Mistä löysit sen oikean - vai vieläkö etsit?

[Manala]

Syksy on rakkauden aikaa. Lehdet tippuvat puista ja rakastuneet kääriytyvät toisiinsa koivuhalkojen räiskyessä takkatulessa. Entäpä sinä, pakkislainen?? Mistä löytyi tuo satumainen sielunveli rinnallesi vai jatkatko yksin kulkuasi syys-sateiden piiskatessa, toivoen että SE oikea kävelee ennen ensilumia vielä vastaasi..ja pysähtyy??? Vai uskotko edes rakkauteen?

Kyllähän tuollanen jo löydetty on :haart: Kaverin kauttahan sitä toisiimme tutustuttiin (ok ok tyttö on kaverin entinen).
Eli Tuhkimotarina meni abauttiarallaa näin:

Paikallisessa kesätapahtumassa ensimmäistä kertaa tavattiin ja iltaamyöten tiet vei erilleen. Noh kun seuraavan kerran kuulin tytöstä, oli kaverini hänet pokannut.
Kaverini (17v) ei omaa autoa, joten minä olin tuo, joka sai häntä aina viereiselle paikkakunnalle kuskata tyttöä katsomaan.
Eihän hyvätapaiset ihmiset kuskia palkatta jätä vaan kävin aina välillä myös kaverini mukana tuon tytön luona kahvilla ja kerran siellä jopa kännissä nukuinkin.
Noh kuukauden jälkeen tyttö ilmoitti ettei enää ollutkaan kiinnostunut kaveristani ja jätti tämän. Hän oli kumminkin saanut aikamonta uutta ystävää meidän kauttamme ja soittikin minulle viikon päästä josko voisi tulla viettämään viikonloppua kanssamme. Noh tottakai se homma riistäytyi käsistä ja tyttö paljastikin olleensa jo pidemmän aikaa minuun kusessa, muttei vain tohtinut jättää kaveriani.
Tuon illan jälkeen otimme pientä etäisyyttä toisiimme intiimillä tasolla, mutta vietimmi silti aikaa yhdessä silloin tällöin.
Kerran sitten kun olin viemässä häntä kotiin, tuli autossa vietettyä herkkä hetki ja suut puhuttiin puhtaaksi.
Itse aluksi karsastin ideaa seurustelusta, ja päätettiinkin aluksi olla vain "tosi hyviä ystäviä". Homma ei tietenkään pysynyt sovituissa mitoissa ja w00ps, nyt sitä sitten seurustellaan onnellisesti.

 

[harde20]

Baarista löysin oman rakkaani jonka tiedän olevan minulle se "oikea".Neljä vuotta tuli mittarissa viime kuussa täyteen ja kaikki vaan menee niin hyvin ja mutkattomasti, välillä otetaan yhteen mutta sehän on vain normaalia :kippis1:

 

[tomppa82]

...kyllä tässä neitoa odotellaan... (koskahan sattuu kohdalle)
Eli tulossa kylmä syksy/talvi. ;(

 

[Muikun_ruoto]

Kyllä! Voin rehellisesti myöntää olevani onnellisessa ja rakastavassa parisuhteessa. Tapasin nykyisen avokin Sotkamossa olevalla tanssipaikalla. Ravintola kait se paremminkin on... Ikäeroo on mutta se ei haittaa, kumpaakaan!!! Ooohhh, olen otsalakiani myöten rakastunut tähän naiseen :haart:

Kaikkille sinkuille sanottakoon, että kyllä se oikea löytyy kun ei turhan kovasti etsi! :thumbs:

 

[metalman]

Ei ole vielä löytynyt, mutta luulen että se löytyy baarista, koulusta, työpaikalta tai netistä muttta tuskin salilta...

 

[Implant]

Itse aluksi karsastin ideaa seurustelusta, ja päätettiinkin aluksi olla vain "tosi hyviä ystäviä". Homma ei tietenkään pysynyt sovituissa mitoissa ja w00ps, nyt sitä sitten seurustellaan onnellisesti.
__________________

Tämä kuulostaa jokseenkin tutulta...onnellisesti ollaan saatu seurustella jo monta vuotta ja toivottavasti näin tulee olemaan niin kauan kun henki pihisee.

 

[MTM1977]

Baarista löytyi. Näin hyvännäköisen naisen yksin istumassa, mietin n. 5 sekuntia ja menin juttelemaan. Juteltiin ja tanssittiin, tuli valomerkki. Ulos baarista ja todettiin, että nyt olisi nälkä, haettiin ruokaa ja mentiin hänen asunnolleen. Juteltiin pitkälle aamuun ja seuraavana päivänä molemmat tiesivät, että nyt ollaan tosissaan. Nyt mennäänkin sitten joka päivä samaan asuntoon
Eli kyllä, uskon rakkauteen.

 

[Ozwald]

Netistä, ja ihan hakemalla. Viisi vuotta olemme olleet yhdessä, reilut kaksi naimisissa ja toinen lapsikin on tulossa. Ja kun sitäkin joku kysyi, niin molempien vanhemmat ovat viettäneet hopeahäitään jo aikapäiviä sitten, ja ovat edelleen naimisissa.

 

[N.O.Kummonen]

Oikean tapasin pikkukylän diskossa -95. Pari vuotta mentiin on/off tyyliin tunteiden vuoristoradassa (klisee :urjo: ) ja tapailtiin ja lopuksi tunnustimme tosiasiat, että kummankin oli vaikea pitää näpit irti toisesta. Olemme nyt seurustelleet vuodesta -97 lähtien ja yhdessä on asuttu vuodesta -99.

Molempien vanhemmat ovat naimisissa ensimmäisissä avioliitoissaan.

 

[Arkunnaula]

Netistä olen kumppanin löytänyt. Ensi kuussa 5kk täyteen, eli suht tuore juttu vasta, mutta toivotaan, että homma toimii ja joskus tuon 5 kuukauden sijasta voin sanoa, että 5 vuotta jne

 

[Mixu]

No mitäs hävittävää siinä sitten on? Anti mennä vain ja kysy suoraan "alettaisko oleen tai jos ei niin laitettaisko edes pissavehkeet yhteen ja täristäis?"

Voi kun olisikin noin yksinkertaista. Fakta on se, että kuten terveet elämäntavat omaava ihminen ei tajua, mitä anorektikon päässä pyörii, ei terveen itsetunnon omaava ihminen tajua, miten mahdotonta on elää huonon itsetunnon kanssa, vaikka ongelman pystyisikin itse tiedostamaan. Tää on korni lainaus jostakin, en muista mistä, mutta "ennen kuin voi välittää toisista, on opittava välittämään itsestään."

Ja tämä ongelma on aivan liian suurella osalla nykynuorisoa.

 

[Kilburn]

Nykyisen löysin baarista niinkuin ne monet exätkin.
Töistäkin on joskus löytynyt joku.
Pupu-vaihe kestää mulla 3 viikosta aina kolmeen kuukauteen asti !
Sen jälkeen se onkin sitten sitä itteään hamaan loppuun asti...tai siihen kun löytyy uusi hani.Eli oikeaa ei ole löytynyt,kai.

 

[screwdriver]

Toki jokainen saa uskoa mitä haluaa, lähinnä vain kiinnostuin näin tiedonjanomielessä mihin erilaisen uskosi perustat. Eli missä voisi omin silmin havainnoida tällaista eliniän kestävää loppuun asti onnellista rakkausliittoa, kun omilta vanhemmilta on saanut väkisinkin vääristyneen ja puleeratun harrastelijateatteriversion riippumatta mikä on tilanne tänään ja isovanhemmat ovat ikäpolvea jolla eroamisen kohdalla sosiaalisten koodien manuaalissa oli niin isoja sanktioita että eroa, saatikka sitten sinkkuna elelyä, ei kukaan uskaltanut edes ajatella.

No niin, mutta jankkaukset sikseen. "Aikansa kutakin" toimii meikäläisellä ja jos se aika sitten sattuu olemaan loppuikä niin hyvä niin, mutta jos se aika onkin sen sijaan muutamia vuosia niin ihan yhtä hyvä - sittenpähän mahtuu taas yksi oikea enemmän tähänkin elinikään. :piis:

Olen samaa mieltä siinä että monet vanhemmat eivät eroa sen takia että on lapsi/lapsia saman katon alla. Yksin jäämisenkin pelkoa voi olla. Siitä en osaa sano että voiko olla niin laiska, ettei tee asialle mitään jos suhde ei kiinnosta.
Tässä maailmassa mikään ei enää kovasti ihmetytä joten sellaisiakin varmasti löytyy.

Mutta uskon ja tiedän paljonkin pitkiä parisuhteita joissa kummatkin puoliskot ovat onnellisia. Valitettavasti tilastokeskus ei pidä tilastoja näiden parisuhteiden määrästä, joten joten arvuutteluksi jää niiden osuus kaikista pitkistä parisuhteista
Luulisi että jotain osuutta parisuhteen onnistumiseen voisi olla sillä, että millaisen kuvan omat vanhemmat ovat antaneet omasta suhteestaan lapsilleen.


Sitten ihan muutama tilastopointti:

"Avioero on yleisintä viiden ensimmäisen avioliittovuoden aikana."

"Avioero kuuluu huono-osaisuuden kuvaan. Korkea koulutustaso ja lasten lukumäärä pienentävät avioeroalttiutta"

Niitä voi sitten jokainen sitten tulkita omalla tavallaan. Ehkä ihmiset menevät liian helposti nykyään naimisiin, ja väärin mielikuvin.
Rahasta monelle tulee varmasti riitaa, varsinkin jos sitä ei ole.
Korkeasti koulutetut menevät ehkä myöhemmin naimisiin. Lapset saattavat yhdistää suhdetta, tai vastaavasti olla syy ottamatta (vielä) avioeroa kuten edellä oli mainittu.
No, onha tuo vähän sokeaa tuijottaa pelkään avioeroprosentteja.

 

[Arkunnaula]

Ja unohtui tuohon omaan postaukseen lisätä, että vanhemmat ovat edelleen yhdessä. Taitaa niillä jo 30 vuotta olla täynnä yhteiseloa.

 

[emex]

Me tavattiin vaimon kanssa töissä. Vaimo suunnitteli työvuorolistoja niin, että meillä alkoi olemaan yhä enemmän yhteisiä työvuoroja, varsinkin yövuoroja... :D

 

[pexxi]

Tapasin Hänet netin avustuksella. Viimeinen tyttö oli paras!
En olisi silloin arvannut, millaisen naisen saisin kumppaniksi.
En olisi uskonut, että hän voi olla niin ymmärtävä, sexy tai että hän jaksaa minua vaikka hirveä vääntö käynnissä koulun kanssa tänä syksynä. Ja on beibeni auttanut mua myös opinnoissani. Täysi kymppi. :haart:

 

[Net Virgin]

Isoveljen emännän seinällä näin valokuvassa tytön ja hetihän sitä piti alkaa vitsailemaan, että tuotapa tyttöä panen vielä joskus... eli ihan vitsillä heitin.

No sitten isoveljen ja sen emännän kihlajaisissa nähtiin ja siitäpä se sitten alkoi... 14.11.1992----->

 

[Tove]

Uikutetaan nyt sitten vielä vähän lisää... Kaikki mun parisuhdekokeilut on aina yksinkertaisesti mennyt niin päin helvettiä, että mä olen päättänyt viettää loppuelämäni ankarassa selibaatissa. Onneks mua ei kiinnosta kukaan, eikä kukaan ole kiinnostunut musta. Voin seurustella rauhassa kumppaneideni raudan, spinning-pyörän ja juoksumaton kanssa. Ne ei edes ole mustasukkaisia toisilleen.

 

[123jippo]

Yllättävän moni on tavannut salilla tai netissä.

Rokkiklubin baaritiskillä tavattiin -91. Mitään kummempia iskurepliikkejä ei muistaakseni ollu vaan tultiin heti hienosti juttuun. Marraskuussa on 10v hääpäivä tulossa. Vaimolle jättimäiset respectit :haart:

 

[Buuffitus]

Vielä yksi netistä kultansa löytänyt ilmoittautuu. Kultakimpale, josta ei malta näppejään irti pitää:haart:

Vanhemmat olleet ~25 vuotta yhdessä, joista 20 naimisissa. Hyvän mallin ovat lapsilleen antaneet.