Komppaan Gildesiä, phy73:sta ja HC76:sta tässä ketjussa.
Lapsena asuin sekä kerrostalokaksiossa (omistus taisi olla), brezneviläinen betonilähiö Ylä-Savossa, eli siinä oli mettää 5m keittiön ikkunasta ja sitä oli siinä noin 1km säteellä paljon, siis mettää. Lisäksi oli sellaista aikaa, että kakaroita oli parissa lähimmässä kerrostalossa lujasti, eli leikkimistä ja touhuttavaa niissä lähimettissä piisasi.
Myöhemmin on tullut asuttua vuokrakerrostaloasunnoissa, opiskelija- ja muu. Siellä "muu" osaston vuokrakämpässä ruettiin heti tekemään putki- ja julkisivuremppaa -> vuokraan raju korotus nopeasti. Sitä ennen oli halpa vuokra, jälkeen korkea. Lisäksi naapurikämppää vuokrattiin irkku- ja puolalaisraksa- ja tieduunareille = vitunmoista juopottelua ja älämölöä. Lisäksi eräässä vaiheessa naapurissa asui joku lähiölortto virolaisen kai rikollisen "miehensä" kera = vitunmoista juopottelua ja älämölöä. Eikä siinä vielä kaikki. Eräs kerta kun emännän kanssa tulimme kotiin, oli rappukäytävässä keskellä talvea verinen vanha nainen, päällään vain sandaalit ja kylpytakki, emäntä puolitajuissaan. Kyseessä oli alakerran naapurin emäntä. En tiedä, mitä oli tapahtunut, mutta soitimme toki ambulanssin ja olimme läsnä, kunnes lanssin parivaljakko vei naisen mennessään. Eikä siinä vielä kaikki. Kahta kerrosta meitä alempana oli pariskunta, joilla oli kai ainakin kolme lasta, saattoi olla enempikin. Mies oli joku romuroope tms. amis. Joka viikonloppuaamu sieltä (siis kahden kerroksen päästä) kuului vitunmoinen riitely, kolistelu, möykkä ja huuto.
Em. liittyen minä ja emäntä soitimme ko rappuun (talo on kuusikerroksinen brezneviläinen masentava betonilaatikko vielä sen julkisivurempan jälkeenkin) soitimme lyhyen asumisajan aikana noin viisi kertaa per naama poliisit paikalle. Olisi ollut syytä soittaa tuplasti tuo määrä.
Tuosta kokemuksesta viisastuneena en tod.näk. ikinä enää muuta sellaiseen kerrostaloon, jossa on edes 50% vuokra-asuntoja. Vuokralle tai asunnonomistajaksi voisin muuttaa esim. Tammelan tai Amurin kaltaiseen keskustan viereiselle, mutta suht rauhalliselle alueelle kerrostaloon, mikäli ko talossa on vuokrakämpät vähemmistönä. Minkään vuokra-asuntosäätiön vuokrakasarmiin juoppojen, narkkien ja hullujen keskelle en enää lähde, koska ei taloudellisestikaan tarvitse.
Nyt asun isoa, mutta vanhaa rivarikämppää hyvin hiljaisella alueella ja olen tyytyväinen. Kämpän kaksikerroksisuus ja portaat ovat ainoa iso miinus, muuten nautin asumisesta. En juuri moikkaamista enempää ole naapureiden kanssa tekemisissä ja pari kertaa olen käynyt ohimennen vähän talkoissa hiekkaa lapioimassa ja kärräämässä näön vuoksi. Muuten olen osallistunut lähinnä talkookeppanoiden ja makkaroiden tuhoamiseen. :D
Jatkossa asuisin mielellään joko tämmöisessä rivariyhtiössä ja vastaavalla hiljaisella ja väljällä vähän vanhemmalla asuinalueella, sopivalla kerrostaloalueella (Tampereella Tammella ja Amuri olisivat selvästi kärjessä) tai hevon kuusessa omakotitalossa, mutta mieluiten haluan omistaa kämppäni. Omasta asunnosta tulee ihan erilainen turvallisuuden ja pysyvyyden tunne vs. vuokralla asumiseen. Ei sitä oikein osaa edes sanoin kuvata, mutta kun nyt olen moiseen tottunut, en halua siitä eroon. Vuokralaisena on aina mahd., että vuokrasuhde irtisanotaan syystä tai toisesta, vaikka olisi elänyt siivosti ja hiljaisesti, vuokransa aina ajallaan maksaen. Asunnon omistajaa taas on pikkaisen vaikeampi häätää asuinsijoiltaan yhtään mihinkään. Pidän tuosta todella paljon. Lisäksi pidän siitä, että tässä huushollissa määrään viime kädessä minä. Esim. mun ei tarvitse sietää känniääliöintiä, voin pistää kylmästi kämpästä pihalle sellaisen ihmisen, joka riittävästi mua riepoo, ei tarvitse katella häiriköintiä yhtään. Jo lapsena tuli nähtyä ihan riittävä annos kääliöiden rötinöitä, en jaksa enää, eikä mun tarvitse moista enää sietää.
Tiivistetysti: unelma olisi omakotitalo hevon kuusessa, vähintään 10km isommasta kaupungista tai sitten sopiva omistusasunto kerrostalosta tai rivarista. Eli aika joustava olen, monenlainen passaa, kunhan on mieluiten itse omistettu.
Ite keksin kyllä heti vaikka tuhat ja yksi eri asiaa mitä pitäisi tai voisi tehdä, mutta aika ei riitä edes puoleen. Saati sitten jos pitäisi joitain hemmettin pihahommia tehdä koulu-/työpäivän jälkeen jossain omakotitalossa.
