Miksi elämä tuntuu paskalta?

GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Mug shot sanoi:
Tämä 🙄
Oletko kysynyt naiseltasi miten hän voi henkisesti teidän parisuhteessa? Pitkässä juoksussa mikään ei ole niin tärkeää kuin perhe ja lapset. Tsemppiä!
Click to expand...
Totta mutta yritän miettiä pidemmälle. Jos on enemmän rahaa niin on enemmän mahdollisuuksia.
Elämä on lyhyt. Ennen ajattelin että "sitten kuin" mutta odottaminen ei auta koska elämä ei muutu helpommaksi. Vaimo tietenkin haluaisi enemmän yhteistä aikaa mutta ymmärtää mun logiikan. Tein jo selväksi alussa että tietyistä asioista pidän kiinni ja työ on yksi niistä. Olen myös tehnyt selväksi että jos hän haluaa opiskella tai vaihtaa työpaikkaa niin tuen häntä ja vähennän omia menoja.
 
Mun mielestä elämässä tärkeintä on pitää sopiva balanssi keskittymisessä lyhyen- ja pitkäntähtäimen juttuihin. Sitkuelämää viettävä uhraa nykyhetkestä kaiken tulevaisuudelle. Narkkari uhraa kaiken tulevaisuudesta nykyhetkelle. Mun korvaan kuulostaa että sulla on nyt liikaa painotusta tulevaisuudella, vaikka juuri sanoitkin että olisit lopettanut sitkuelämän. Etkö nimenomaan työskentele paljon että tulevaisuudessa olisi enemmän rahaa käytössä? Ja opiskele että sitä olisi vielä enemmän? Ja suunnittele viikonloppuhommia että sitä olisi vielä enemmän? Teetkö itseasiassa mitään, etta sulla ja perheellä olisi asiat paremmin juuri nyt?
 
Teutain sanoi:
Mun mielestä elämässä tärkeintä on pitää sopiva balanssi keskittymisessä lyhyen- ja pitkäntähtäimen juttuihin. Sitkuelämää viettävä uhraa nykyhetkestä kaiken tulevaisuudelle. Narkkari uhraa kaiken tulevaisuudesta nykyhetkelle. Mun korvaan kuulostaa että sulla on nyt liikaa painotusta tulevisuudelle, vaikka juuri sanoitkin että olisit lopettanut sitkuelämän. Etkö nimenomaan työskentele paljon että tulevaisuudessa olisi enemmän rahaa käytössä? Ja opiskele että sitä olisi vielä enemmän? Ja suunnittele viikonloppuhommia että sitä olisi vielä enemmän? Teetkö itseasiassa mitään, etta sulla ja perheellä olisi asiat paremmin juuri nyt?
Click to expand...
Toi viimeinen lause(y)
 
Teutain sanoi:
Mun mielestä elämässä tärkeintä on pitää sopiva balanssi keskittymisessä lyhyen- ja pitkäntähtäimen juttuihin. Sitkuelämää viettävä uhraa nykyhetkestä kaiken tulevaisuudelle. Narkkari uhraa kaiken tulevaisuudesta nykyhetkelle. Mun korvaan kuulostaa että sulla on nyt liikaa painotusta tulevaisuudella, vaikka juuri sanoitkin että olisit lopettanut sitkuelämän. Etkö nimenomaan työskentele paljon että tulevaisuudessa olisi enemmän rahaa käytössä? Ja opiskele että sitä olisi vielä enemmän? Ja suunnittele viikonloppuhommia että sitä olisi vielä enemmän? Teetkö itseasiassa mitään, etta sulla ja perheellä olisi asiat paremmin juuri nyt?
Click to expand...
Kyllä viikonloppuisin pyrin olemaan läsnä eli tehdään asioita yhdessä.
 
Bådieinari sanoi:
Totta mutta yritän miettiä pidemmälle. Jos on enemmän rahaa niin on enemmän mahdollisuuksia.
Elämä on lyhyt. Ennen ajattelin että "sitten kuin" mutta odottaminen ei auta koska elämä ei muutu helpommaksi. Vaimo tietenkin haluaisi enemmän yhteistä aikaa mutta ymmärtää mun logiikan. Tein jo selväksi alussa että tietyistä asioista pidän kiinni ja työ on yksi niistä. Olen myös tehnyt selväksi että jos hän haluaa opiskella tai vaihtaa työpaikkaa niin tuen häntä ja vähennän omia menoja.
Click to expand...

Kerron sellaisen salaisuuden, että sitä rahaa haluaa käytännössä aina vähän enemmän. Useimmilla se rahankäyttö skaalautuu todella nopeasti tulotasoon, jolloin aina pitäisi olla vielä yksi korotus. Sitten on hyvin. Jos muutaman satasen tai tonnin vielä saisi lisää. Ja sitten vielä seuraava. Sitten saa vähän tehokkaamman auton tai isomman kodin tai...

Elämä on lyhyt. Se on just niin. Kukaan ei sun hautakivellä muistele, että niin olit hyvä työntekijä, eikä työpaikat jää entisiä tekijöitä kaipaamaan sitten lopulta. Tärkeintä pitäisi olla ne läheiset ihmissuhteet. Lapset on pieniä ohikiitävän hetken.
 
Okei, ehkä silti sun ja perheesi onnellisuutta voisi kuitenkin lisätä se että laittaisit painotusta enemmän tähän hetkeen ja ihan lähitulevaisuuteen, pikemminkin tunteihin, päiviin ja viikkoihin kuin pidemmälle. Mulla pitkäntähtäimen suunnitelmien tarkoitus on pitää paketti jotakuinkin kasassa ja järkevänä, ne on pikemminkin reunaehtoja ja rajoitteita kuin varsinaisia konkreettisia suunnitelmia tai tavoitteita. En mä niistä ammenna elämäniloa tai syytä nousta sängystä aamulla. Ne motiivit löytyy lyhyentähtäimen jutuista; siitä että tiedän aamulla tulevan hyvä fiilis kun vähän venyttelen, käyn suihkussa ja nautin kahvin terassilla auringossa hyvää musaa kuunnellen ennen kun aloitan duunit kotitoimistossa, siitä että mennään kavereiden kanssa pyörälenkille illalla, siitä että lapset tulee äidiltään mulle huomenna viikoksi, että keksin meille jotain yhteistä kivaa tekemistä meillä viikonlopuksi, että opin soittamaan kitaralla jonkun biisin jota olen pitkään treenannut. Varsin pieniä juttuja. En ikinä löytäisi motivaatiota sängystä nousemiseen sillä, että pääsen tienaamaan rahaa, jolla voin vuosien kuluttua mahdollisesti ostaa jotain haluamaani. On myös mahdollista, että olen varsin laiska suhun verrattuna :)
 
Bådieinari sanoi:
Totta mutta yritän miettiä pidemmälle. Jos on enemmän rahaa niin on enemmän mahdollisuuksia.
Elämä on lyhyt. Ennen ajattelin että "sitten kuin" mutta odottaminen ei auta koska elämä ei muutu helpommaksi. Vaimo tietenkin haluaisi enemmän yhteistä aikaa mutta ymmärtää mun logiikan. Tein jo selväksi alussa että tietyistä asioista pidän kiinni ja työ on yksi niistä. Olen myös tehnyt selväksi että jos hän haluaa opiskella tai vaihtaa työpaikkaa niin tuen häntä ja vähennän omia menoja.
Click to expand...
En tietysti halua puhua sun vaimon puolesta, mutta ottaisin vähän nihkeästi jos kertoisin miehelle haluavani enemmän yhteistä aikaa, ja mies vastaisi että ei onnistu, mutta jos haluat lisäaikaa opiskeluun tai työntekoon niin totta kai vähennän omia menoja.
 
ya-ya sanoi:
En tietysti halua puhua sun vaimon puolesta, mutta ottaisin vähän nihkeästi jos kertoisin miehelle haluavani enemmän yhteistä aikaa, ja mies vastaisi että ei onnistu, mutta jos haluat lisäaikaa opiskeluun tai työntekoon niin totta kai vähennän omia menoja.
Click to expand...
No se ehkä kuulostaa pahemmalta kuin mitä on. Opisekelemalla ja työnteolla pystyn tarjoamaan enemmän sisältöä. Se ei tarkoita sitä että se korvaisi menetettyä aikaa mutta olen vuosia elänyt tyyliin kädestä suuhun ja siihen en aio palata
 
Bådieinari sanoi:
Opisekelemalla ja työnteolla pystyn tarjoamaan enemmän sisältöä. Se ei tarkoita sitä että se korvaisi menetettyä aikaa mutta olen vuosia elänyt tyyliin kädestä suuhun ja siihen en aio palata
Click to expand...
Olitko silloin onnellisempi? Ei kai kukaan ole viemässä sinulta vaimoa tai ammattiasi jos et opiskele lisää ja tyydyt nykyiseen?
 
Bådieinari sanoi:
No se ehkä kuulostaa pahemmalta kuin mitä on. Opisekelemalla ja työnteolla pystyn tarjoamaan enemmän sisältöä. Se ei tarkoita sitä että se korvaisi menetettyä aikaa mutta olen vuosia elänyt tyyliin kädestä suuhun ja siihen en aio palata
Click to expand...
Niin, oot oikeassa, ei se menetettyä aikaa taida korvata. Mutta jos se mitä saat vaihdossa on sulle arvokkaampaa kun menetetty aika niin sittenhän homma ok. Toki kannattaa varmistaa että vaimo samaa mieltä, muuten voi käydä ikävästi.
 
Parisuhteessa elävien ystävättärien yleinen valitusaihe on se, että mies osallistuu liian vähän yhteiseen elämään. Nainen tarvitsee yhteenkuuluvuudentunnetta!!! Pitää olla ME. Sitä ei mammona eikä materia eikä laatuaika korvaa.
 
Sunnuntai-ilta, sauna
Vaimo (ex): Olen miettinyt puoli vuotta. Pitää erota.
Mies (ehkä minä): Mitä ihmettä? Miksi?
Vaimo: Meillä ei ole mitään yhteistä.
Mies: Häh? Mitä tarkoitat?
Vaimo: Emme tee mitään yhdessä.
Mies: Mikset ole sanonut mitään? Mitä haluat tehdä? Olen valmis ihan kaikkeen, mihin tahansa.
Vaimo: (hiiskumaton hiljaisuus)

Noh, siihen päättyi 21 yhteistä vuotta. Miehen mielestä oudosti, mutta perkeleenkö tuolle voi. Ainakaan liian myöhään.

Vaimolla ja miehellä oli miljoonan markan asunto juuri maksettu. Niin vain mies meni pankkiin ja taas oli saman verran lainaa, että sai jäädä kotiinsa yksin asumaan, siihen joka oli omasta selkänahasta revitty ensin fyysisellä työllä ja sitten tietotyöllä, kun äveriäitä edeltäneitä sukupolvia ei ollut suotu.

Bådieinari sanoi:
Opisekelemalla ja työnteolla pystyn tarjoamaan enemmän sisältöä. Se ei tarkoita sitä että se korvaisi menetettyä aikaa mutta olen vuosia elänyt tyyliin kädestä suuhun ja siihen en aio palata
Click to expand...

Tämä kuulostaa jossain määrin tutulta. Tein helvetisti duunia, kesäisin 60 tuntia viikossa, sitten parissa vuodessa painoin kolme koulua kyytipojaksi. Sitten koulutuksen myötä tein tietotyötä, tällä kertaa 80 tuntia viikossa, mutta nyt lisäksi viikonloppuisin. Sitten keskityin intohimoisesti voimanostoon, treenipäiviä 6 ja lepo. Koin onnistumista työelämässä, voimanostossa en saavuttanut ihan tavoitettani. Muija meni.

Tulevaisuuden sisällöllä ei pitkälle pötkitä tilanteessa, jossa toinen on "me & nyt" -moodissa 10 vuotta. Aina he eivät paljasta korttejaan ajoissa.

Omassa tarinassani on sikäli onnellinen "loppu", että _nyt_ monet asiat ovat hyvällä mallilla. Mutta huomisesta ei tiedä, sillä minä olen minä.
 
Viimeksi muokattu:
Keskusteltiin asiasta eilen. Sovittiin että painan duunia kunnes talous on vähän paremmalla tasolla. Hän oli samaa mieltä. Olen samaa mieltä että pitäisi keskittyä enemmän nykyhetkeen mutta haluan varmistaa että tulevaisuuden nykyhetket ovat miellyttävämpiä.
 
Vieraissa sanoi:
Sunnuntai-ilta, sauna
Vaimo (ex): Olen miettinyt puoli vuotta. Pitää erota.
Mies (ehkä minä): Mitä ihmettä? Miksi?
Vaimo: Meillä ei ole mitään yhteistä.
Mies: Häh? Mitä tarkoitat?
Vaimo: Emme tee mitään yhdessä.
Mies: Mikset ole sanonut mitään? Mitä haluat tehdä? Olen valmis ihan kaikkeen, mihin tahansa.
Vaimo: (hiiskumaton hiljaisuus)

Noh, siihen päättyi 21 yhteistä vuotta. Miehen mielestä oudosti, mutta perkeleenkö tuolle voi. Ainakaan liian myöhään.
Click to expand...
Tutun oloinen tarina vaikka tehtiin monia asioita yhdessä. Nykyään laitan kaiken energian tähän hetkeen enkä ajattele huomista tai tulevaisuutta ollenkaan katson mihin tieni vie ja nyt koen ensimmäistä kertaa olevani oikeasti onnellinen arjen pienistä hetkistä ja asioista.
 
Vieraissa sanoi:
-Tämä kuulostaa jossain määrin tutulta. Tein helvetisti duunia, kesäisin 60 tuntia viikossa, sitten parissa vuodessa painoin kolme koulua kyytipojaksi. Sitten koulutuksen myötä tein tietotyötä, tällä kertaa 80 tuntia viikossa, mutta nyt lisäksi viikonloppuisin. Sitten keskityin intohimoisesti voimanostoon, treenipäiviä 6 ja lepo. Koin onnistumista työelämässä, voimanostossa en saavuttanut ihan tavoitettani.
Click to expand...
Sinkkuketjussa on ollut paljo tarinoita siitä miksi ei haluta lähteä suhdetta edes virittelemään, kun toisella on työt + harrastukset + opiskelut sun muut kiireet ja yhteistä aikaa luvassa ehkä sitten senioriasumisen puitteissa. Kääntäen taas parisuhdeongelmaketjuissa ongelmissa ovat ne, jotka eivät ymmärrä sitä miksei puoliso arvosta tarpeeksi sitä että perheen hyväksi tehdään rankasti niska limassa kaikkensa olemalla 15 tuntia päivässä pois perheen luota. Toki aina toivois että kaksi samanlaista löytäis näissäkin toisensa, mutta yleensä siinä tulee pitkänpäälle ongelmaksi se jos kaksi kiireistä kuitenkin haluaisi perhettä.

Mutta kuten sanottua, tärkeä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa puhua siitä mikä on kummankin olettama ja toivomus tämänkin asian suhteen.
 
Vinkkaan Yle Areenan audiopuolelta ohjelmasarjan Riku Siivosen täydellinen elämä. Siivonen pohdiskelee ihan samoja asioita ja mukana on kiinnostavia vieraita.

Minä olen niitä ihmisiä, jotka eivät ole koskaan täydellisen tyytyväisiä ja minua hiukan helpottaa, jos ajattelen, että se on luonteenpiirre joka on minussa valmiina.

Tämä saattoi aueta minulle Siivosen ohjelman sijaan silloin kun kuuntelin Tiedeykkösen ohjelman epigenetiikasta, joka löytyy Areenasta nimellä Vaikuttavatko isän ja äidin ikävät kokemukset lapsen psyykkiseen terveyteen?

Suosittelen tuotakin, se oli hurjan mielenkiintoinen!

En missään nimessä tarkoita, että kenenkään pitää alistua olemaan masentunut, mutta omia onnellisuuden paineitani helpottaa, jos ajattelen, että minulla saattaa olla eri edellytykset olla leppoisan positiivinen kuin jollain toisella, joten minulle onnellinen elämä voi olla sellaista että olen vaikkapa 40 % ajasta suht onnellinen, 40 % ei tunnu juuri miltään ja 20 % vituttaa, kun taas joku toinen on jopa 99 % onnellinen - ja olen silti ihan onnistunut olemaan riittävän onnellinen niillä minun omilla edellytyksilläni.

Saan kicksejä tai ilonhetkiä kun minulla on tavoitteita, joiden etenemistä seuraan, kun saan adrenaliinia extreme-jutuista, kun koira onnistuu ja nauttii harrastuksestaan, kun bongaan linnun jonka tunnistan, kun ihailen kaunista maisemaa, kun opin jonkun uuden taidon, kun töissä tulee onnistumisia, kun juttelen ystävän kanssa jne. jne. Minulla on pieniä onnenhetkiä, mutta silti jos mietin elämääni, niin ajattelen usein että eipä ole hääviä, ja tämä on toistunut aina, vaikka elämäni on ollut erilaista.

Tsemppiä aloittajalle! Hyviä vastauksia olet saanut.

.....
Lisään vielä, että olen erittäin samaa mieltä siitä, että onnenhetkiä kannattaa hakea arjesta, eikä tulevaisuuden vauraudesta. Muistelen, että aloittaja on muutenkin kirjoittanut paljon rahaan liittyviä kommentteja, ja se kuulostaa näin maallikon korvaan jopa hiukan pakkkomielteiseltä tai ainakin hallitsevalta. Siitä voisi siellä psykologilla jutella, kun et oikein tiennyt että mistä puhuisi? Miksi raha edelleen pyörii niin paljon mielessä ja vaikuttaa valintoihin niin paljon, vaikka ei ole akuuttia hätää.
 
Viimeksi muokattu:

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom