Miksi elämä tuntuu paskalta?

[Randomnoo]

Häh? Ite kyllä tekisin vähemmän, ja puuhailisin omiani enemmän, jossei ois seurantaa.

Juurikin näin

Toivottavasti noi ei oo tärkeysjärjestyksessä ylhäältä alas . Ite vikana.

Kliseistä settiä pukkaa mutta sama juttu mulla näistä sun jutuista puskee läpi. Jos ei tunne itseään eikä ole sinut ittensä kanssa niin kaikki asiat voi olla oikeastikin onttoja eikä vaan tuntua siltä että on bored out. Se että ei koe olevansa onnellinen tai olo on jotenkin valju, voi liittyä ihan siihenkin että elämänmuutokset heiluttelevat joskus tiedostamattomastikin omia ajatuksia ja arvoja. Sitten pitäis jotenkin ratkaista että mitä mä tästä mun elosta nyt ajattelen. Se on tehtävä itse eikä ajattelun tai suhtautumisen muutokset tule ulko-ohjatusti annettuna. Ei psykologilla tai terapiassa käynti mitään auta jos olettaa sen antavan valmiita vastauksia ja avaimia. Itse se työ ittensä kans pitää tehdä.

Ja niinku Mike ja Fea tuossa sanoi niin ikä tekee omansa. Ei tartte olla masentunut, voi vaan olla ihan kehitykseen kuuluva kriisi joista yksi useimmiten osuu tuohon kolmenkympin tietämille. Se johtuu siitä että siinä main usein on opiskellut jonkun ammatin, on työelämässä, parisuhde, mahdollisesti lapsi. Ruuhkavuodet tai ei, nuo on siinä määrin merkittäviä juttuja että laittavat jollain aikataululla miettimään mitä (muuta) sitä haluaa elämältään.

 

[Cuntslinger]

Juurikin näin

Kliseistä settiä pukkaa mutta sama juttu mulla näistä sun jutuista puskee läpi. Jos ei tunne itseään eikä ole sinut ittensä kanssa niin kaikki asiat voi olla oikeastikin onttoja eikä vaan tuntua siltä että on bored out. Se että ei koe olevansa onnellinen tai olo on jotenkin valju, voi liittyä ihan siihenkin että elämänmuutokset heiluttelevat joskus tiedostamattomastikin omia ajatuksia ja arvoja. Sitten pitäis jotenkin ratkaista että mitä mä tästä mun elosta nyt ajattelen. Se on tehtävä itse eikä ajattelun tai suhtautumisen muutokset tule ulko-ohjatusti annettuna. Ei psykologilla tai terapiassa käynti mitään auta jos olettaa sen antavan valmiita vastauksia ja avaimia. Itse se työ ittensä kans pitää tehdä.

Ja niinku Mike ja Fea tuossa sanoi niin ikä tekee omansa. Ei tartte olla masentunut, voi vaan olla ihan kehitykseen kuuluva kriisi joista yksi useimmiten osuu tuohon kolmenkympin tietämille. Se johtuu siitä että siinä main usein on opiskellut jonkun ammatin, on työelämässä, parisuhde, mahdollisesti lapsi. Ruuhkavuodet tai ei, nuo on siinä määrin merkittäviä juttuja että laittavat jollain aikataululla miettimään mitä (muuta) sitä haluaa elämältään.

Kliseissähän ei oo mitään vikaa välttämättä. Oishan se cool, tai ainaki helppoa, jos kaikki tollaset valmiit muotit toimis itelläki. Ei tarttis ajatella kaikkee paskaa, ku olis pöytä valmiiks katettu. En oo samaistunu noihin ns. perinteisiin arvoihin yms. ikinä, ja jo aivan lapsena oli semmonen vahva tunne takaraivossa, että ei helvetissä/mitä vittua/miksi? Oon mä toki lapsuudesta muuttunu monella tapaa paljonki, mikä vihjaa siitä että muutokset on mahdollisia. Sama ydin mulla on silti yhä hyvin pitkälti. Tunnen itteni liianki hyvin, muu maailma on se ikuinen mysteeri, ja ilmiö johon koen ajoittain suunnattomia vaikeuksia samaistua. Joo en oikeen usko psykologeihin. Ei ne mitään kertois, mitä en jo tiedä :d. Oon ikuinen optimisti itteni suhteen, ja löydän aina itteni kyl lopulta uusiks. Olin sitte yhä ikuisesti jumissa tai en ;D.
Kuhan saan kiksini, ennen ku koko paska leimahtaa liekkeihin .

 

[Vieraissa]

Häh? Ite kyllä tekisin vähemmän, ja puuhailisin omiani enemmän, jossei ois seurantaa.

No, voi siihen lauseeseen laittaa yhden sanan sopivaan väliin: varmaankin. En siis oikeasti tiedä, mutta voin olettaa sen hyvinkin olevan mahdollista.

Pointtini on joka tapauksessa se, että tunti sinne tai tänne ei ole mulle merkityksellinen, enkä jaksa olla niin pikkusieluinen, että seuraisin työaikaani ja pyrkisin tekemään tietoisesti vähemmän (tai tarkalleen sen) kuin olen työnantajani kanssa sopinut. Musta on yleinen jousto on mukavaa ja se, että sanaani luotetaan ja että minä voin luottaa työnantajaan ilman, että aletaan pyydellä raportteja siitä ja tästä (kun siis on sopimus, ettei erillistä raportointia edellytetä). Ja senpä takia niitä raportteja osaltaan tarvitaankin, kun jengi luumuilee.

Sikäli, kun mulla on riittävästi aikaa kaikkeen, mitä haluan tehdä, en näe suurena ongelmana itselleni, jos joku mahdollisesti "hyötyy" panoksestani liikaa. Mikäli kokisin, että multa edellytetään enemmän kuin kykenen 37,5 viikkotunnissa antamaan, olettaisin että voisin asiasta hyvässä hengessä keskustella, vaikka korporaatio on korporaatio, mutta silti tällä hetkellä oletan noin.

Voin käytännössä tehdä työtäni minä päivänä tahansa, mihin vuorokauden aikaan tahansa ja missä tahansa 95 prosenttisen itsenäisesti (pari tuntia palsuja viikossa tiettyinä aikoina). Pointti on, että asian X tulee olla valmis päivänä Y. Voisin olla "ovela" ja arvioida ajantarpeeni älyttömästi yläkanttiin ja se varmasti menisi johonkin saakka läpikin. En vain halua olla sellainen ihminen. Eniten siksi, että olen riittävän tyytyväinen itseeni tällaisena, mikä olen. Muiden tulkinnat hyvyydestäni eivät anna minulle mitään, joskaan eivät ota mitään poiskaan. Mutta pärjään itseni kanssa, se on mulle tärkeintä, ja auttaa mua pärjäämään muidenkin kanssa - ja heitä minun.

Mun "ongelma" on, että haluan hoitaa asiat alta pois. Ehkä tosiaan "häviän" siinä tunnin pari, mutta hei, kenen arki ja elämä täällä pelkkää juhlaa on!

 

[Vieraissa]

Ei tarttis ajatella kaikkee paskaa, ku olis pöytä valmiiks katettu.

Mitään ei kateta valmiiksi. Sinä katat pöytäsi. Jotkin ulkoiset tekijät voivat tehtävään vaikuttaa, yleisellä tasolla oletan, että ennemminkin vasta- kuin myötäkarvaan.

Pöytä kannattaa kattaa sillä tavalla, että siinä istuminen/makaaminen/kyykkypaskaaminen on kokonaisjuoksun (lyhyen tai pitkän) kannalta viihtyisää. Pöytäsi voi olla raju hurmos ja aortan repeäminen tai se voi olla tuhatvuotinen palvikinkku. Your call!

 

[Herni]

Mua harmittaa, että muutama omista kavereista kokee tätä samaa tylsyyttä. Ollaan yksinäisiä, ja todetaan kaiken olevan tasaista paskaa. En kehtaa kuin vain parhaimille ystäville kertoa kuinka onnelliseksi tunnen itseni. En halua hehkuttaa omaa elämää, jos toinen on vähän negatiivinen. Harmittaa, kun osa kavereista on vuodesta toiseen sitä. Nuoria normaaleja miehiä, joilla olisi potentiaalia muuhunkin kuin möllöttämiseen. Elämä on paljon parempaa, kun sen oikein oivaltaa.

Itse pidän onnellisuuden mittarina tätä: jos lähdet aamulla hyvällä mielellä töihin ja tulet samasta ovesta illalla mieluusti takaisin kotiin.

Mulla työ on erittäin suuri osa elämää. Olen nyt rakentanut vuosikymmenen, enkä vieläkään osaa mitään. Tykkään tästä työstä, koska tässä voi oppia kokoajan lisää, saa tehdä käsillä ja näkee työnsä jäljen heti. Haluan kehittää omaa osaamistani ja päätin hakeutua kouluun, ja nyt on amk puolessa välissä. Joskus talvisin räntäsateessa työskentely saattaa vituttaa hetkellisesti, mutta kaikissa töissä on huonot puolensa. Olen myös ihminen kuka pitkästyy pitkillä 4vk kesälomilla.

Toinen on oma vaimo. Parikymppisenä mietin, mistä löydän omanlaisen naisen. Nyt on 7v takana ja tuntuu oikealta. Kun toinen on myös paras ystävä, jonka näkemistä odottaa työpäivän jälkeen. Rakkaushan ei tosin ilmaista ole, vaan joskus on vaikeampaa. Kun vaikeuksien jälkeenkin liitto tuntuu vain syvenevän, niin koen olevani oikealla polulla. Vaimon lisäksi myös muutama karvaturri tekee asunnosta kodin.

Sitten vielä harrastukset. Pitää olla edellisten lisäksi kavereita kenen kanssa harrastella. Että on sitten viikonloppuisinkin kivaa. Itsellä on maastopyörä, moottoripyörä ja pallopelit. Viime vuosina olen alkanut kiinnostua luonnosta enemmän, ja salainen haaveeni olisikin, että lähivuosien aikana oppisin kalastamaan kunnolla, perkaamaan kalan ja grillata se metsässä itselle ruuaksi. Joku juttu on hyvä olla elämässä, mitä tavoitella. Ehkä haluan sen jälkeen oppia uuden kielen, en tiedä vielä. Tätä ennen halusin oppia purkamaan ja kasaamaan moottoripyörän moottorin. Se on tehty, ja nyt on aika opetella kalastamaan.

Tähän päälle tulee sitten loput, eli raha, mersut, hienot asunnot, matkustelu yms. Mutta elämän perusydin on tuossa yllä, joka tuo itselle oikean onnen.

Jos multa kysyttäisiin mitä haluan tulevaisuudelta, sanoisin että tätä samaa, ja että itse ja muutkin pysyisi terveinä. Tavallaan hauskaa, että vähän olen miettinyt "pelkääväni" kuolemaa, koska elämä on kivaa, enkä mä täältä halua vielä lähteä.

Jos jotain haluaisin sanoa, niin ajatelkaa positiivisemmin ja siirtäkää enempi kaikkee negaa sivuun. Kaikesta saa väännettyä paskaa halutessaan, muttei se kanna pitkälle. Ja tärkeintä on tämä: kädet saveen. Eli pois sieltä instagramista ja ala hommiin, kukaan ei tee sitä sun puolesta. Ulos liikkumaan ja kokeile löytää omia juttuja. Koita kiipeillä, juosta, pyöräillä, uida, mene kielikurssille. Eti se juttu. Sitten etit toisen ja huomaat siinä samalla löytäneesi saman henkisen kaverin.

Ja kenenkään elämä ei ole täydellistä, aina jotain uupuu. Jos saisin pari juttua lampun hengeltä, niin haluaisin asua omakotitalossa ja ystäviä vois olla enempi. Mulla on kolme todellista ystävää ja loput on kavereita. Näistä ystävistäkin vain yksi asuu 200km säteellä. Eikä tililläkään ole 100ke, tai pihassa mersua. Ei ole edes omaa pihaa. Olen silti onnellinen.

 

[Bådieinari]

Mitään ei kateta valmiiksi. Sinä katat pöytäsi. Jotkin ulkoiset tekijät voivat tehtävään vaikuttaa, yleisellä tasolla oletan, että ennemminkin vasta- kuin myötäkarvaan.

Pöytä kannattaa kattaa sillä tavalla, että siinä istuminen/makaaminen/kyykkypaskaaminen on kokonaisjuoksun (lyhyen tai pitkän) kannalta viihtyisää. Pöytäsi voi olla raju hurmos ja aortan repeäminen tai se voi olla tuhatvuotinen palvikinkku. Your call!

Pöydän kattaminen vaatii aikaa ja energiaa mutta melkein kaikki on mahdollista ja mä en ainakaan tuijota vierestä. Tietenkin olisi hyvä tajuta tämä jo nuorena. Moni lyö päätä seinään vuosia ja mitään ei tapahdu. Siitä työ, perhe, kaverit, harrastukset, omat tavoitteet jutusta niin eivät ole tärkeysjärjestyksessä mutta kaikkien pitää toimia jollain tasolla. Ainakin oma sosiaalinen elämä kärsi vuosien ajan. Nyt kärsii treenit ja sosiaalinen elämä mutta ne eivät ole niin tärkeitä enää. Lähipiirissä on tapauksia jotka eivät ymmärrä että usein pitää luopua jostain jos saa jotain muuta tilalle. Esim saunaillat joka v-loppu ei ole hyvä juttu parisuhteessa.

 

[Etrangere]

Elämä tuntuu paskalta koska varsinaista elämää ei ole ja tämä "elämä" ja vain jatkuva epäonnistumisten, pettymysten ja pahan olon täyttämä tie kohti kuolemaa, joka antaa odottaa itseään vain siksi että voisin kärsiä tässä yksinäisyydessä, ahdistuksessa ja toivottomuuden tunteessa mahdollisimman kauan. Elämäni on pelkkä pettymys enkä toivo sitä kenellekään.
Joka ilta kun menen sänkyyn miettimään miten taas tuli tuhlattua yksi päivä, toivon etten enää aamulla heräisi taas samaan henkiseen tuskaan minkä tämä tyhjyys, merkityksettömyys ja pahoinvointi aiheuttaa.
Joka aamu petyn kun herään ja tiedän että joudun käymään saman läpi päivittäin, elämä on kuin saman nauhan toistamista joka päivä, ja joka päivä tuntuu paskalta olla olemassa.

 

[Deleted member 96894]

Elämä tuntuu paskalta koska varsinaista elämää ei ole ja tämä "elämä" ja vain jatkuva epäonnistumisten, pettymysten ja pahan olon täyttämä tie kohti kuolemaa, joka antaa odottaa itseään vain siksi että voisin kärsiä tässä yksinäisyydessä, ahdistuksessa ja toivottomuuden tunteessa mahdollisimman kauan. Elämäni on pelkkä pettymys enkä toivo sitä kenellekään.
Joka ilta kun menen sänkyyn miettimään miten taas tuli tuhlattua yksi päivä, toivon etten enää aamulla heräisi taas samaan henkiseen tuskaan minkä tämä tyhjyys, merkityksettömyys ja pahoinvointi aiheuttaa.
Joka aamu petyn kun herään ja tiedän että joudun käymään saman läpi päivittäin, elämä on kuin saman nauhan toistamista joka päivä, ja joka päivä tuntuu paskalta olla olemassa.

Onko tämä tilanne väistämättä ja kaikilla, vai onko olemassa joku asia joka vois tehdä ainakin jonkun elämästä jos nyt ei onnellista niin ainakin vähän siedettävämpää? Onko sun kohdalla olemassa mitään asiaa joka vois tehdä heräämisestä vähemmän kamalaa tai edes vaihtelun vuoksi muuttaa erilaiseksi?

Oot aika pitkään kirjotellu tämän tyylisiä juttuja, joten tilannekin on vissiin ollu pidempään samanlainen. Pystyykö sitä mitenkään muuttamaan?

 

[Bådieinari]

Jos se on jatkunut kauan niin hae apua, jos on mennyt liian pitkälle niin itse ei pääse kuopasta ylös. Olen kärsinyt näistä ongelmista viime vuosien aikana useasti. Viimeksi vuosi sitten sain lääkkeet ja tilanne muuttui suht nopeasti. Nyt torstaina olisi haastattelu koskien viikonloppuhommia. Nyt en ole varma että pitäisikö edes mennä haastatteluun.
Olen tässä miettinyt miksi voin huonosti ja tulin näihin tuloksiin:

- fyyysinen kunto ei ole ollut näin huono vuosiin. Pakko panostaa syömiseen ja treeniin kun salit aukeavat taas
- STressi. Opiskelut vienyt helvetisti aikaa ja vielä duunit päälle
-Raha. Tilanne ok mutta tulossa isot menot
-jatkuva paine kehittyä ja päästä eteenpäin


Kropan laitan kuntoon. 3-4 treeniä viikossa ja cardiota minkä jaksaa. Nyt pitää keskittyä yhteen asiaan kerralla. Mulla on selvästi kolmenkympinkriisi koska nyt on yhtäkkiä kiire kouluttautua jne

 

[Etrangere]

Onko tämä tilanne väistämättä ja kaikilla, vai onko olemassa joku asia joka vois tehdä ainakin jonkun elämästä jos nyt ei onnellista niin ainakin vähän siedettävämpää? Onko sun kohdalla olemassa mitään asiaa joka vois tehdä heräämisestä vähemmän kamalaa tai edes vaihtelun vuoksi muuttaa erilaiseksi?

Oot aika pitkään kirjotellu tämän tyylisiä juttuja, joten tilannekin on vissiin ollu pidempään samanlainen. Pystyykö sitä mitenkään muuttamaan?

Ei tietenkään, kirjoitus koski vain omaa elämääni, ottamatta kantaa yleisesti.

Kumppani, en oikeastaan mitään muuta kaipaisi kuin että olisi toinen ihminen, joku jonka kanssa olisi hyvä olla.

Tilanne on ollut kohta vuoden samanlainen, en usko että se muuttuu paremmaksi.
Enkä oikeastaan odotakaan muuta kuin pettymyksiä.

 

[IVa]

Jos se on jatkunut kauan niin hae apua, jos on mennyt liian pitkälle niin itse ei pääse kuopasta ylös. Olen kärsinyt näistä ongelmista viime vuosien aikana useasti. Viimeksi vuosi sitten sain lääkkeet ja tilanne muuttui suht nopeasti. Nyt torstaina olisi haastattelu koskien viikonloppuhommia. Nyt en ole varma että pitäisikö edes mennä haastatteluun.
Olen tässä miettinyt miksi voin huonosti ja tulin näihin tuloksiin:

- fyyysinen kunto ei ole ollut näin huono vuosiin. Pakko panostaa syömiseen ja treeniin kun salit aukeavat taas
- STressi. Opiskelut vienyt helvetisti aikaa ja vielä duunit päälle
-Raha. Tilanne ok mutta tulossa isot menot
-jatkuva paine kehittyä ja päästä eteenpäin


Kropan laitan kuntoon. 3-4 treeniä viikossa ja cardiota minkä jaksaa. Nyt pitää keskittyä yhteen asiaan kerralla. Mulla on selvästi kolmenkympinkriisi koska nyt on yhtäkkiä kiire kouluttautua jne

Hetkinen. Teet pitkää päivää töissä, opiskelet päälle ja menossa viikonloppuhommiin. Lisäksi meinaat alkaa treenaamaan kovaa ja laittamaan kropan kuntoon.

Minusta kuulostaa että tilanne on jo ennestään sellainen että et pääse irtautumaan ja palautumaan stressistä, ja nyt poltat loppuun senkin mitä on jäljellä. Pystytkö ottamaan hieman etäisyyttä ja katsomaan ulkopuolelta tätä suunnitelmaasi?

 

[oskari puntti]

Hetkinen. Teet pitkää päivää töissä, opiskelet päälle ja menossa viikonloppuhommiin. Lisäksi meinaat alkaa treenaamaan kovaa ja laittamaan kropan kuntoon.

Minusta kuulostaa että tilanne on jo ennestään sellainen että et pääse irtautumaan ja palautumaan stressistä, ja nyt poltat loppuun senkin mitä on jäljellä. Pystytkö ottamaan hieman etäisyyttä ja katsomaan ulkopuolelta tätä suunnitelmaasi?

Eipä oo ihmekään että tuo alkaa tökkimään.

 

[oskari puntti]

Jos se on jatkunut kauan niin hae apua, jos on mennyt liian pitkälle niin itse ei pääse kuopasta ylös. Olen kärsinyt näistä ongelmista viime vuosien aikana useasti. Viimeksi vuosi sitten sain lääkkeet ja tilanne muuttui suht nopeasti. Nyt torstaina olisi haastattelu koskien viikonloppuhommia. Nyt en ole varma että pitäisikö edes mennä haastatteluun.
Olen tässä miettinyt miksi voin huonosti ja tulin näihin tuloksiin:

- fyyysinen kunto ei ole ollut näin huono vuosiin. Pakko panostaa syömiseen ja treeniin kun salit aukeavat taas
- STressi. Opiskelut vienyt helvetisti aikaa ja vielä duunit päälle
-Raha. Tilanne ok mutta tulossa isot menot
-jatkuva paine kehittyä ja päästä eteenpäin


Kropan laitan kuntoon. 3-4 treeniä viikossa ja cardiota minkä jaksaa. Nyt pitää keskittyä yhteen asiaan kerralla. Mulla on selvästi kolmenkympinkriisi koska nyt on yhtäkkiä kiire kouluttautua jne

Fyysiseen kuntoon ja syömiseen pitää panostaa aina.

 

[Deleted member 96894]

Ei tietenkään, kirjoitus koski vain omaa elämääni, ottamatta kantaa yleisesti.

Kumppani, en oikeastaan mitään muuta kaipaisi kuin että olisi toinen ihminen, joku jonka kanssa olisi hyvä olla.

Tilanne on ollut kohta vuoden samanlainen, en usko että se muuttuu paremmaksi.
Enkä oikeastaan odotakaan muuta kuin pettymyksiä.

Annat ihan hirveästi valtaa ja vastuuta sille kumppanille. Jos ei ole kumppania, elämä on päivittäistä helvettiä jossa ei ole syytä herätä. Jos on kumppani, on hyvä olla.

Vuosi on lyhyt aika ihmisen elämässä, kaikki todennäköisyydet on sen puolella että tapaat jonkun, useimmat ennemmin tai myöhemmin tapaa. Jotkut tosi tosi paljon myöhemmin. Sitä hetkeä odotellessa ehkä kuitenkin vois kannattaa miettiä etsitkö sitä naistyyppiä joka mielellään on se ainoa asia toisen elämässä joka tekee elämästä edes jotenkin siedättävää. Ehkä se tuleva kumppani arvostais sitä ettei hänelle jää ihan noin valtava suorituspaine ia vastuu sun elämänhalusta?

 

[J.S.P]

Hetkinen. Teet pitkää päivää töissä, opiskelet päälle ja menossa viikonloppuhommiin. Lisäksi meinaat alkaa treenaamaan kovaa ja laittamaan kropan kuntoon.

Minusta kuulostaa että tilanne on jo ennestään sellainen että et pääse irtautumaan ja palautumaan stressistä, ja nyt poltat loppuun senkin mitä on jäljellä. Pystytkö ottamaan hieman etäisyyttä ja katsomaan ulkopuolelta tätä suunnitelmaasi?

Minun mielestä se ressaa enempi että tiedät olevasi paskassa kunnossa vaan et saa aikaiseksi tehdä mitään sen eteen. Kun pääset salille ja saat reenit rullaan niin sehän jo helpottaa. Jos on reenitaustaa niin sehän riittää kun käy salilla kääntymässä niin kehitystä tulee eka puoli vuotta. Sen jälkeen voi halutessaan alkaa panostaa reeniin enempi. Kunto on luultavasti jo sellainen ettei sen puolesta tarvi ressata.

 

[Bådieinari]

Hetkinen. Teet pitkää päivää töissä, opiskelet päälle ja menossa viikonloppuhommiin. Lisäksi meinaat alkaa treenaamaan kovaa ja laittamaan kropan kuntoon.

Minusta kuulostaa että tilanne on jo ennestään sellainen että et pääse irtautumaan ja palautumaan stressistä, ja nyt poltat loppuun senkin mitä on jäljellä. Pystytkö ottamaan hieman etäisyyttä ja katsomaan ulkopuolelta tätä suunnitelmaasi?

Toukokuun jälkeen tulee tauko opiskeluista. Se tarkoittaa 10-12 tuntia lisää ylimääräistä aikaa. Ainahan voi lopettaa jos siltä tuntuu. Olen myös huomannut että 8 jälkeen illalla ei saa mitään tehtyä joten voi mennä aikaisemmin nukkumaan ja herätä kl 6. Aika paljon on sitten joo mutta minun tyyli on aina ollut se että haluan ottaa kaiken irti. Nyt on sen aika koska en enää jaksa nelikymppisenä

 

[IVa]

Toukokuun jälkeen tulee tauko opiskeluista. Se tarkoittaa 10-12 tuntia lisää ylimääräistä aikaa. Ainahan voi lopettaa jos siltä tuntuu. Olen myös huomannut että 8 jälkeen illalla ei saa mitään tehtyä joten voi mennä aikaisemmin nukkumaan ja herätä kl 6. Aika paljon on sitten joo mutta minun tyyli on aina ollut se että haluan ottaa kaiken irti. Nyt on sen aika koska en enää jaksa nelikymppisenä

Ok, sillain kai sitten. Oletko miettinyt miten perhe jaksaa?

On meinaan tullut kelattua ihan samoja asioita. Jos ajattelet, ettet jaksa grindata enää nelikymppisenä... mitäs silloin? Sitä huomaa äkkiä että aika on ajanut ohi monista asioista. Varsinkin karua huomata kuinka nopeaan lapset kasvaa ohi siitä ajasta kun ne eniten tarviis huomiota.

 

[Bådieinari]

Ok, sillain kai sitten. Oletko miettinyt miten perhe jaksaa?

On meinaan tullut kelattua ihan samoja asioita. Jos ajattelet, ettet jaksa grindata enää nelikymppisenä... mitäs silloin? Sitä huomaa äkkiä että aika on ajanut ohi monista asioista. Varsinkin karua huomata kuinka nopeaan lapset kasvaa ohi siitä ajasta kun ne eniten tarviis huomiota.

Vaimolle jää tietenkin enemmän kotihommia. Hänen tulot ovat huonot ja minä kannan vastuun meidän taloudesta.

 

[IVa]

Vaimolle jää tietenkin enemmän kotihommia. Hänen tulot ovat huonot ja minä kannan vastuun meidän taloudesta.

Oletko miettinyt onko taloudesta vastuun kantaminen suurin stressi joka saa elämän tuntumaan paskalta?

 

[Bådieinari]

Oletko miettinyt onko taloudesta vastuun kantaminen suurin stressi joka saa elämän tuntumaan paskalta?

Olen mutta onhan se melkein kaikille stressinaihe? En tosin ota stressiä tällä hetkellä koska asia kontrollissa