Minkä ikäsenä muutit pois kotoa?

[WarMachine]

Ikää 19v ja asun ihan himassa vielä. Meen inttiin ens tammikuussa ja viimeistään sen jälkeen pitäis ruveta etsimään omaa kämppää. Yllätyin vähän selatessani tätä threadia, luulin että tän ikäisenä on vielä ihan tavallista asua kotona mutta moni oli muuttanut pois nuorempanakin :D

 

[Ultimecia]

Ikää 19v ja asun ihan himassa vielä. Meen inttiin ens tammikuussa ja viimeistään sen jälkeen pitäis ruveta etsimään omaa kämppää. Yllätyin vähän selatessani tätä threadia, luulin että tän ikäisenä on vielä ihan tavallista asua kotona mutta moni oli muuttanut pois nuorempanakin :D

Mulla oli varmaan 13-vuotiaasta saakka kamala hinku päästä muuttamaan, ja varmaan olisin muuttanutkin jos joku olisi sponsoroinut. Jos saisi valita uudestaan, asuisin vielä pari vuotta lisää kotona ja säästäisin edes vähän rahaa, enkä muuttaisi kenenkään kanssa yhteen (en edes kaverin). Ihan hyvä tuli ja sain asua yksin sitten myöhemmin, mutta ei sieltä IMO kannata väkisin lähteä. Tuntuu, että nykyään on hirveä sosiaalinen paine muuttaa tosi nuorena pois, jotain katu-uskottavuuspisteitä varmaan. Kyllähän se vähillä rahoilla kikkailu ja muu varmasti kasvatti, mutta epäilen vahvasti, että minusta olisi tullut ihan järkevä aikuinen ilmankin. Kantapään kautta voi oppia ilman omaa kotivakuutustakin.

 

[Hardza]

Ikää 19v ja asun ihan himassa vielä. Meen inttiin ens tammikuussa ja viimeistään sen jälkeen pitäis ruveta etsimään omaa kämppää. Yllätyin vähän selatessani tätä threadia, luulin että tän ikäisenä on vielä ihan tavallista asua kotona mutta moni oli muuttanut pois nuorempanakin :D

Aika monella toi poismuutto tapahtuu koulun perässä menemiseen. Kuten tässä kylän pahkeisessa ei ole edes lukiota tai ammattikoulua, niin pois muuttaminen tunnustaa niin loogiselta. Sitten kun aletaan puhumaan suuremmista kaupungeista, niin tuski sieltä se hinku pois on niin kova, kun on valmiiksi ainakin mahdollista omata isommat piirit, eikä jokainen vastaan tuleva ole jollakin tapaa tuttu.

 

[aaronp]

Käytännössä 16 vuotiaana enkä muuttanut opiskelun tms. takia vaan ihan muuten vaan. Siitä on nyt kymmenisen vuotta ja en ajatellut palata

 

[Alyssa]

Ihan hyvä tuli ja sain asua yksin sitten myöhemmin, mutta ei sieltä IMO kannata väkisin lähteä.

Samaa mieltä. Olen itseasiassa tosi kateellinen kotona asuville kavereille, koska niillä on kaikki niin helppoa :D Niin paljon kuin pidänkin omasta kämpästä ja omasta rauhasta, mäkin asuisin mielelläni vielä porukoiden helmoissa. Ajelisin niiden autoilla, söisin niiden ruokia enkä todellakaan raataisi niska limassa missään typerissä töissä.

Mulla oli tosin alusta asti se periaate, että kun täytän 18, en halua enää olla riippuvainen vanhemmistani millään tavalla. 18-vuotiaana on kuitenkin jo virallisesti aikuinen, joten pidin/pidän itsestäänselvyytenä että silloin pärjätään itse ja ihan omillaan. Äiti oli aikalailla samoilla linjoilla, vaikka olisikin varmasti sponsoroinut mua jos olisi tarvinnut. Nipistin tosta 18 ikävuodesta vielä vuoden pois kun ilmoitin juuri 17v täyttäneenä (ja työpaikan saaneena :D) etten halua enää penniäkään vanhemmilta.

 

[Rotta]

Näin jälkikäteen olen ihan onnellinen etteivät vanhemmat päästäneet lähtemään kotoa silloin 15-vuotiaana. Lähdin tosin sitten 16-kesäisenä. Ei kyllä ole kaduttanut, vaikka monta asiaa saikin oppia ihan kantapään kautta. Ei voi sanoa mitään negatiivista omasta päätöksestään, vaikka talous ja koulut nyt vähän alkuun kusivatkin - hirveän kasvattava kokemus. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin tietää miltä tuntuu kiristää vyötä ja laskea senttejä.

 

[J.Jake]

19 vuotiaana täälläkin lähdettiin. Ei perheen sponsoroimana mutta isäpuolen suuresti siihen kannustaen ;)

Inttiin menin sit 6kk sen jälkeen. Siinäkin oli puolensa et oli oma kämppä intin aikana. Tyttöystävää oli vapaampi höykyttää mutta ruokaa oli helvetisti vähemmän kapissa odottamassa kuin tupakavereilla.

 

[Tähtityttö]

22 wee taisin olla. Mulla on kavereita, jotka on asunut kotona esim. 26 vuotiaaksi (mies) ja 29-vuotiaaksi (nainen). Kumpikin odotti, että valmistuu, ja sitten töitä saatuaan muutti omaan (vuokra) kämppään. Sinänsä ihan fiksua sekin.

 

[Meah]

Kun täytin 18. Muutin miehen kanssa asumaan.

 

[Vargas]

Opiskelemaan toiselle paikkakunnalle muutin 23 vuotiaana. Lopullisesti pois 25 vuotiaana. Olen mammanpoika:(

 

[Mike]

19v tais olla kun intistä pääsin. Porukat sponssas vuokratakuut ja kännykän. Vuokra oli 1700 markkaa silloin.

 

[Emmah]

Aika monella toi poismuutto tapahtuu koulun perässä menemiseen. Kuten tässä kylän pahkeisessa ei ole edes lukiota tai ammattikoulua, niin pois muuttaminen tunnustaa niin loogiselta.

Lukion perässä muutin ensin alivuokralaiseksi kaupungissa asuvan mummon luo 16-vuotiaana, siitä vuoden päästä yksin asumaan. Sen jälkeen vuoden kuluttua takaisin porukoille, kun nekin muuttivat kaupunkiin. Seuraavan kerran taisin muuttaa pois kotoa vuosi lukion päättymisestä 19-vuotiaana, välivuotena kun sai mukavasti rahaa kerättyä opiskeluita varten, kun ei tarvinnut vuokria töitä tehdessä maksella.

 

[Kaisukka]

Itse taisin olla 20 kun muutin pysyvästi pois kotoa. Opiskelemaan lähtö pieneltä paikkakunnalta kummasti jouduttaa Suomessa kotoa muuttamista. Kaupungeissa saattaa hidastaa kotoa lähtemistä kun soluihin on etusija monesti ulkopaikkakuntalaisilla. Mutta silti Suomessa muutetaan muuhun Eurooppaan nähden todella aikaisin kotoa, suomalaiset on tanskalaisten ohella nuorimpia itsekseen asujia (keskimäärin 21 vuotiaana muutetaan). Esim. Välimeren maissa kotoa muutetaan keskimäärin 28 vuotiaana. Kreikassa jopa 80 prosenttia asuu vanhempiensa kanssa vielä 37-vuotiaana. Että ei kannata hävetä, jos vielä reilusti kolmannella kymmenellä viihtyy vanhempien nurkissa...

 

[Rauta Reiska]

19v oli mittarissa kun nykyisen avokin kanssa muutettiin yhteen. Juuri sopivasti ennen inttiä niin ei tarvinnu edes vuokrasta murehtia heti alkuun :D

 

[Hoku]

Mä en ymmärrä minkä takia jengi romantisoi kotoa muuttamista.

"Opin vitusti, kasvatti vitusti, pesin saatana pyykit jä kävin kaupassa ite, jouduin imuroimaankin, kun päätin lähteä vanhempieni helmasta kylmään maailmaan jo kovin nuorena. Muut ne juhli, mä vaan painoin duunii ja kärsin ja kasvoin ihmisenä ja nautin kärsimyksistäni."

En mä ainakaan huomannut mitenkään henkisesti kasvavani mitenkään kummoisesti kun muutin himasta pois. Nettipankkia opettelin käyttämään ja taskuparkkeeraus sujuu nykyään paremmin.

 

[l0hetus]

Itse olen 22v ja asun vielä kotona. Varmaan noin vuoden sisällä muutan tyttöystävän kanssa. Jotenki tuo paine on joka puolelta kova, että muuta jo muuta jo.

Monet kritisoivat juuri sitä, etten ole itsenäinen. Makselen toista omaa autoani, maksan laskut, ruokaa, bensat vakuutukset vaatteet. Käyn vakiduunissa ja samalla opiskelen täysipäiväisesti. Olenko joidenkin mielestä niin paljon avuttomampi, kun isin vuokra-asunnossa asuva, isin antamalla autolla ajava kaverini?

Viimeksi eilen uuden tuttavuuden kanssa tuli puhetta asumisesta ja tänä 24-vuotias opiskelija sai sydärin, kun kuuli, että asun vielä vanhenpien helmoissa.

Minulle ei ole ongelma ,että joku asuu isin asunnossa. Miksi minun asumiseni on muille ongelma?

 

[ZweCCo]

20 olin itse kun muutin. Ois tehnyt kyllä mieli aiemminkin mutta ajattelin että käydääs toi intti ensin alta pois ja kerätään hieman rahaa niin sitten on parempi. Muutinkin suoraa omistusasuntoon mikä on kivempaa kun mennä johonkin vuokralle imo. Sanoisin että ihan tyytyväinen oon päätöksiini. Jos aiemmin olisin muuttanu niin veikkaan että moni asia ei olis näin hyvin kuin nyt.

 

[Hippinakki]

Minulla muutto syksyllä pois kotoa ja ikää on se 20v. Aikaisemminkin olisin voinut muuttaa, mutta ajattelin että keräilee rahaa säästöön välivuoden merkeissä. Ei tarvitse sitten opiskelemaan mennessä asua solussa ja saa osteltua kalusteita, tietokonetta, pesukonetta yms. Eikä tarvitse ottaa opintolainaa.

Asiaan tietysti vaikuttaa se että on hyvät välit vanhempien kanssa, joten ei ole sen takia ollut kiirettä pois äidin helmoista.

 

[Tähtityttö]

Monet kritisoivat juuri sitä, etten ole itsenäinen. Makselen toista omaa autoani, maksan laskut, ruokaa, bensat vakuutukset vaatteet. Käyn vakiduunissa ja samalla opiskelen täysipäiväisesti. Olenko joidenkin mielestä niin paljon avuttomampi, kun isin vuokra-asunnossa asuva, isin antamalla autolla ajava kaverini?

...

Minulle ei ole ongelma ,että joku asuu isin asunnossa. Miksi minun asumiseni on muille ongelma?

Mä ihmettelen samaa. Ei se itsenäisyys määräydy välttämättä sillä, missä asuu. Tuttu asuu isin omistamassa kämpässä, isi maksaa vastikkeen, puhelinlaskun, ja vanhemmilta tulee apuja muutenkin. Neiti on valmistunut yliopistosta ja täyspäiväisesti duunissa. Ja on 27. Itsenäistä?

 

[rasvis]

Monet kritisoivat juuri sitä, etten ole itsenäinen. Makselen toista omaa autoani, maksan laskut, ruokaa, bensat vakuutukset vaatteet. Käyn vakiduunissa ja samalla opiskelen täysipäiväisesti. Olenko joidenkin mielestä niin paljon avuttomampi, kun isin vuokra-asunnossa asuva, isin antamalla autolla ajava kaverini?

Vaikea sanoa kumpi avuttomampi, molemmillahan teillä on napanuora vielä kiinni.