- Liittynyt
- 6.1.2006
- Viestejä
- 668
Tikkuukko, ymmärrän kyllä ajattelutapasi. Itse pidän kyllä yhteiskunnan tuilla loisimista sairautena. Se on ankara sana, mutta yleisesti ottaen ihmiset viittaavat tähän ilmiöön asennevammana, ja sana vamma viittaa siihen, että ihminen on jollain tasolla rampautunut. Sairaudeksi haluan tämän myös ajatella siksi, että kollektiivina nämä elämäntapatyöttömät ovat yhteiskunnalle haitallisia, vaikka eivät itselleen suoranaista vahinkoa aiheuttaisivatkaan (ohitetaan tässä nyt se, että elämäntapatyöttömyys korreloi yleensä hyvin monen negatiivisen elämäntavan ja lyhyemmän eliniän odotteen kanssa). Yhteiskunnan kannalta kyse on kuin pohkeessa roikkuvasta iilimadosta; ei siihen kuole, mutta ei se hirveän kivakaan ole. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin perusarvoista. Pitää kysyä itseltään onko oikein, että elämäntapatyöttömyyden voi valita ja tuleeko yhteiskunnan tällaista elämäntapaa kustantaa. Minun mielestäni ei ole oikein eikä pidä, sillä se kaikki raha on kuitenkin työtä tekeviltä pois, jotka ovat jo uhranneet vapaa-aikansa tuon saman rahan eteen.
Mutta miten sinä tämän ongelman ratkaisisit? Downshiftaaminen ja keinu-picasson ura ovat kuitenkin yhä enenevässä määrin valintoja, jotka lisääntyvät yhteiskunnassa ja jonka nuoret hyväksyvät. Hyvinvointivaltio voi kuitenkin rakentua vain ja ainoastaan työlle, joten ei tuo yhtälö oikein hyvältä näytä.
Mutta miten sinä tämän ongelman ratkaisisit? Downshiftaaminen ja keinu-picasson ura ovat kuitenkin yhä enenevässä määrin valintoja, jotka lisääntyvät yhteiskunnassa ja jonka nuoret hyväksyvät. Hyvinvointivaltio voi kuitenkin rakentua vain ja ainoastaan työlle, joten ei tuo yhtälö oikein hyvältä näytä.