Minusta nuo isot ongelmasi eivät ole yhteiskunnan päätettäviä asioita. Ihmisillä on oikeus päättää miten oma omaisuus käytetään. Jos joku on tehnyt kovasti töitä ja haluaa, että jälkikasvu voi perintörahoilla vain harrastaa vesivärimaalausta tai ituhippeillä, niin heillä on siihen täysi oikeus. Jos taas joku haluaa, että hänen lapset luo oman omaisuutensa, niin siihenkin pitää olla mahdollisuus. Yhteiskunnan ei pidä sotkeutua tähän asiaan.
Haluaa asiat ajatella miten tahansa, niin yhteiskunta joutuu kuitenkin lainsäädännöllä tekemään jonkinlaisen kannanoton. Rivien välistä on kuitenkin luettavissa, ettet sinäkään kannata täysin nykyjärjestelmää. Rintaperillisen oikeus lakiosaan pitää tällä hetkellä huolen siitä, että perintöä on suhteellisen hankalaa siirtää lasten ulottumattomiin, vaikka näin haluaisi tehdä. Olisiko sinusta sitten parempi järjestelmä, että jenkkityylisesti noudatettaisiin sanatarkasti testamenttia? Entä miten toimittaisiin siinä tapauksessa, mikäli testamenttia ei ole? Menisikö varallisuus tällöin yhteiskunnalle vai tuleeko sen lähtökohtaisesti olla korvamerkitty lähisukulaiselle?
Itse otin ketjun alussa esille erään oikeudenmukaisuusperiaatteen, joka on mielestäni hyvä nyrkkisääntö: "Jos ei mitään tee, niin ei myöskään mitään saa". Perintö on huomattavasti monimutkaisempi asia suvun mökkeineen ja perheyrityksineen sukupolvensiirroksineen, mutta tietystä näkökulmasta perintö ei ole merkittävästi työttömyyskorvausta merkittävämpi asia. Molemmissa siirretään henkilölle rahaa, jota hän ei ole ansainnut omalla työllään ja pahimmillaan tällä on työntekoon negatiivisesti kannustava vaikutus. Isot perinnöt ovat olleet kautta historian suhteellisen harvinaisia, mutta nyt ollaan siitä mielenkiintoisessa taitekohdassa, että nykyiset sukupolvet tulevat lähes säännöstään saamaan mittavan perinnön. On mielenkiintoista nähdä minkälaisia yhteiskunnallisia seurauksia sillä on. Pääomien kasautuminen on yksi mahdollinen skenaario, mikäli perinnön saajat onnistuvat kerryttämään omaisuutta korkoa korolle - periaatetta hyödyntäen. Toisaalta voi olla, ettei tuosta Curling-sukupolvesta siihen ole ja perinnöt yksinkertaisesti kulutetaan downshiftaamalla ja pääomat valutetaan ulkomaille sekä samalla yhtälöllä romautetaan ainakin väliaikaisesti mahdollisuudet ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa. Vaikea sanoa miten käy vai käykö mitään. Väittäisin kuitenkin, että oli lopputulos mikä tahansa, niin ennemmin tai myöhemmin yhteiskunta joutuu asiaa mutustelemaan ja tekemään jonkinlaisen ratkaisun.
Tuo on aika harvinainen tilanne. Oletuksena vanhemmat kuitenkin rakastavat lapsiaan ja minusta olisi väärin sosialisoida perintöjä poikkeustapausten takia. Miljonääri-isä voisi jakaa omaisuuttaan jo elinaikanaan syöpätutkimukselle ja eikös Bill Gates ja muut superrikkaat jotka ovat puhuneet halustaan olla jättämättä miljardiomaisuutta lapsilleen näin jo tee. Minusta oikeudenmukaisuudella ei voi perustella omaisuuden sosialisointia vaan se on sitä vasemmistolaista retoriikkaa.
Onko joku väittänyt, etteivät vanhemmat rakastaisi lapsiaan? Eivätköhän esimerkiksi Buffett ja Gates juurikin tuon rakkauden takia halua olla jättämättä lapsilleen miljardiomaisuutta. En nyt kuitenkaan ymmärrä, miksi jankutat edelleen tuosta sosialisoinnista. En mielestäni ole missään vaiheessa ehdottanut, että valtio ottaisi yritykset haltuunsa tai rupeaisi vuokraamaan suvuilta riistettyjä kesämökkejä tai mitään vastaavaa. Kyllä pääoma edelleen tulisi pitää yksityisessä omistuksessa, mutta kyse on vain siitä, kenelle omistusoikeus siirtyy ihmisen kuoleman jälkeen ja millä ehdoilla.
Ja jos vasemmistolaisesta oikeudenmukaisuudesta puhutaan, niin mielestäni esimerkiksi Urpolaisten ja kumppaneiden rakkaus progressiivista verotusta kohtaan on täysin vastenmielistä. Vaikka he hokevat kuinka oikeudenmukaiseksi sitä, että enemmän työtä tekevien tai tuottavampien ihmisten pitäisi sen lisäksi, että he maksavat joka tapauksessa absoluuttisesti enemmän veroja, niin maksaa vielä suhteellisesti enemmän veroja, niin en itse näe tässä mitään oikeudenmukaisuutta. Minusta olisi oikeudenmukaisempaa, että ihmisellä olisi eläissään oikeus omalla työllään tehtyyn varallisuuteen ilman, että valtio vetää kiihtyvällä tahdilla välistä jokaisesta lisää tuotetusta eurosta. Toisaalta on tärkeää pitää huolta myös hyvinvointiyhteiskunnasta, joka ainakin omasta mielestäni on suhteellisen kiva keksintö. Se mikä sitten progressiossa menetettäisiin, niin olisi mahdollisuus saada takaisin ihmisen kuolemassa. Tällöin saatu varallisuus sataisi vesiputouksen tapaan tasaisesti kaikkialle yhteiskuntaan. Ainoa joka "kärsisi" olisi ihminen, jolla ei ole osaa eikä arpaa ollut tuon varallisuuden luonnissa eli perillinen. Työtä tekevät hyötyisivät siinä, että jos perinnöistä vapautuva varallisuus verotettaisiin lähes täysin, niin lonkalta arvioiden tuloverotusta voitaisiin tiputtaa jopa kolmanneksen. Yhteiskunta todennäköisesti myös hyötyisi, koska ihmiset jotka pystyvät kerryttämään varallisuutta perittäväksi ovat todennäköisesti myös hyviä varojen allokoinnissa ja pienemmällä tuloverotuksella he voisivat sijoittaa esimerkiksi ulkomaisiin osakkeisiin ja näin kerryttää Suomeen entistä enemmän pääomaa.
Tämä on tietynlaista ajatusleikkiä, mutta pointtina vaan, että voimme katsoa maailmaa edelleen oikeistolaisten lasienkin lävitse ja kyseenalaistaa nykyisen perinnönjakomallin mielekkyyden. Ajatusleikkiä se on ehkä siksi, koska perintövero on, kuten sanottua, kohtalaisen helposti kierrettävissä, koska vanhemmat voivat järjestellä omaisuuden lapsilleen elinaikanaan, mikäli he näin haluavat tehdä. Käytännön toteutus olisi tällaiselle esittämälleni mallille pirullisen hankala, ehkä jopa mahdoton tehtävä. Itse kuitenkin näen, että yhteiskunnan tulisi rakentaa niin tukijärjestelmät, verojärjestelmät ja jopa perintöjärjestelmät niin, että se kannustaisi ihmisiä mahdollisimman paljon työntekoon. Ja kun itse mietin kokonaisuutta, niin minusta pienin paha ja oikeudenmukaisin lopputulos saavutettaisiin kohdistamalla verottajan hampaat perintöön.
