Miksi elämä tuntuu paskalta?

[Mug shot]

Lisään vielä, että olen erittäin samaa mieltä siitä, että onnenhetkiä kannattaa hakea arjesta, eikä tulevaisuuden vauraudesta.

Tuossa on mielestäni avain onnellisuuteen.

 

[Vieraissa]

Minä olen niitä ihmisiä, jotka eivät ole koskaan täydellisen tyytyväisiä

Ei kai kukaan oikeasti ole täydellisen tyytyväinen tai edes tyytyväinen koko ajan?

Mulle "riittää", kun olen ajallisesti enemmän (millä tahansa tasolla) tyytyväinen kuin tyytymätön/pettynyt/masentunut/ahdistunut, joskin näiden viimeisten suhteen suuruusluokka ja sykli saattavat olla merkityksellisempiä kuin tunne-/olotilan ajallinen kesto.

 

[Terrorkobolt]

Keskusteltiin asiasta eilen. Sovittiin että painan duunia kunnes talous on vähän paremmalla tasolla. Hän oli samaa mieltä. Olen samaa mieltä että pitäisi keskittyä enemmän nykyhetkeen mutta haluan varmistaa että tulevaisuuden nykyhetket ovat miellyttävämpiä.

Oikein hyvä suunnitelma. Ehdottaisin vielä, jos sitä ei jo tehty, että määrittelette mahdollisimman tarkasti a) minkä ehtojen pitää täyttyä että voidaan katsoa perheen taloustilanteen riittävästi, että tapahtuu b). Ja sitten vielä että mitä se b) oikein pitää sisällään, jälleen mahdollisimman tarkasti. Muuten on suuri vaara että puolisolle kertyy aiheesta suuria odotuksia, jotka sitten päättyy megapettymykseen kun ette olleekaan ääneenlausumattomasti samaa mieltä asiasta.

 

[J Jooturi]

Ei kai kukaan oikeasti ole täydellisen tyytyväinen tai edes tyytyväinen koko ajan?

Mulle "riittää", kun olen ajallisesti enemmän (millä tahansa tasolla) tyytyväinen kuin tyytymätön/pettynyt/masentunut/ahdistunut, joskin näiden viimeisten suhteen suuruusluokka ja sykli saattavat olla merkityksellisempiä kuin tunne-/olotilan ajallinen kesto.

Ei varmaan, mutta tiedostan, että en ole peruspositiivinen lasi puoleksi täynnä -tyyppi. Kannattaa tietysti ponnistella olemaan positiivinen sen minkä pystyy, koska jo tekohymyily taitaa huijata kehoon onnellisuuden tuntemuksia, mutta jos en saa perusasennettani muutettua ihan uudeksi, niin en ruoski itseäni.

Toivottavasti en kuitenkaan olisi ulosanniltani sellainen ilmapiirin myrkyttäjä. Ei tietysti ole terveellistä haudata tunteita, padota ja teeskennellä, en tosiaan sitä suosittele, mutta yritän leikata edes sitä terävintä kärkeä negatiivisuudestani etten sentään pahenna vitutusta ja pilaa muidenkin fiiliksiä. Pitäisi käsitellä pettymyksiään ja huoliaan rakentavasti.

 

[Bådieinari]

Olette oikeassa vaikka omat mielipiteet ehkä vähän heittävät. Minulla on suunnitelma mutta saa nähdä miten käy. Minä en usko rikastuvani, se ei tule tapahtumaan mutta arjen pyörittämiseen menee jo aika paljon fyrkkaa ja olisi joskus kivaa päästä kunnon lomalle. Ja kyllä raha pyörii mielessä jatkuvasti. Niin kuin aikaisemmin sanoin niin en enää halua sitä että tili on miinuksella palkkapäivänä ja pitää miettiä miten saadaan laskut maksettua. Nämä vuodet riitti.
Parisuhteista sen verran että fakta on se että joudut yleensä luopumaan joistakin asioista ja tekemään kompromisseja. Tämä on yleinen syy miksi parisuhteet eivät toimi. Onko se ok että ollaan salilla joka ilta 18-20 tai että ryypätään kavereiden kanssa viikonloput?
Tämän huomasin kun vielä deittailin. En näe siinä mitään vikaa mutta voi olla vaikeaa löytää kumppani joka suostuu siihen.

 

[Mug shot]

Minä en usko rikastuvani, se ei tule tapahtumaan mutta arjen pyörittämiseen menee jo aika paljon fyrkkaa ja olisi joskus kivaa päästä kunnon lomalle. Ja kyllä raha pyörii mielessä jatkuvasti. Niin kuin aikaisemmin sanoin niin en enää halua sitä että tili on miinuksella palkkapäivänä ja pitää miettiä miten saadaan laskut maksettua. Nämä vuodet riitti.

Mun rahat ei riittänyt aiemmin koskaan arkeen ennen kuin laitoin kulut minimiin enkä ollut mikään tuhlaajapoika. Mulla oli ainakin niin että mitä paremmin hankki niin sitä enemmin kulutti rahaa koska oli jotenkin ansainnut sen että voi kuluttaa enemmän. Asuminen ja ruoka on isoimmat kulut kuten jokainen tietää. Ennen kuusihenkinen perhe pystyi asumaan 77m² asunnossa nyt lähes jokaisella perheenjäsenellä pitää olla omat huoneet toki ajat muuttuvat.

 

[J Jooturi]

Olette oikeassa vaikka omat mielipiteet ehkä vähän heittävät. Minulla on suunnitelma mutta saa nähdä miten käy. Minä en usko rikastuvani, se ei tule tapahtumaan mutta arjen pyörittämiseen menee jo aika paljon fyrkkaa ja olisi joskus kivaa päästä kunnon lomalle. Ja kyllä raha pyörii mielessä jatkuvasti. Niin kuin aikaisemmin sanoin niin en enää halua sitä että tili on miinuksella palkkapäivänä ja pitää miettiä miten saadaan laskut maksettua. Nämä vuodet riitti.

Minulla on mielikuva että melkeinpä kaikki kirjoittamasi asiat olisivat liittyneet tai kääntyneet rahaan. Esim. puoliso ei ole ymmärtänyt rahan realiteetteja tai tienannut itse, lapset eivät ole ymmärtäneet olla kiitollisia kallista lahjasta jne. Oliko joskus pohdintaa, minkä verran viitsii käyttää rahaa vaatteisiin, jos ei iske naisia? Koko ajan sinulla on huoli, että riittääkö raha ja vaaditaanko sinua tienaamaan kohtuuttomia ja samalla melkeinpä oma arvosikin riippuisi siitä, miten paljon sijoitat omaan ulkoasuusi? Katso huviksesi oma viestihistoria ja etsi, miten paljon raha esiintyy kirjoituksissa. Voi se olla, että minulla on väärä mielikuva ja sekoitan nimimerkkejä, mutta varmista asia.

Melkein kaikilla on tilanteita, että raha-asiat vaivaavat, mutta jos ei ole akuuttia hätää ja silti itse tunnistat, että raha pyörii jatkuvasti mielessä, niin siihen voi liittyä joku trauma, joka pitäisi käsitellä. Sanoit että joskus oli raha tiukilla, mutta monella on ollut sellaisia tilanteita ja tilanne on sitten rauhoittunut eikä mieli ole jäänyt jatkuvaan hälytystilaan. Ehkä se trauma ei edes liity rahaan, vaan rahastressi on pelkkä sijaistoiminto, joka jatkuu niin kauan kunnes se perimmäinen vaivaava asia on käsitelty? Tämä nyt on keittiöpsykologiaa, mutta oikea psykologi voisi jeesata että ei jatkuvasti ahdistaisi.

 

[Bådieinari]

Mun rahat ei riittänyt aiemmin koskaan arkeen ennen kuin laitoin kulut minimiin enkä ollut mikään tuhlaajapoika. Mulla oli ainakin niin että mitä paremmin hankki niin sitä enemmin kulutti rahaa koska oli jotenkin ansainnut sen että voi kuluttaa enemmän. Asuminen ja ruoka on isoimmat kulut kuten jokainen tietää. Ennen kuusihenkinen perhe pystyi asumaan 77m² asunnossa nyt lähes jokaisella perheenjäsenellä pitää olla omat huoneet toki ajat muuttuvat.

Kyllä mutta kulut kuitenkin asiallisella tasolla

Minulla on mielikuva että melkeinpä kaikki kirjoittamasi asiat olisivat liittyneet tai kääntyneet rahaan. Esim. puoliso ei ole ymmärtänyt rahan realiteetteja tai tienannut itse, lapset eivät ole ymmärtäneet olla kiitollisia kallista lahjasta jne. Oliko joskus pohdintaa, minkä verran viitsii käyttää rahaa vaatteisiin, jos ei iske naisia? Koko ajan sinulla on huoli, että riittääkö raha ja vaaditaanko sinua tienaamaan kohtuuttomia ja samalla melkeinpä oma arvosikin riippuisi siitä, miten paljon sijoitat omaan ulkoasuusi? Katso huviksesi oma viestihistoria ja etsi, miten paljon raha esiintyy kirjoituksissa. Voi se olla, että minulla on väärä mielikuva ja sekoitan nimimerkkejä, mutta varmista asia.

Melkein kaikilla on tilanteita, että raha-asiat vaivaavat, mutta jos ei ole akuuttia hätää ja silti itse tunnistat, että raha pyörii jatkuvasti mielessä, niin siihen voi liittyä joku trauma, joka pitäisi käsitellä. Sanoit että joskus oli raha tiukilla, mutta monella on ollut sellaisia tilanteita ja tilanne on sitten rauhoittunut eikä mieli ole jäänyt jatkuvaan hälytystilaan. Ehkä se trauma ei edes liity rahaan, vaan rahastressi on pelkkä sijaistoiminto, joka jatkuu niin kauan kunnes se perimmäinen vaivaava asia on käsitelty? Tämä nyt on keittiöpsykologiaa, mutta oikea psykologi voisi jeesata että ei jatkuvasti ahdistaisi.

Olet ihan oikeassa että olen itkenyt samoista asioista aiemminkin. Minä en hirveästi välitä muusta kuin kodista ja sekin on ihan perus 84-rakennettu talo. Ostan kalliita vaatteita mutta harvoin ja niitä käytän vuosia. 20-28 vuotiaana olin köyhä. Ei ole senttiäkään ylimääräistä ja sen takia stressaan koska en ole yksin, taloudessa on muitakin. Eli muutkin kärsivät jos mun rahat loppuvat. Oikeassa olet siinä että on tämä mennyt yli jo pikkasen mutta minulla on oma viiden vuoden suunnitelma ja se vaatii energiaa jotta onnistuisi.
Sekin on totta että oma arvo on kiinni menestyksestä ja en tarkoita pelkästään rahaa.

 

[J Jooturi]

Eli muutkin kärsivät jos mun rahat loppuvat.

Mutta kärsivätkö kuitenkin enemmän, jos olet stressaantunut, onneton ja jatkuvasti töissä ja menee ohi lasten lapsuusaika? Entä ovatko ne rahat oikeasti nyt loppumassa? Voiko olla sellaista viiden vuoden suunnitelmaa, joka sisältäisi myös aikaa ja rentoilua ja hyvinvointia?

Menestystä on tosiaan paljon muutakin kuin ulkoiset puitteet ja raha. Voi menestyä vaikka mielenrauhan saavuttamisessa.

 

[Deleted member 96894]

Kuinka paljon enemmän tienaat sit viiden vuoden kuluttua, ja mitä elämän laatua parantavaa sillä rahalla teet?

 

[kenkäkauppias]

Kuulostaa yleistyneeltä ahdistushäiriöltä kun on koko ajan epämääräinen huoli tulevaisuudesta, joka tässä nyt sanoitetaan taloushuolena. Suosittelen ihan ammattiapua.

Jos olet töissä ja sulla on koulutus niin ihan turha liikaa murehtia. Koko ajan toki kannattaa kehittyä eteenpäin ja olla oman elämän herra. Mutta ei se elämä siitä varmemmaksi tule.

Suomessa on kuitenkin vielä hyvinvointivaltio ja ilmainen koulutus joka antaa lapsille saumat menestyä ilman sun rahoja. Luulen että heidän menestystään elämässä auttaa enemmän läsnäoleva faija kuin faijan massit.

Toki voi tulla sota tai ties mikä yhteiskunnallinen romahdus, joka tuhoaa hyvinvointivaltion. Tällaisessa skenaariossa ne sun massitkin on sitten yhtä tyhjän kanssa.

 

[Bådieinari]

vuoden päästä olen suorittanut tutkinnon loppuun ja aloitan inssiopiskelut avoimissa koska en usko että valmistaudun mutta vien sen niin pitkälle kuin mahdollista . Juttu on se että firma jossa olen duunissa tulee kaatumaan jossain vaiheessa ja haluan lähteä ennen sitä. Minulla on ylioppilasmerkonomin paperit joilla ei tee mitään. Nykyinen palkka on ihan ok mutta työ ei ole tarpeeksi haastava ja jos haluan työn josta maksetaan saman verran tai enemmän niin se vaatii sen että kouluttaudun.

 

[kenkäkauppias]

Joo, ok. Kannattaa sitten panostaa siihen opiskeluun. Mutta laita se ykkössijalle. Se on ykkössijoitus. Se tuo enemmän turvaa kuin osakesalkut ja omistusasunnot. Osaamista ei kukaan voi viedä. Höllää muusta. Burnout ja parisuhteen polttaminen duunilla ei auta mitään pitkässä juoksussa.

 

[Vieraissa]

tiedostan, että en ole peruspositiivinen lasi puoleksi täynnä -tyyppi.

Mulla on vähän yksinkertaisempi, ns. reaalimaailmaan pohjaava skeema. Lasissa on juuri sen verran kuin sattuu olemaan. Ei aiheuta ihan mahdotonta tunnekuohua kumpaankaan suuntaan. Halu enempään tai vähempään on olemassa, mutta mukaudun jollain tavalla olevaiseen. Mikäli voin itse täyttää lasia, saatankin. Jos joku muu määrää, niin minkäpä hänelle mahtaa.

 

[Deleted member 96894]

vuoden päästä olen suorittanut tutkinnon loppuun ja aloitan inssiopiskelut avoimissa koska en usko että valmistaudun mutta vien sen niin pitkälle kuin mahdollista . Juttu on se että firma jossa olen duunissa tulee kaatumaan jossain vaiheessa ja haluan lähteä ennen sitä. Minulla on ylioppilasmerkonomin paperit joilla ei tee mitään. Nykyinen palkka on ihan ok mutta työ ei ole tarpeeksi haastava ja jos haluan työn josta maksetaan saman verran tai enemmän niin se vaatii sen että kouluttaudun.

Inssiopinnot avoimessa ilman valmistumisaikomuksia on ehkä vähän riskialtis suunnitelma, siis jos tavotteena on taloudellinen mielenrauha. Oot varmasti miettinykin onko mitään tutkintoon tähtäävä joka kiinnostais vaikka oppisopimuksella, mut tietysti jos tuo on se mikä kiinnostaa niin kannattaa tunnustella mitkä ois ne työllisyysnäkymät tuolla kombolla.

 

[J.S.P]

Mikä järki opiskella jos ei ole tarkoitus valmistua?

 

[Bådieinari]

Inssiopinnot avoimessa ilman valmistumisaikomuksia on ehkä vähän riskialtis suunnitelma, siis jos tavotteena on taloudellinen mielenrauha. Oot varmasti miettinykin onko mitään tutkintoon tähtäävä joka kiinnostais vaikka oppisopimuksella, mut tietysti jos tuo on se mikä kiinnostaa niin kannattaa tunnustella mitkä ois ne työllisyysnäkymät tuolla kombolla.

Mikä järki opiskella jos ei ole tarkoitus valmistua?

Valmistun jos valmistun. Ideana on se että minua kiinnostaa myyntihommat tai vastaavaa. Kukaan ei osaa sanoa onko siitä hyötyä työmarkkinoilla ja haluan myös parantaa omaa osaamista. Mulla on nyt päällikkötason työ mutta yleensä halutaan inssiä jopa myyntitehtäviin. Olen kuitenkin realistinen ja tietoinen siitä että menee liian hankalaksi

 

[J Jooturi]

Valmistun jos valmistun. Ideana on se että minua kiinnostaa myyntihommat tai vastaavaa. Kukaan ei osaa sanoa onko siitä hyötyä työmarkkinoilla ja haluan myös parantaa omaa osaamista. Mulla on nyt päällikkötason työ mutta yleensä halutaan inssiä jopa myyntitehtäviin. Olen kuitenkin realistinen ja tietoinen siitä että menee liian hankalaksi

Ei kai se valmistuminen ole sen kummempaa kuin koulunkäynti muutenkaan paitsi että sitten koulu päättyy. Lopputyö voi olla jopa helpompi nakki kuin joku haastava pakollinen kurssi. Mutta hyvä että et sentään siitä valmistumisesta stressaa.

 

[Bådieinari]

Ei kai se valmistuminen ole sen kummempaa kuin koulunkäynti muutenkaan paitsi että sitten koulu päättyy. Lopputyö voi olla jopa helpompi nakki kuin joku haastava pakollinen kurssi. Mutta hyvä että et sentään siitä valmistumisesta stressaa.

En tiedä miten onnistuu koska en voi duunia jättää. Ei ole aavistustakaan siitä miten hommat toimii käytännössä.

 

[Sylverö]

Sekin on totta että oma arvo on kiinni menestyksestä ja en tarkoita pelkästään rahaa.