Minkä ikäsenä muutit pois kotoa?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja bisping
  • Aloitettu Aloitettu
Muutin heti yo-kirjoitusten jälkeen himasta enkä sitä varsinaisesti kadu, mutta sen jälkeen kun olen joutunut muuttamaan takaisin pari kertaa niin ei ole mitenkään tullut omaa kämppää ikävä. On ihan kiva jos ympärillä on seuraa ja kotona on joku kun tulee töistä tai koulusta. Itsenäisyyshän voi näkyä myös siten että vaikka jäisi vanhempien nurkkiin, niin alkaa siellä käyttäytyä aikuisen tavoin ja osallistuu siivoukseen ja laskujen maksuun yms.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
rasvis sanoi:
Vaikea sanoa kumpi avuttomampi, molemmillahan teillä on napanuora vielä kiinni.
Click to expand...
Ei se imo ole avuttomuutta jos porukoilla on varaa elättää lapsiaan siinä kun ne opiskelee jne. Miks tehdä asiast vaikeesti jos voi tehdä helpostikin? Paitsi että se kasvattaa ja sit tulee hyväks ihmiseks ja lässynlässyn tietty.. :D
 
Janne sanoi:
Ei se imo ole avuttomuutta jos porukoilla on varaa elättää lapsiaan siinä kun ne opiskelee jne. Miks tehdä asiast vaikeesti jos voi tehdä helpostikin? Paitsi että se kasvattaa ja sit tulee hyväks ihmiseks ja lässynlässyn tietty.. :D
Click to expand...

Niin siis avuton oli minustakin väärä sana tuohon, paha sitä on mennä määrittelemään. Riippuvuussuhteessa siinä kuitenkin eletään, eli napanuora ei ole vielä irronnut.
 
Hmm mä taisin muuttaa joskus 16 vuotiaana. Amikseen oli porukoitten luota matkaa joku 30 kilsaa ja huonot linja-autoyhteydet nii vähän pakko oli. Sujui kyllä tosi hyvin, ryyppäsin varmaan vähemmän kuin porukoitten luona asuessa kun rahat meni ruokaan ja muihin pakollisiin asioihin ja oli tosi mukava muutenkin itsenäistyä. Muutama vuosi meni ihan jees kun oli koulua ja virikkeitä. Nykyään työttömänä päivät menee aikalailla eri päihteitä käyttäessä ja muutenkin vähän vituilleen koko elämä. Eiköhän tuohon kuitenkin muutosta tule kunhan uuden työpaikan löytää ja vähän ottaa itseään niskasta kiinni.

Ei sillä iällä niin paljon väliä ole. Pitää vaan olla sen verran henkisesti kypsynyt että saa pidettyä elämän mallillaan.
 
Intin jälkeen meni reilu puoli vuotta kotosalla kun tein vähän pesämunaa ja muutin reilu 20-vuotiaana sitten pois kotoa. Sen jälkeen en ole porukoilta tarvinut mitään avustusta rahallisesti.

Tosin porukoilla oon kuitenkin tän vajaan kolmen vuoden aikana ollu varmaan 2-3kk. Siellä on vaan kivaa, kun ruoka tulee pöytään jne. :)
 
Viime syksynä muutin pois opiskelujen takia ja talven asuin itekseni. Nyt kesän taas asustellu porukoilla ku sain töitä viime kesän duunipaikasta ni on vähän inhimillisempi työmatka. Samoin kesällä on myös mukava olla vanhojen kavereiden kanssa tekemisissä. Mutta syksymmällä taas palataan omaan kämppään.
 
Janne sanoi:
Ei se imo ole avuttomuutta jos porukoilla on varaa elättää lapsiaan siinä kun ne opiskelee jne. Miks tehdä asiast vaikeesti jos voi tehdä helpostikin? Paitsi että se kasvattaa ja sit tulee hyväks ihmiseks ja lässynlässyn tietty.. :D
Click to expand...

Niin, ja ainakin itsellä ei kyse ole välttämättä siitä etteikö pärjäisi yksin: omalla kohdalla ainakin vanhemmat vain haluavat avustaa, ja sen minä kyllä hyväksyn (säästöönhän sitä paitsi nuo rahat yleensä menevät, eivät elämiseen). En näe syytä liittyä mihinkään "olen niin itsenäinen ja aikuinen enkä voi ottaa vastaan taloudellista avustusta blaablaablaa" -kuoroon. Miten se ketään hyödyttää?
 
Stash sanoi:
En näe syytä liittyä mihinkään "olen niin itsenäinen ja aikuinen enkä voi ottaa vastaan taloudellista avustusta blaablaablaa" -kuoroon. Miten se ketään hyödyttää?
Click to expand...

Varsinkin kun valtaosa (ei tietenkään kaikki) kotoa aikaisin muuttaneista on yleensä kaikkea muuta kuin aikuisia ja kypsiä. Mitä omasta teiniajasta muistan, ne jotka halusi äkkiä kotoa pois halusi lähinnä eroon vanhemmistaan. Sitten sitä pystyikin hillumaan niin paljon kuin huvittaa eikä kukaan kyttää kotona. Paitsi että päivittäin käytiin äidin lihapatojen äärellä, mutta eihän sitä lasketa... Surullista, että nämä tapaukset taitavat käydä äidin kukkarolla vieläkin kun missään vaiheessa ei oikeasti ole joutunut vastuuseen itsestään. Kun tekee tämmöisen "muka-irtautumisen" niin siinä löyhässä nuorassa roikkuu sitten vielä pitkälle kolmattakymmentä.

Että kyllä monesti se, että jää vanhempien nurkkiin, kertoo enemmän oikean elämän realiteettien ja rahan arvon ymmärtämisestä kuin se angstinen "äkkiä omaan kämppään"-asenne.
 
kotona tässä kirjottelen ja 23 on ikää
asuntoja oon nyt pikkuhiljaa alkanut tiirailemaan
elikkä jos sitä kohta ois lähtö
 
Stash sanoi:
Niin, ja ainakin itsellä ei kyse ole välttämättä siitä etteikö pärjäisi yksin: omalla kohdalla ainakin vanhemmat vain haluavat avustaa, ja sen minä kyllä hyväksyn (säästöönhän sitä paitsi nuo rahat yleensä menevät, eivät elämiseen). En näe syytä liittyä mihinkään "olen niin itsenäinen ja aikuinen enkä voi ottaa vastaan taloudellista avustusta blaablaablaa" -kuoroon. Miten se ketään hyödyttää?
Click to expand...

Ei se varmaan hyödytäkään, mutta mulla ainakin kyse on lähinnä vain ylpeydestä. En halua apua, koska en näe mitään syytä miksi vanhempien pitäisi antaa mulle rahaa. Lisäksi sanon aina porukoille että jos haluavat tukea, haluan sen avustuksen mieluummin esim. sitten kun lähden Suomesta opiskelemaan, koska silloin tulee olemaan tosi tiukkaa. Nyt ei ole kovin tiukkaa, joten miksi turhaan syytää rahaa mun tilille?

Ruokaa mun äiti saa kyllä tuoda koska vaan, koska hän on ammatiltaan kokki/pitopalvelu/leipomoyrittäjä :D
 
Alyssa sanoi:
Ei se varmaan hyödytäkään, mutta mulla ainakin kyse on lähinnä vain ylpeydestä. En halua apua, koska en näe mitään syytä miksi vanhempien pitäisi antaa mulle rahaa. Lisäksi sanon aina porukoille että jos haluavat tukea, haluan sen avustuksen mieluummin esim. sitten kun lähden Suomesta opiskelemaan, koska silloin tulee olemaan tosi tiukkaa. Nyt ei ole kovin tiukkaa, joten miksi turhaan syytää rahaa mun tilille?
Click to expand...

Jos on syytä olettaa, että vanhemmat kovasti tinkivät omista menoistaan rahoittaakseen jälkikasvun elelyä, on pidättäytyminen avustuksista varmasti ihan järkevää. Omalla kohdalla tosin vanhemmat eivät koe mitenkään luopuvansa rahoistaan vaan elävät varsin hyvin itsekin lahjoituksista riippumatta. Mä en näe vain syytä lisätä omaa stressiäni pelkän ylpeyden takia, jos toinen vaihtoehto on nauttia elämästä sellaisena kuin se annetaan. Stressiä riittää tosiaan tarpeeksi muutenkin.

Sama juttu kotoamuuton kanssa: kyllä mä olisin varmasti voinut kotoakin lukion käydä, mutta vanhemmat olivat halukkaita tukemaan ja mä kyllä hyväksyin avun. Annan sitä sitten tarvittaessa vastavuoroisesti muillekin.

P.S. Ne tilille syydetyt rahat voi säästää vaikka niitä ulkomaita varten. :D
 
Muutin kotoa 16-vuotiaana kun lähdin opiskelemaan vajaan 100 kilometrin päähän toiselle paikkakunnalle. En saanut opintotukea vaan pelkästään asumislisän. En muista kuinka paljon tuo asumislisä tuolloin oli, mutta ei se nyt päätä huimannut.

Asuin vuokralla 26 neliön luukussa, jonka porukat maksoivat. Porukat kustansivat myös koulukirjat, muuten elin tuolla asumislisällä. Olisinhan toki voinut ottaa lainaa, mutta onneksi porukat auttoivat sen verran ettei tarvinnut. Joskus tuli päiviä, ettei sitä rahaa vaan ollut. Silloin oli pakko pirauttaa iskälle, mutta mielelläni en heiltä rahaa kinunnut. Niimpä sitten päädyin puhelinmyyntiin myymään Tekniikan Maailmaa.

Voi sitä tunnetta kun avasin jääkaapin, kahva jäi käteen, valo ei palanut ja hyllyllä könötti ainoastaan suolakurkkupurkki.. Opiskeluaikana kyllä oppi rahanarvon.
 
Mä en myöskään ole koskaan halunnut mitään ylimääräistä äidiltäni. Isältähän nyt ei aikanaan saanut edes elatusmaksuja.

Mutta aikoinaan jos oli rahapula ja aito tarve, niin kyllä mä kiitollinen olin kun se kauppakassin kanssa tunki kylään ja sai taas viikoksi vatsan täyteen, tai jos se vaivihkaa laittoi tilille muutaman kympin. Mä olen hemmetin ylpeä ihminen, mutta en niin ylpeä, ettenkö ottaisi apua tarvitessani vastaan.

Mun äiti saa myös tiukan paikan tullen edelleen silloin tällöin taloudellista apua isältään, ja ne on kuitenkin keski-ikäinen ja eläkeläinen. Silti mä voisin kutsua mun mutsia ihan hiton itsenäiseksi naiseksi ;)
 
heti kun armeijasta pääsin niin muutin..olin 19v. olin haaveillut pois muutosta jo vuosia mutta toisaalta alaikäisenä tuet olisivat olleet melko laihat vanhempien tulojen takia..ukko sanoi ettei ole mitään järkeä hänen alkaa maksamaan mun elämisiä toiseen talouteen. Ja oikeassahan tuo oli. omilleni muutettua en ole kertaakaan kinunut porukoilta avustuksia..joskus olisi ollut kyllä tarpeen mutta ei anna ylpeys periksi.

ja kyllä..olen töissä käyvä opiskelija
 
17 vuotiaana muutin naisen perässä naapurikaupunkiin. Kämppä oli koulun asuntola ja edellinen asukas oli lähtiessään päättäny laittaa paskaksi kaiken, mitä oli vaan suinkin ehtinyt. Onneks kaikki korjaustyöt kustannettiin pääosin sen takuuvuokrasta. Varmaan 8kk tuli tuossa kämpässä majailtu, kunnes päästiin parempaan kämppään.
 
19-vuotiaana, 3 kk armeijan jälkeen...
 
Vanhemmat muuttivat pois kotoa ollessani 17-18v. Eli he ostivat kämpän ja jäin asumaan entiseen lapsuudenkotiin yksin. Kiva ensikämppä 3h+k vajaa 100 neliötä.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom