Miksi elämä tuntuu paskalta?

En tiedä miten onnistuu koska en voi duunia jättää. Ei ole aavistustakaan siitä miten hommat toimii käytännössä.
Ai pitää tehdä töitä 100 % ja päälle koulut? No sitten ei tule jäämään perheelle aikaa. Jos esim. avoimessa yliopistossa suoritat joitain alan kursseja, niin kyllä ne cv:ssä näyttää hyvältä vaikka et valmistuisikaan! En ole perillä onko amk-opinnoista miten vastaavia. Siellähän ne kurssit sitten on jos jonain päivänä tulee enemmän aikaa tehdä loppuun. Kai ne jonkun tovin on voimassa ja voidaan lukea hyväksi vaikka vähän kurssit muuttuisivatkin.

Jos työkokemusta kerran on paljon, niin sinuna hakisin niitäkin paikkoja missä on toivottu insinöörin tutkintoa. Ainakin soittaisin ja kysyisin, että kantsiiko hakea, jos muuten osuu vaatimukset.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Korkeakoulututkinto (tavoiteajassa?) ja 100 % työnteko samaan aikaan? Best of luck. Ymmärtääkseni AMK:ssa on myös pakollista harjoittelua.

Minä olen optimisti. Lisäksi ehdottomasti sitä mieltä, että kouluttautuminen kannattaa. Lyhyen hetken sitä on vaikka aidanseipäänä ja repii jaksamisen selkänahasta sitä deadlinea miettiessä, mutta vähän on tutkinto-opiskelu siihen pitkä pätkä. En usko, että yksittäisillä avoimen amkn kursseilla voi kuitenkaan paikata puuttuvaa tutkintoa, jos se on vaatimuslähtökohta. On hyvin vähäisesti myöskään järkeä siinä, että roiskii tutkinnon vähän sinnepäin ja samalla työt tulee tehtyä vasemmalla kädellä.

Mutta Suomi on toki hyvin tutkintokeskeinen maa, ja on varmasti erittäin haastavaa päästä missään prosessissa eteenpäin, jos ei ole soveltuvaa pohjakoulutusta.
 
On hyvin vähäisesti myöskään järkeä siinä, että roiskii tutkinnon vähän sinnepäin ja samalla työt tulee tehtyä vasemmalla kädellä.

Mutta Suomi on toki hyvin tutkintokeskeinen maa, ja on varmasti erittäin haastavaa päästä missään prosessissa eteenpäin, jos ei ole soveltuvaa pohjakoulutusta.
Minulta ei ole valmistumisen jälkeen kyselty miten opinnot meni. Totuuden nimessä aika lailla rimaa hipoen mutta läpi, ja se on riittänyt työnhaussa.

Nyt vanhana kun joskus saan opiskella jotain pientä uutta, motivaationi ja tiedonjanoni on ihan toista, työajalla opiskelu on harvinaista luksusta, johon on ollut mahdollisuus viimeksi vuosia sitten. Mutta ei se motivaatiokaan tunteja lisää vuorokauteen. En itse mitenkään pystyisi opiskelemaan tutkintoa työn ohessa (edes rimaa hipoen), puhumattakaan jos olisi pieniä lapsia.

Tutkinto on tärkeä jos hakee suunnittelemaan siltoja tai ydinvoimaloita, mutta aloittaja meinasi myyjäksi, ja niissä hommissa saattaisi löytyä joustoa ja myös yksittäisistä alan kursseista voisi olla hyötyä. Kandee ainakin soittaa jos joku avoin paikka kiinnostaa.
 
Ai pitää tehdä töitä 100 % ja päälle koulut? No sitten ei tule jäämään perheelle aikaa. Jos esim. avoimessa yliopistossa suoritat joitain alan kursseja, niin kyllä ne cv:ssä näyttää hyvältä vaikka et valmistuisikaan! En ole perillä onko amk-opinnoista miten vastaavia. Siellähän ne kurssit sitten on jos jonain päivänä tulee enemmän aikaa tehdä loppuun. Kai ne jonkun tovin on voimassa ja voidaan lukea hyväksi vaikka vähän kurssit muuttuisivatkin.

Jos työkokemusta kerran on paljon, niin sinuna hakisin niitäkin paikkoja missä on toivottu insinöörin tutkintoa. Ainakin soittaisin ja kysyisin, että kantsiiko hakea, jos muuten osuu vaatimukset.
Minulta ei ole valmistumisen jälkeen kyselty miten opinnot meni. Totuuden nimessä aika lailla rimaa hipoen mutta läpi, ja se on riittänyt työnhaussa.

Nyt vanhana kun joskus saan opiskella jotain pientä uutta, motivaationi ja tiedonjanoni on ihan toista, työajalla opiskelu on harvinaista luksusta, johon on ollut mahdollisuus viimeksi vuosia sitten. Mutta ei se motivaatiokaan tunteja lisää vuorokauteen. En itse mitenkään pystyisi opiskelemaan tutkintoa työn ohessa (edes rimaa hipoen), puhumattakaan jos olisi pieniä lapsia.

Tutkinto on tärkeä jos hakee suunnittelemaan siltoja tai ydinvoimaloita, mutta aloittaja meinasi myyjäksi, ja niissä hommissa saattaisi löytyä joustoa ja myös yksittäisistä alan kursseista voisi olla hyötyä. Kandee ainakin soittaa jos joku avoin paikka kiinnostaa.
Korkeakoulututkinto (tavoiteajassa?) ja 100 % työnteko samaan aikaan? Best of luck. Ymmärtääkseni AMK:ssa on myös pakollista harjoittelua.

Minä olen optimisti. Lisäksi ehdottomasti sitä mieltä, että kouluttautuminen kannattaa. Lyhyen hetken sitä on vaikka aidanseipäänä ja repii jaksamisen selkänahasta sitä deadlinea miettiessä, mutta vähän on tutkinto-opiskelu siihen pitkä pätkä. En usko, että yksittäisillä avoimen amkn kursseilla voi kuitenkaan paikata puuttuvaa tutkintoa, jos se on vaatimuslähtökohta. On hyvin vähäisesti myöskään järkeä siinä, että roiskii tutkinnon vähän sinnepäin ja samalla työt tulee tehtyä vasemmalla kädellä.

Mutta Suomi on toki hyvin tutkintokeskeinen maa, ja on varmasti erittäin haastavaa päästä missään prosessissa eteenpäin, jos ei ole soveltuvaa pohjakoulutusta.
Olen käynyt lukuisissa haastatteluissa viimeisten vuosien aikana. Ihan ok duuneja kaikki ja pari erittäin mielenkiintoista. Ainakin niistä yksi pitivät erittäin hyvä juttuna että opiskelen ja uskon että se antaa hyvän vaikutelman. Ongelma nyt on se että minulla on kiva titteli ja ok palkka mutta työpaikan taso on naurettava. Teen periaatteessa samaa duunia kuin 3 vuotta sitten mutta tienaan 40% enemmän. Olen myyntipäällikkö ja kun se lukee cv:ssä niin kyllä se herättää vähän mielenkiintoa mutta kuitenkin on vaikuttanut siltä että olen päässyt haastatteluun koska halutaan nähdä että pystynkö yllättämään mutta en ole pystynyt.
Ajattelin nyt kuitenkin yrittää koska nykyinen työnantaja on suht joustava eli se on joko nyt tai ei koskaan. Ainakin oppii uutta.
 
Olen käynyt lukuisissa haastatteluissa viimeisten vuosien aikana. Ihan ok duuneja kaikki ja pari erittäin mielenkiintoista. Ainakin niistä yksi pitivät erittäin hyvä juttuna että opiskelen ja uskon että se antaa hyvän vaikutelman. Ongelma nyt on se että minulla on kiva titteli ja ok palkka mutta työpaikan taso on naurettava. Teen periaatteessa samaa duunia kuin 3 vuotta sitten mutta tienaan 40% enemmän. Olen myyntipäällikkö ja kun se lukee cv:ssä niin kyllä se herättää vähän mielenkiintoa mutta kuitenkin on vaikuttanut siltä että olen päässyt haastatteluun koska halutaan nähdä että pystynkö yllättämään mutta en ole pystynyt.
Ajattelin nyt kuitenkin yrittää koska nykyinen työnantaja on suht joustava eli se on joko nyt tai ei koskaan. Ainakin oppii uutta.
Ai opiskelet siis jo työn ohessa korkeakoulututkintoa?

Oletko kysynyt haastattelujen jälkeen syytä miksi et tullut valituksi ja saanut tietää että jäi kiinni koulutuksen puutteesta? Jotenkin ajattelisin että ei enää siinä vaiheessa voi olla syynä kun olet päässyt haastatteluun eli ovat jo muodollisesti sopivaksi katsoneet. Sehän on hienoa että olet päässyt lukuisiin haastatteluihin, ei monet pääse.
 
Ai opiskelet siis jo työn ohessa korkeakoulututkintoa?

Oletko kysynyt haastattelujen jälkeen syytä miksi et tullut valituksi ja saanut tietää että jäi kiinni koulutuksen puutteesta? Jotenkin ajattelisin että ei enää siinä vaiheessa voi olla syynä kun olet päässyt haastatteluun eli ovat jo muodollisesti sopivaksi katsoneet. Sehän on hienoa että olet päässyt lukuisiin haastatteluihin, ei monet pääse.
Ei nyt minulla on meneillään toinen tekninen koulutus joka osittain vastaa amk. Syynä ei ollut välttämättä se että ei ole papereita vaan se jäi omasta suorittamisesta kiinni ja osittain että ei ollut tarpeeksi kokemusta teknisistä asioista. Pointtina oli se että kyllä moni arvostaa henkilö joka on kiinnostunut alasta. Tosin nykyään kun niitä paikkoja katsotaan niin vaatimuksena on melko usein amk-tutkinto. Eihän se välttämättä ole kiveen lyöty tietenkään. Nyt oon sellaisessa vaiheessa että on erittäin vaikeaa päästä eteenpäin. Sen takia haluan opiskella
 
Pointtina oli se että kyllä moni arvostaa henkilö joka on kiinnostunut alasta.
Aivan varmasti, mutta jospa tästä lisäkoulutuksesta on jo sellaista etua, että saisit uuden työpaikan etkä tarvitsisi niitä insinöörin papereita. En tietenkään vastusta opiskelemista, mutta kun olet jo tuossa jamassa ja ilmeisen ahdistunut ollut jo pitkään, niin pelkään että teet itsellesi ja perheellesikin hallaa, jos haalit vielä valtavaa lisästressiä entisten päälle.
 
@Bådieinari Jos aloitat amk-opinnot, ja päätyisitkin keskeyttämään ne, niin älä sitten siitä ota mitään menestymismurheita. Silloin voisit olla jälleen perheelle enemmän läsnä, joten keskeyttäminen ei todella olisi mikään epäonnistuminen.
 
Aiotko sen vetää tutkintoon asti? Ehkä se jo riittäis boostaamaan työnsaantia?

Myynnin puolellahan on myös kaikenlaisia erikoisammattitutkintoja ja muita.
Loppuun asti ei ole kun max 1 v jäljellä. Koulutus on ok mutta työnantajalle ei välttämättä kerro mitään. Myynnistä kokemusta jo paljon se on se tekninen puoli joka ratkaisee
 
Minulta ei ole valmistumisen jälkeen kyselty miten opinnot meni. Totuuden nimessä aika lailla rimaa hipoen mutta läpi, ja se on riittänyt työnhaussa.

Nyt vanhana kun joskus saan opiskella jotain pientä uutta, motivaationi ja tiedonjanoni on ihan toista, työajalla opiskelu on harvinaista luksusta, johon on ollut mahdollisuus viimeksi vuosia sitten. Mutta ei se motivaatiokaan tunteja lisää vuorokauteen. En itse mitenkään pystyisi opiskelemaan tutkintoa työn ohessa (edes rimaa hipoen), puhumattakaan jos olisi pieniä lapsia.

Tutkinto on tärkeä jos hakee suunnittelemaan siltoja tai ydinvoimaloita, mutta aloittaja meinasi myyjäksi, ja niissä hommissa saattaisi löytyä joustoa ja myös yksittäisistä alan kursseista voisi olla hyötyä. Kandee ainakin soittaa jos joku avoin paikka kiinnostaa.

Joo, se on ihan totta. Minulta on parissa haastattelussa pyydetty nähdä paperit, eli eihän ne juuri ketään kiinnosta. Onneksi.

Tarkoitin lähinnä sitä, että tolpparivitavoitteella ei kyllä oppimistakaan oikein pääse tapahtumaan, jolloin hyöty on todella marginaalista. No, suoritusmerkinnän siitä ehkä sitten lopulta saa, eli jos se on se avain onneen.
 
Joo, se on ihan totta. Minulta on parissa haastattelussa pyydetty nähdä paperit, eli eihän ne juuri ketään kiinnosta. Onneksi.

Tarkoitin lähinnä sitä, että tolpparivitavoitteella ei kyllä oppimistakaan oikein pääse tapahtumaan, jolloin hyöty on todella marginaalista. No, suoritusmerkinnän siitä ehkä sitten lopulta saa, eli jos se on se avain onneen.
On minulta lähinnä siirretty tutkintotodistus pois työtodistusten edeltä, mutta yksi haastattelija katsoi lukion numerot läpi (sain paikan vaikka kommentoi yhtä huonoa numeroa). :D

Vaikka ajattelen että olisi ihanaa opiskella taas, niin ei se kyllä olisi ihanaa jos olisi stressi ja paine.
 
Vinkkaan Yle Areenan audiopuolelta ohjelmasarjan Riku Siivosen täydellinen elämä. Siivonen pohdiskelee ihan samoja asioita ja mukana on kiinnostavia vieraita.

Minä olen niitä ihmisiä, jotka eivät ole koskaan täydellisen tyytyväisiä ja minua hiukan helpottaa, jos ajattelen, että se on luonteenpiirre joka on minussa valmiina.

Tämä saattoi aueta minulle Siivosen ohjelman sijaan silloin kun kuuntelin Tiedeykkösen ohjelman epigenetiikasta, joka löytyy Areenasta nimellä Vaikuttavatko isän ja äidin ikävät kokemukset lapsen psyykkiseen terveyteen?

Suosittelen tuotakin, se oli hurjan mielenkiintoinen!

En missään nimessä tarkoita, että kenenkään pitää alistua olemaan masentunut, mutta omia onnellisuuden paineitani helpottaa, jos ajattelen, että minulla saattaa olla eri edellytykset olla leppoisan positiivinen kuin jollain toisella, joten minulle onnellinen elämä voi olla sellaista että olen vaikkapa 40 % ajasta suht onnellinen, 40 % ei tunnu juuri miltään ja 20 % vituttaa, kun taas joku toinen on jopa 99 % onnellinen - ja olen silti ihan onnistunut olemaan riittävän onnellinen niillä minun omilla edellytyksilläni.

Saan kicksejä tai ilonhetkiä kun minulla on tavoitteita, joiden etenemistä seuraan, kun saan adrenaliinia extreme-jutuista, kun koira onnistuu ja nauttii harrastuksestaan, kun bongaan linnun jonka tunnistan, kun ihailen kaunista maisemaa, kun opin jonkun uuden taidon, kun töissä tulee onnistumisia, kun juttelen ystävän kanssa jne. jne. Minulla on pieniä onnenhetkiä, mutta silti jos mietin elämääni, niin ajattelen usein että eipä ole hääviä, ja tämä on toistunut aina, vaikka elämäni on ollut erilaista.

Tsemppiä aloittajalle! Hyviä vastauksia olet saanut.

.....
Lisään vielä, että olen erittäin samaa mieltä siitä, että onnenhetkiä kannattaa hakea arjesta, eikä tulevaisuuden vauraudesta. Muistelen, että aloittaja on muutenkin kirjoittanut paljon rahaan liittyviä kommentteja, ja se kuulostaa näin maallikon korvaan jopa hiukan pakkkomielteiseltä tai ainakin hallitsevalta. Siitä voisi siellä psykologilla jutella, kun et oikein tiennyt että mistä puhuisi? Miksi raha edelleen pyörii niin paljon mielessä ja vaikuttaa valintoihin niin paljon, vaikka ei ole akuuttia hätää.

Kiitos vinkistä, täytyy tutustua!

Tähän muuhun nimittäin voin samaistua. Juuri tuo pelko että elämä ei ole riittävän hyvää, kun siinä on muutakin kuin hyviä tuntemuksia on vesittänyt allekirjoittaneelta monta hyvää juttua. Nyt vasta alkaa tosiaan ymmärtämään, että itselleen voisi olla sen verran armollinen, ettei koko ajan tarvi olla täydellistä ja se on ihan ok. Myös se että joskus turhautuu omista ja muiden tekemisistä on ihan ok. Jatkaa eteenpäin ja koittaa nauttia siitä kivasta eikä keskittyä siihen harmiin. Pahimmillaan ollut jopa niin, että onnellisuuden hetket tuntuneet vääriltä, kun kokonaisuus ollut muka pielessä. Kuten ylläkin todettua niin tuo olo tullut täälläkin aina, vaikka elämä on vaihdellut aivan laidasta laitaan oikeastaan joka osa-alueella. Nyt jälkiviisaana, tietenkin tulee, koska se on omassa ajatusmaailmassa eikä ulkoisissa tekijöissä.

Tokihan tuossa on hyviäkin puolia kun pyrkii aina parempaan, esim töissä se omasta mielestä huonokin suoritus on ollut esimiesten mielestä hyvä ja omasta mielestä toisella kädellä hoitaen tehdyistä jutuistakin on saanut kiitosta, tarjottu etenemismahdollisuuksia ja esim taloudellisesti mennyt hyvin. Sitten varjopuolena valitettavasti ollut se itselle tärkein eli ihmissuhteet ja ehkäpä vielä harmillisemmin hyvistä asioista suhteissa nauttiminen. Ollut hemmetin haastavaa kun niin tärkeässä asiassa ei olisi halunnut olevan mitään muuta kuin hyvää. Eihän se noin mene, koska tärkeitä asioita katsoo aina erityisen tarkasti, tottakai niistä silloin löytyy aina "virheitäkin" helpommin kuin ei tärkeistä asioista. Jujuhan lienee siinä että osais suhtautua armollisemmin niihin miinuspuoliin, varsinkin jos ne nyt ei ole niin oleellisia asioita ja vastaavasti antaisi niille tärkeille onnea tuoville asioille enemmän arvoa. Kuulostaa helpolta, ei ole :D
 
On minulta lähinnä siirretty tutkintotodistus pois työtodistusten edeltä, mutta yksi haastattelija katsoi lukion numerot läpi (sain paikan vaikka kommentoi yhtä huonoa numeroa). :D

Vaikka ajattelen että olisi ihanaa opiskella taas, niin ei se kyllä olisi ihanaa jos olisi stressi ja paine.

Jep. Edellisen työpaikan haastattelussa esimies juoksi läpi kurssisuoritukseni kandi+maisteri, mutta myöhemmin kommentoi vain katsoneensa, että mitä kursseja olen ylipäätään käynyt. Lisäksi hän totesi, että pelkkää 4-5 arvosanaa takonut ei hänestä tuntuisi hyvältä kandilta, koska pelkäisi saavansa liian teoreetikkotyypin. Toki uskoisin, että ei se ykkösrivikään nyt ehkä mairittelevin ole, mutta jotain siltä väliltä. Ehkä.

Sitten toki huippupaikat karsii ronskisti alta nelosen tekijät heti pois, kun on vara valita.
 
Jep. Edellisen työpaikan haastattelussa esimies juoksi läpi kurssisuoritukseni kandi+maisteri, mutta myöhemmin kommentoi vain katsoneensa, että mitä kursseja olen ylipäätään käynyt. Lisäksi hän totesi, että pelkkää 4-5 arvosanaa takonut ei hänestä tuntuisi hyvältä kandilta, koska pelkäisi saavansa liian teoreetikkotyypin. Toki uskoisin, että ei se ykkösrivikään nyt ehkä mairittelevin ole, mutta jotain siltä väliltä. Ehkä.

Sitten toki huippupaikat karsii ronskisti alta nelosen tekijät heti pois, kun on vara valita.
Minulla oli siis muitakin huonoja numeroita, mutta tämä oli ruotsinkieliselle tärkeä. Onneksi en ollut valehdellut osaavani hyvin ruotsia. :D

Totesi että aika huono numero, ja myönsin että niinhän se on. Kutonen taisi olla.

Kursseista tuli mieleen. Jos aloittajalla on nykyisessä koulutuksessa sitä teknistä puolta, niin kannattaa kirjoittaa sitä auki, jos kerran tutkinto sinänsä oli tuntemattomampi työnantajille.
 
Elämä muuttuu jatkuvasti. Ei mikään koulutus tai vastaavaa automaattisesti ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Hyvä puoli on se että kukaan ei pakota suorittamaan mitään loppuun asti.

Harvoin katsotaan arvosanoja tai papereita mutta ei se tarkoita sitä että papereilla ei olis merkitystä tietenkään
 
Tänään oli kyllä semmonen fiilis että vittu mä oon ihan loppu. Toukokuun jälkeen helpottaa kun tentti on suoritettu.

Huomaa kyllä kun on liikaa stressiä. Tänään kuin avasin koneen ja salasana piti lyödä niin en muistanut sitä vaikka se on pysynyt samana jo kolmisen vuotta. En myöskään muistanut viedä autoa huoltoon. Työnteko ei ole raskasta mutta se että pitää pysyä skarppina on. Nyt pari päivää lepoa.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom