Millä motivoit / psyykkaat itseäsi?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja GymMan
  • Aloitettu Aloitettu

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
En tartte kauheesti mitään motivaattoreita että lähtisin salille. Sitä on vaan niin tyytyväinen kun pääsee salille ja ei oo lepopäivää. Treenin jälkeinen mahtava tunne lihaksissa on parasta mitä tiiän tai ei nyt aivan;)

Mutta treeniin saa kyllä aivan erilaista raivoa päälle kun ajattelee kisalavaa ja kattelee mahtavien ja lihaksikkaiden mimmien kuvia:whip:
 
Mielikuvaharjottelua erityisesti vipareista, penkistä tai kulmasoudusta. Joku luokkakaveri koulussa joskus saattanu hiukan ihmetellä, kun JHM on lähteny hakemaan kaarta luontosalin penkeillä keskittynyt ilme naamallaan. Yleensä toimii myös: "Kyllä musta joskus tulee iso, vahva ja saa pillua". Jostain syystä arkisin klo 16.00 subbarilla esitettävä DZ motivoi myös salille... onhan ne piirroshahmot kieltämättä kovassa kunnossa.
 
Aivan. Itse en myöskään tuota vihaa ole yrittänyt lietsoa.
Mutta kuten todettua: eri ihmiset - eri motivaattorit.

Tästä vihasta nyt tuli ihan huvittava tapaus mieleen.
Meidän salilla käy ajoittain semmonen aika piskuinen tyyppi, joka kuitenkin vaikuttaa melko ärhäkältä kaverilta (noin luonteeltaan). Tällä kertaa kaverin nenä oli sen näköinen, että turpiin oli tullut. Voisin epäillä, että harrastaa kamppailulajeja. Koitti sitten ykköstä satasella ja huonolla menestyksellä. Raivokkaasti sitten potkaisi painoja ja huusi niin että koko sali kuuli: "VOI VITTU!!! EILEN MENI". :david:
 
Nuorempana (alle 18v.) sain helv...sti motivaatiota siitä että eräs valtava kaappi jääkiekkoilija (mitat arviolta 190/90) vei erään naisen, jonka kans olin ollut pitkään läheinen. Itse kun olin tuollaiset huimat 175/62... Niinpä ei muuta ku Stratovarius soimaan ja parikin kertaa päivässä treeniä. Joskus höyry nousi talvi-iltoina.

Nykyään mua motivoi ritariaika ja yleensä historia, miten kovilla siellä ollaan oltu, esim. USA:n sisällissodassa oli miehet vielä rautaa, miksei talvisodassakin oltu kovissa paikoissa. Naisen suojelu ja Rocky-leffat sekä metallimusiikki motivoi. Hammerfall on nykyään aika pelle bändi, mutta niiden 1. levy "Glory to the Brave" on ehkä parasta tuntemaani treenimusiikkia, makuuni. Tämä on just sitä visualisointia... Pystyy psyykkaamaan itseään mielikuvien avulla, keskittymään. Treenikaveri auttaa myös. :rock: :whip:
 
Yksi minkä voisi kenties lisätä on tyytyväisyys itseensä. Eli henkinen hyvinvointi. :rolleyes: "Tulipahan lähdettyä". :)


Anoppia (kun sulla kohta sellainen virallisesti kerta on)?? :D

eii :D anoppi on ihan ok. Yks jätkä samasta koulusta vain
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Kaikilla agre ei ehkä treenissä auta mutta itsellä ei treenistä tule mitään ilman sitä. Silloin tietää treenaavansa kovaa kun viimeinen toisto menee naama irvessä pyörtymisen ja tajuissaan pysymisen rajamailla... Hymyssä suin ei tehdä edes lämmittelyjä!
 
Ei mulla ole oikeastaan mitään muuta kuin tiukkaa keskittymistä ennen treeniä. Penkissä ensin istutaan hetki pystyssä, tyhjennetään pää. Sitten makuulle, etsitään asento, tuijotetaan tankoa ja samalla mietin että kyllä se nousee, PAKKO nousta. Keuhkoihin painetta ja tanko käsille. Tää on ollu mulle yksinkertasesti paras psyykkaus. Varsinki toi että miettii et sen painon on pakko nousta.
Tänään esimerkiksi psyykkasin itteni kohtuu hyvin. Kesän aikana tullu treenattua alle 10 kertaa, eli rintaa enintään 3 kertaa muutaman kuukauden sisällä ja muutenki oon tän vuoden puolella tehny ehkä 2/3 pienemmillä painoilla kuin vuosi sitte. Lämppäilin penkkiä hetken ja tein 4 sarjaa 80 kg:lla, jonka odotin jo olevan kova paino pitkästä treenitauosta johtuen. Rauta liikkui ja mietin että prkl kokeillaanpa vähän lisää ja lisäsin kettuillessani 110 kg suoraan tankoon. Tein perinteiset psyykkaukset ja tein suorituksen. Rauta totteli käskijäänsä nöyremmin kuin odotin. Jos en olisi tehnyt edellämainitsemiani psyykkauksia olisi tuo paino jäänyt haaveeksi.
Tulipa pitkä ja turha postaus.
 
Raskaampiin sarjoihin. esim. kyykyssa kelailen etta "Taa ei oo mitaan, helppoa saatana". En muuten psyykkaa ihan hirveesti, keskityn vaan kunnolla. Ja en varsinaisesti tyonna itteani maan rakoon haukkumalla itteani. Ennemminkin yritan "nauraa" tai miettia tota edellista iskulausetta tms jos tuntuu ikavalta joku 15 toiston kyykka.
 
Laitan blondiperuukin päähän ja päälle pinkin topin ja minihameen, jalkaan teinikorkkarit. Pusuttelen glitterhuulipunalla värjätyillä huulillani pelikuvalleni. Tajuan näyttäväni kauhealta. Itken. Vaihdan salikamat päälle ja raivoissani vedän tappotreenin salilla.

Tai sitten en.

Totta puhuen olen helvetin tylsä mies, enkä motivoi itseäni mitenkään ihmeellisesti, paitsi silloin tällöin loukkaantumalla pidemmäksi aikaa. Kun salilta on PAKKO olla pois muutama seitsemän kuukautta niin löytyy taas sitä motivaatiotakin yllättäen.
 
Yleensä tuijottavat/tarkkailevat ihmiset salilla saavat aikaan sen että sitä vääntää ikäänkuin täysimmin/asenteellisemmin/kovemmin.

Sitten kuin vilkaisen taas tätä nuorempaa sukupolvea huonoine tekniikkoineen ja pienine painoineen ja katson itseäni, niin huomaan että olen saavuttanut parissa vuodessa enemmän kuin moni muu.

Veren maku suussa ja silmät punastavina!

PS. ja siellä salilla pitää myös näyttää, että tekee jotain.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom