiset joista olisi kiinnostunutkin niin sitä aloitetta ei uskalle tehdä, varsinkaan kun kerran olin vähän turhan ihastunut yhteen ihquun tyttöön ja homma ei oikein hyvin mennyt :david:
 
Joo kun vielä sillälailla käyny pari kertaa että toinen on itsekin ihastunut sellaiseen jota ei saa. Kyllä se syö miestä sitten kun miettii että mitähän se tuossa toisessa näkee
 
Deitti.netistä löysin...

Olin silloin lähes 2-vuotiaan pikkuneidin yksinhuoltaja. Lapsen isä, aviomieheni ja kumppanini 11 vuoden ajan, ei sitten halunnutkaan isäksi ja lähti kävelemään raskausaikana.

Deitti.netin kautta sitten löysin kiinnostavan miehen, ja kirjoiteltiin kuukauden verran. Lopulta tavattiin, kahvilla kaupungilla. Mulla oli neiti mukana, miehellä koira, ja istuttiin kaffella. Oli nekin ensitreffit, mm. mä lapsen perässä kiiruhtaessani kompastuin terassin tuoliin ja kaadoin sen ja rymähdin itsekin pöydän taa hupsis... Vaan ei ne ainoiksi treffeiksi jääneet.

Muutettiin yhteen pari kuukautta siitä ja häät oli tasan puoli vuotta ensitreffeistä. Siitä vuosi myöhemmin, ekana hääpäivänä, oli meidän pikku-ukon ristiäiset.

Jotta tämmöinen tarina. :haart:
 
Estel sanoi:
Deitti.netistä löysin...

Olin silloin lähes 2-vuotiaan pikkuneidin yksinhuoltaja. Lapsen isä, aviomieheni ja kumppanini 11 vuoden ajan, ei sitten halunnutkaan isäksi ja lähti kävelemään raskausaikana.

Deitti.netin kautta sitten löysin kiinnostavan miehen, ja kirjoiteltiin kuukauden verran. Lopulta tavattiin, kahvilla kaupungilla. Mulla oli neiti mukana, miehellä koira, ja istuttiin kaffella. Oli nekin ensitreffit, mm. mä lapsen perässä kiiruhtaessani kompastuin terassin tuoliin ja kaadoin sen ja rymähdin itsekin pöydän taa hupsis... Vaan ei ne ainoiksi treffeiksi jääneet.

Muutettiin yhteen pari kuukautta siitä ja häät oli tasan puoli vuotta ensitreffeistä. Siitä vuosi myöhemmin, ekana hääpäivänä, oli meidän pikku-ukon ristiäiset.

Jotta tämmöinen tarina. :haart:
Click to expand...

Hei onneks olkoon. Tosi hieno juttu kyllä :worship:
 
Toistakymmentä vuotta sitten Israelista. Tapauksella ei ole uskonnollista tai etnistä näkökulmaa vaan olemme molemmat valkonaamaisia suomalaisia. Oltiin silloin eri matkoilla ja satuttiin vaan kohtaamaan. Tarina on pidempi mutta typistän sen tähän yleisön säästämiseksi.
 
Kiva lukea että jengillä usko säilyy vielä tuohonkin rakkaushässäkkään. Omat vanhemmat ovat olleet kimpassa ny sen 28 vuotta ja pitäisi siis olla itsellä ns. hyvä pohja tuohon suhteiluun mutta ei niin ei. Oma suhtautuminen on todella negatiivinen mitä tulee seurusteluun/naimisiinmenoon ja yleensäkkin koko pakettiin.

Nuorempana parit seurustelukokeilut, sen jälkeen 5 vuotta kukasta kukkaan meininki oikeen rankemmalla kädellä :jahas:

Sitten löyty kiva gimma ja päätin kokeilla tätä seurustelun ihmeellistä maailmaa. 3 vuotta kimpassa ja ei jeesus mitä pelleilyä se touhu on. Viimeinen vuosi aivan kärsimystä. Joko väärä gimma tai väärä asenne. Noh pistin sitten homman puihin eräänä aurinkoisena päivänä kun ei sitä jaksanut.

Itse en vain voi käsittää kuka jaksaa katsella sitä mökötämistä ja kuunnella niitä vaatimuksia. Kenties en ole tarpeeksi "kypsä" alistumaan mihinkään mutta jotenkin tämän kokemuksen jälkeen olen nähnyt seurustelun ja eritoten vittumaiset tyttöystävät omaavat henkilöt todella heikkoina esimerkkeinä miehistä. Alistutaan mihin tahansa mitä kullannuppu nyt sillä hetkellä tahtoo.
Ei muuta ku sandaalit ostoon ja vauva alulle.

Ehkä se gimma oli täysin väärä mutta ne monet keihin olen tutustunut ovat kauttaaltaan samaa linjaa. Fiilarit menee laidasta laitaan kuin pikkuvauvoilla ja ihme kiukutteluja. Kuitenkin kun sitten päättää äijä häipyä ni ruinataan ja roikutaan.

No joo kai tämä on täydellisesti epäonnistuneen tilitystä mutta ehkä joku kaunis kesäpäivä joku gimma vie ne jalat alta..tai sitten joku kaunis päivä huomaan olevani se yksinäinen kärttynen vanha kusipää joka huutaa parvekkeelta "Painukaa muualle rietastelemaan!!! Eikä kävellä Nurmikolla!!"
 
Mun exät olen tavannut 1. tennistreeneistä (kesti 6kk), 2. bussista... (kesti vuoden), 3. baarista (kesti vähän päälle 2 vuotta). En voi väittää, että olisin rakastanut yhtäkään heistä. Oikeastaan vain kahteen ihmiseen on multa kohdistunut sellaisia tunteita mitä voisin kutsua rakkaudeksi. Kummatkin tapaukset olivat semmoisia jonka kanssa en silloin seurustellut ja saivat tajuamaan, että silloisessa suhteessa ei ole järkeä. Kummatkin olivat myös varattuja ja siksi saavuttamattomissa...

Nyt on taas ollut kuukauden uusi tyttö tähtäimessä, muttä häneenkään ei ole kohdistunut heti sellaista palavaa intoa, mitä nyt näihin kahteen tapaukseen kohdistui kun heidät opin tuntemaan... Mukava tyttö kuitenkin ja pari onnistunutta treffiä takana ja muutenkin tuntuisi olevan älykäs, helvetin kova treenaamaan, hyvässä kunnossa ja kaunis, joten ehkä tosta voisi jotain syttyä. ;)

Ainoa miinus on, että on kärsinyt pitkään aikaisemmin anoreksiasta ja en jaksaisi sellaista, että saa kyttäillä, että varmaan syö, koska vieläkin näyttää olevan pelottavan paljon anoreksiaan liittyviä ajatuksia... Mutta hitaasti ja hissukseen eteenpäin. Koipien väliin koeajolle alkaa tosin olla jo kiire. :D
 
Viime v-loppuna löysin taas elämäni rakkauden, mutta ei se sitä enää aamulla ollutkaan. Eli vielä etsitään ja etsivä löytää :)
 
KelkanNaru sanoi:
Itse en vain voi käsittää kuka jaksaa katsella sitä mökötämistä ja kuunnella niitä vaatimuksia. Kenties en ole tarpeeksi "kypsä" alistumaan mihinkään mutta jotenkin tämän kokemuksen jälkeen olen nähnyt seurustelun ja eritoten vittumaiset tyttöystävät omaavat henkilöt todella heikkoina esimerkkeinä miehistä. Alistutaan mihin tahansa mitä kullannuppu nyt sillä hetkellä tahtoo.
Ei muuta ku sandaalit ostoon ja vauva alulle.
Click to expand...

Huh huh! Minä en kestäisi tuollaista viikkoakaan, kun olisi jo nainen menossa vaihtoon. Aina tälläisiä "kauhujuttuja" lukiessa tulee mieleen kuinka ihana se oma kulta todellakin on. :love: Naisesi oli luultavasti epäkypsä plikka, joka olisi kaivannut vähän :whip: :whip: :whip:

Palatakseni alkuperäiseen topikkiin: Oma kulta löytyi opiskelupaikasta. Iskin häneen eräänä iltana silmäni, jonka jälkeen oli puolisen vuotta(!) soutamista ja huopaamista molemmin puolin, että tykkääkö vaiko eikö tykkää, mutta lopulta päädyimme yhteen ja seurustelua reilu vuosi takana. Meillä menee oikeasti aivan vitun hyvin, mistä täytyy olla todella tyytyväinen.
 
Aikanaan menin tulevan rouvani ovelle ja kysyin, että "...Moi, voinko mää tulla käymään teillä..."

No oli kyllä nähty aiemminkin, muttei mitään sen kummenpaa. Tulos : 9 vuotta yhdessä, naimisissa ja kaksi vaahtosammutinta. Kovasti yritän ainakin opetella, miten se kolmas tehtäisiin, siis nimenomaan sitä tekotapaa.
 
Fabien sanoi:
Kenellekään muulla kokemusta suhteesta, jossa nainen/mies on henkisesti epätasapainossa? Ja ennen kuin tuomitset sanan epätasapaino, niin esimerkkejä neidin jatkuvasti ailahtelevasta mielentilasta voisi kirjoitella vaikka loppuillan.
Click to expand...


Epätasapaino on ehkä vähän turhan voimakas ilmaus, mutta tiedän itse millaista on seurustella ihmisen kanssa, joka ei luota sen paremmin itseensä kun oikein kehenkään muuhunkaan, ja omaa varsin pessimistisen maailmankuvan. En tarkoita tuolla epäluottamuksella siis mitään yletöntä mustasukkaisuutta tyyliin puhelimen urkkiminen tms., vaan "sä löydät kuitenkin paremman" - marttyyrinasennetta. Voin kertoa, että ei ollut ylen kivaa. :wall: Varsinkin, kun itse olen taas hyvin positiivinen ja iloinen ihminen (ehkä jopa ärsyttävyyteen asti välillä, myönnetään), niin toisen jatkuva synkistely ja tuo mainitsemani marttyyrinasenne kävivät kyllä pitemmän päälle ahdistamaan oikein huolella... Se suhde sittemmin kaatui, kuten tapana on sanoa, omaan mahdottomuuteensa, näiden asioiden ollessa ehdottomasti yksi suuresti vaikuttanut tekijä sen loppumiseen.
 
Se oikea. Juu'u, olisihan tuo aika mahtavaa jos vastaan tulisi jossain. Yhtä ~3kk kestänyttä epämääräistä säätöä lukuunottamatta minulla ei ole koskaan ollut ketään. Naispuolisten ystävieni kommenteista olen päätellyt olevani ns. ihannevävy-tyyppiä. Vapaat naiset kun eivät kuitenkaan halua vävyä vaan miestä niin onhan tässä ongelmaa kerrakseen.

Naisia ei vaan tunnu tarpeeksi kiinnostavan kiltteys, huomaavaisuus, kohteliaisuus ja puhetaito vaan sitä vaaraa ja jännitystä on jostain haettava vaikka väkisin. Olen kuitenkin varma että kunhan tässä vielä pari-kolme vuotta aktiivisesti katselee ympärilleen niin alkaa ympärillä olemaan enemmän järkiinsä tulleita naisia.

Voi tietty olla että itseluottamukseni on kasvanut hämäävän suuriin mittoihin, mutta pidän itseäni kuitenkin varsin hyvänä vaihtoehtona. Jonain päivänä joku ihana nainen käsittää sen myös. Sen ainakin olen huomannut että naisten kanssa on ihan erilaista jutellakin kun itseluottamusta on vaikka muille jakaa. Aina näin ei ole ollut mutta nyt on ja otan kaiken siitä irti.

Ach, nuo kolme kappaletta eivät taida kovinkaan loogista kokonaisuutta muodostaa mutta ei se mtn, pistetään vaikka väsymyksen piikkiin.
 
Kritz - Ala etsimään sellaisia ihanneminiöitä. teistähän tulee silloin unelmapari. Ei niitä löydy välttämättä tanssilattialta vielä ainakaan tuonikäisinä helposti. Mites, jos katselisit vanhempia (25-30).
 
Mmm, kyllähän tuolla puheviestinnän kurssilla on yksi aika upean oloinen... Kurssin viimeinen luento torstaina jonka jälkeen taidan ottaa yhteyttä ja kysäistä kahville tms.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom