Millä motivoit / psyykkaat itseäsi?

[NGV]

Sillä että joskus vielä näyttää hyvältä... :evil:

Sama täällä. Ajattelen aina, että kaikessa muussa olen täysin nolla ja tämä on mun paikka, mun hetki näyttää, että edes tässä olen hyvä. Ja sitten joskus saatan ajatella, nyt tehdään tämä jos ei niin ei voi muuallakaan saavuttaa mitään. Aika paljon kyllä motivaatioon vaikuttaa noi treeni leffat ja muutenkin en osaisi elää ilman salia, sali on pakkomielle ilman sitä ei mulla olisi elämää.

Ajattelen mielessäni että : TYTÖT TYKKÄÄ

Hmm no onhan tuokin yksi motivaation lähde, ajattelee että ei kelpaa kyniksenä ja tulee vaan isot agret siitä. Itseis sääli on kyllä kieltämättä ainenkin minusta hauskaa, dissata itse itsensä maan rakoon, en minä mitään ole, etc.

 

[mxu]

Ajattelen mielessäni että : TYTÖT TYKKÄÄ

Yhden muijan mielestä mä alan olla jo liian körmy
No, niitä naisia on moneen lähtöön, toiset tykkää kyniksistä joilla on vähän vatsaa ja hauista ja toiset tykkää sitten vähän miehekkäämmistä versioista.

Meitsi kuuntelee rankkaa musaa ennen treenejä ja vedän energiajuoman. Sitten menen salille tarmoa puhkuen ja asenteella että mun täytyy nöyryyttää rautaa eikä se mua. :whip:

 

[Since 1988]

Kahvia.. siitä se lähtee. Mp3 on myös käteva, tajusin vasta äsken kun aloin paukuttaa vanhoja chipaleita

 

[kattipaskiainen]

Ennen reeniä käyn mielessäni liikkeet, jotka tulen tekemään ja mietin niille myös korvikkeet valmiiksi mikäli esim. kyykkypaikka on varattuna pitemmän aikaa.
Mutta paras motivaattori on ehdottomasti yhden (tai useammankin) ärsyttävän jätkän aatteleminen, kehittelen sen kuvani kasvojeni eteen ja erään kolleegani ajatteleminen auttaa...

Ja se motivoi kanssa, kun tulosta tulee

 

[mucsulaaro]

No salille sil taka-ajatuksel et joskus näyttäis komeelt ja lihaksikkaalt, sit lenkille just kuuntelee musiikkii mp3 soittimest :D

 

[jnjsdscsd]

Ei tarvitse mitenkään erityisesti motivoida.
On vaan se palava halu kehittyä ja ylittää entiset ennätykset.

Olen kuitenkin havainnut hyväksi asettaa tiettyjä välitavoitteita. Kaiken ensimmäinen oli tietenkin se satasen penkki, joka tuntui ensimmäisen onnistuneen noston jälkeen hetken hyvältä mutta sen jälkeen mitättömältä jokamiespainolta. Tämän hetken välitavoite on 50cm-kädet.

 

[Olabade]

Ihailtavaa, että pelkkä ajatus paremmasta ulkonäöstä tai tulos jossain voimaliikkeessä ajaa treenaamaan.. Toki jos kilpailee jossain voimalajissa (painonnosto, voimanosto, kehonrakennus) niin silloin sen ymmärtää.

Itse tarvitsen jonkun sortin kisatavoitteen, että jaksan treenata, kilpailuhenkinen kun olen! Saan harjoittamalla voimaa tai ihan mitä tahansa muuta ominaisuutta kenties parannuksen kilpailusuoritukseen! Se potkii eteenpäin, ei ulkonäkö! Tästä esimerkkinä valmentamani juoksija, joka armeijassa ollessaan loukkaantuneena ei viitsinyt tehdä yhtään mitään ja otti sellaisen 10kg läskiä varteensa..

 

[jnjsdscsd]

Ihailtavaa, että pelkkä ajatus paremmasta ulkonäöstä tai tulos jossain voimaliikkeessä ajaa treenaamaan.. Toki jos kilpailee jossain voimalajissa (painonnosto, voimanosto, kehonrakennus) niin silloin sen ymmärtää.

En aivan ymmärtänyt sanoitko tuon ensimmäisen sarkastisesti vai et. Uskoisin, että jos perimmäinen motivaattori on esimerkiksi ulkonäkö, on motivaation lopahtaminen jossain vaiheessa todennäköistä.

Itse tarvitsen jonkun sortin kisatavoitteen, että jaksan treenata, kilpailuhenkinen kun olen! Saan harjoittamalla voimaa tai ihan mitä tahansa muuta ominaisuutta kenties parannuksen kilpailusuoritukseen! Se potkii eteenpäin, ei ulkonäkö!

Nimenomaan. En usko, että treenatessa välttämättä on mielessä kuinka iso se ja se tästä tulee. Varsinkaan kun tulokset eivät näy vasta kuin ikuisuuksien jälkeen.

 

[reznik]

Sama täällä. Ajattelen aina, että kaikessa muussa olen täysin nolla ja tämä on mun paikka, mun hetki näyttää, että edes tässä olen hyvä.

Toi on ihan ok jos toi toimii salilla, mutta toivottavasti et ajattele noin salin ulkopuolella. Olet vielä sen verran nuori, että voi kehittyä ( ja varmasti myös kehityt ) elämän muillakin osa-alueilla.

 

[arfo]

Jos joku kova puristus eessä, nii aattelen vaa, että näitä paria hikistä sekunttia varten treenannu pitkää :--D ja sit mäiskäsee avokämmenel pari kertaa poskelle ittee nii joha alkaa rauta nöyrtymää..

 

[Timba79]

Enpä minäkään mitenkään motivoi itseäni. Kehittyminen hiljalleen, mukavat kaverit salilla ja yleinen hyvä fiilis autta jaksamaan aina uudelleen ja uudelleen sinne salille menemään itseään rääkkäämään.

 

[Cassu]

Mun ei kyllä tartte mitenkään erityisesti psyykata itseäni treenin. Kun treenipäivä on, olen mä siihen 98% varmuudella motivoitunut. Suunnittelen minkälaisen treenin teen (tästä voi saada vielä lisämotivaatiota, jos suunnitelmissa on esim. treenipainojen lisäys, uusi ohjelma tai jotain muita kujeita) ja sitten vaan salille.

Tietysti ihan aina ei näin onnellisesti käy, eli jää tuo 2%, jolloin sitä motivaatiota ei vaan jostain syystä ole. Onneksi tätä tapahtuu mulle melko harvoin ja pienellä psyykkauksella (esim. lukemalla pakkista :D) ja joskus jopa ilman minkäänlaista psyykkausta päätän usein kuitenkin lähteä salille. Sen jälkeen voi usein vain todeta, että kylläpä oli hyvä että lähdin. Treeni jälkeen vaan niin auvoinen olo. Joskus harvoin, jos ei todellakaan huvita lähteä treenaamaan, kannatta olla armollinen itseä kohtaan ja jättää se kerta menemättä (pitää tietty pitää huoli, ettei noin kovin usein pääse tapahtumaan). Seuraavaan treeniin saattaa sitten olla entisäkin motivoituneempi.

Onko kukaan muuten huomannut, että vihaisena treeni kulkee huomattavasti paremmin; tuntuu rauta ihan kumman kevyeltä ;)

edittinä vielä: Kyllähän se halu isompiin lihaksiin ja parempaa kuntoon on osasena (varmasti aika isonakin osana) siinä motivaatiossa, mutta liittyy siihen varmaan paljon muutakin kuten hyvä olo. Mutta kyllä tuo edistyminen on se juttu, joka lisää motivaatiota varmasti kaikkein parhaiten.

 

[therf]

Pakkista ei ainakaan kannata lukea, jos motivaatio tarvii. Jää vaan koneelle lukemaan sitä eikä mene puntille . Itekkin pitäis taas alkaa käydä puntilla kesätauon jälkeen, mutta ei vaan jaksais ;d.

 

[KSENA]

Vihaisena ei todellakaan nouse rauta paremmin, toistepäin. Pitää olla ensin keskittyminen, sitten ehkä kenties treenikaverin kannustus ja lopuks jännityksen hakeminen, ja sitten sarjaa tekemään. Mutta hyvä psyykkaus on todellakin tulosten/muodon parantuminen ja tietenkin se polttava halu nähdä itsensä lihaksikkaampa ja vähempi rasvaisena.

 

[jnjsdscsd]

Jollakin voi nousta.

 

[Pikkupapu]

Hmm no onhan tuokin yksi motivaation lähde, ajattelee että ei kelpaa kyniksenä ja tulee vaan isot agret siitä. Itseis sääli on kyllä kieltämättä ainenkin minusta hauskaa, dissata itse itsensä maan rakoon, en minä mitään ole, etc.

Toi on jännä, että joillakin toimii tuo tyyli. Itse en saisi agreja siitä, että löisin itseäni maanrakoon ja psyykkaisin itseäni haukkumalla tyyliin paskaksi luuseriksi, joka ei mitään muutakaan osaa. Ennemmin itselläni toimii tyyli, että ajattelen mielessäni "tänään onnistun, nyt muuten nostan tän, tästä lähtee, jaksan tän, nooh älä ole tollanen veltto, pystyt parempaan" -tyylisiä kommentteja.:D

Ehkä paras psyykkaaja kaikista on se ajatus siitä tuntemuksesta lihaksessa, kun punttia vääntää. Rakastan sitä tunnetta, kun lihaksessa tuntuu työ. Se tunne on addiktoiva: "tätä lisää!!"

 

[Migelangelo]

Pohdin hetken omaa kynäniskaisuutta ja sitten siitä pystyykin keräämään agrea koko matkan ajan salille

 

[kumali]

motivaatio myös kasvaa usein koko salipäivän ajan ihan huomaamatta kun valmistautuu salireissua varten. energiaa tuntuu vaan kasaantuvan.

hei kuinka moni teistä OIKEASTI läiskii avokämmenellä naamaansa ennen sarjaansa?

 

[Sepsis]

Ei urheiluun mitään motivaatiota tarvita. Siitä nautitaan. Jos johonkin tarvii motivaatiota, niin sitten siihen pieneen huiliin joskus.

 

[reznik]

Pyrin vaihtelemaan ohjelmia aina silloin tällöin. Reeniliikkeet vaihtuvat, lähes joka reeniin. Myös painoissa koitan mennä systemaattisesti ylöspäin ( jos mahdollista ). Jos joudun reenaamaan aikaisin aamulla, saatan kokeilla liikkeitä, joita en ole kokeillut hyvin pitkään aikaan tai jopa koskaan. Pyrin siis tekemään kaikkeni, jotta reeni ei tuntuisi pakkopullalta, vaan siitä löytyisi koko ajan uusia ulottuvuuksia.