Miksi elämä tuntuu paskalta?

[PP123]

jos oisin ite perheellinen, söisin perunamuussini aivot narikassa ja jatkaisin hautaan asti kummempia miettimättä. mutta sitä kriisin määrää, kun on 38 täyttävä lapseton sinkku....

jokatapauksessa op:lle, enpä tiedä tosta urasta. siis joo, kannattaa luoda rahaa. sillä ura = raha.
ei siellä töissä sen kummempaa ole nähtävillä. toki ajoittaisia kivoja onnistumisia.
mutta jos teet 10h päiviä, ja luet päälle, niin oot varmaan uupunut masis. ehkä. eihän se ura ole sen kummempi asia, ainut mitä sillä saavutetaan on raha, jota voi varastoida materiaan, jotta on kivemmin ja helpommin asioita joiden kanssa kuluttaa aikaa. ja miellyttävä sisäilmasto kotona ja asiat toimii.
mutta materiaali täytyy tietysti haalia, koska no, jos ei haali materiaa, niin jää sekin saamatta. nuoruuden voima menee hukkaan, jää käyttämättä. ei sen kummempaa.

 

[Bådieinari]

jos oisin ite perheellinen, söisin perunamuussini aivot narikassa ja jatkaisin hautaan asti kummempia miettimättä. mutta sitä kriisin määrää, kun on 38 täyttävä lapseton sinkku....

jokatapauksessa op:lle, enpä tiedä tosta urasta. siis joo, kannattaa luoda rahaa. sillä ura = raha.
ei siellä töissä sen kummempaa ole nähtävillä. toki ajoittaisia kivoja onnistumisia.
mutta jos teet 10h päiviä, ja luet päälle, niin oot varmaan uupunut masis. ehkä. eihän se ura ole sen kummempi asia, ainut mitä sillä saavutetaan on raha, jota voi varastoida materiaan, jotta on kivemmin ja helpommin asioita joiden kanssa kuluttaa aikaa. ja miellyttävä sisäilmasto kotona ja asiat toimii.
mutta materiaali täytyy tietysti haalia, koska no, jos ei haali materiaa, niin jää sekin saamatta. nuoruuden voima menee hukkaan, jää käyttämättä. ei sen kummempaa.

On sulla aikaa vielä

Mitä työelämään tulee niin sehän on periaatteessa vain työtä. Suurin osa meistä tekee jtn aivokuollutta paskaa päivästä toiseen ja siinä ei ole mitään vikaa , niin tein itsekin mutta en halua työskennellä ihmisten kanssa joilla ei ole mitään kunnianhimoa ja valittavat mutta ovat liian laiskoja tehdä asioille mitään. Toisaalta kadehdin heitä koska se on aika helppoa elämää jos aina vaan tekee sen verran mitä on pakko. Loppujen lopuksi niin kyllä haluaisin tulevaisuudessa matkustella ja antaa perheelle hyvän elämän ja s on vaikeaa rahattomana.

 

[Vieraissa]

Jos se näyttää paskalta, haisee paskalta ja maistuu paskalta, on se todennäköisesti paskaa.

Mutta sen ei tarvitse tuntua eikä "tuntua" paskalta. Kansi kiinni, nuppi ylös, olo monin osin riittävän onnellinen.

Nimim. Tämä ei ole minulle todellisuutta tällä hetkellä eli paska tuntuu minulle paskalta monena päivänä viikossa ja ainakin kaksi kertaa päivässä, eikä tämä liityy lapsiin, vaan omaan tuotantoon.

 

[Deleted member 20129]

Boreout, burnout, flow. Ruuhkavuodet.
Noita tuli joskus itse googleteltua ja jotain tiedonrippeitä löytyi netin syövereistä.

Vaikeaa mutta pitää psyykata itseään tylsyyteen. Aina ei tartte olla menossa, vaikka somen ADHD maailmassa se siltä vaikuttaa!

 

[Vieraissa]

Puoli tuntia sitten lapsi toi käteeni kirjan ja sanoi:
"Opettele tuo kannesta kanteen."
Pöräytin kirjan viuhkana läpi ja näin vilahdukselta yhden sanan "Onnellisuuden..."
Räpläsin takaisin ja luin kappaleen. Aika hyvä sattuma.

(Jos on kiellettyä liittää tänne, mode poistakoon.)

 

[doownek]

Viime ja toissavuonna oli kyllä aika paskaa mutta tunnistin uupumusta, tänä vuonna on ihan kivaa töissä eikä oikein mikään ressaa.
Voi se olla ihan masennustakin tai sitten just uupumusta jos kaikki tuntuu paskalta?

 

[PP123]

On sulla aikaa vielä

Mitä työelämään tulee niin sehän on periaatteessa vain työtä. Suurin osa meistä tekee jtn aivokuollutta paskaa päivästä toiseen ja siinä ei ole mitään vikaa , niin tein itsekin mutta en halua työskennellä ihmisten kanssa joilla ei ole mitään kunnianhimoa ja valittavat mutta ovat liian laiskoja tehdä asioille mitään. Toisaalta kadehdin heitä koska se on aika helppoa elämää jos aina vaan tekee sen verran mitä on pakko. Loppujen lopuksi niin kyllä haluaisin tulevaisuudessa matkustella ja antaa perheelle hyvän elämän ja s on vaikeaa rahattomana.

Niin. Kunnianhimo on tavoitteellisuutta, se on tervettä, kun ei vedä sitä överiksi, valittaminenkin silleen laiskasti ja tai kyynisenä ei ole tervettä, pieni kiroilu kenties terveempää..tiedä häntä tarviiko edes sitä. yleensä valittamisen sijaan voi ratkoa sitä ongelmaa mikä aiheuttaa valituksen.
Tarviikos rahantekoon yli 8hpäiviä?

 

[PP123]

Puoli tuntia sitten lapsi toi käteeni kirjan ja sanoi:
"Opettele tuo kannesta kanteen."
Pöräytin kirjan viuhkana läpi ja näin vilahdukselta yhden sanan "Onnellisuuden..."
Räpläsin takaisin ja luin kappaleen. Aika hyvä sattuma.

(Jos on kiellettyä liittää tänne, mode poistakoon.)

No en mä lähtis hallituksen puheenjohtajiakaan moittimaan kuten kirjassa. Joidenkin ihmisten geeneihin se sopii, ja sopii paremmin kun perus boreout

 

[PP123]

mutta tosiaan näkisin että elämä on yksinkertaista, tekee 8h töitä niin hyvin ja keskittyen kun vain mitenkään voi, häärimättä mitään somen perässä sekoilua tai muuta coolia, näin tekee mahd paljon rahaa ja kaikki on tyytyväisiä, sit menee vapaa-ajalle harrastamaan, olemaan mukavasti, hoitamaan askareensa, ja olemaan perheensä kanssa. vapaapäivinä sit enemmän perhettä ja harrastuksia.
tuossa on koko elämän onnen ydin mielestäni.

multa puuttuu se perhe vaan, siks mä oon paskana, koska sen hankinta, no, ettei kuole sukupuuttoon..noin periaatteen vuoks nostan sen tärkeäksi..niin sen hankinta taas vetänee mut paskaks, jos vetää. muuten osaisin ton elämän viisaan elämisen tavan ihan täysin, mutta agressiivinen apina itsessä nostaa päätään, kuin uhattu gorilla, koska omaa puolisoa ei ole perkele, antamaan lapsia. se tekee musta samanlaisen kilipään kun tähän ketjuun kirjoittelijat. ehkä.
Mutta ihmettelen tosi syvästi perheellisiä ihmisiä kellä on mitään ongelmia. tän ketjun alottajakin oikein TEKEMÄLLÄ TEKEE ongelmia, ihankun se ongelmien tekeminen olis itse asia ja sisältö elämässä.
mitä jos alkaisit harrastamaan jotain tavoitteellista. Olisko metsästys mitään, voisit ampua tän vuoden puolella 50 erilaista eläintä, ja tehdä niistä ruokaa perheelles, ei tulis tylsää ja syytä tekemällä tehdä ongelmia. ja liitännäisharrastukset ja juonteet pitäis kiinnostavana elämän. nytkun teet sitä työtäs noin paljon, niin sullahan on rahaakin rahoittaa toi touhu.

 

[Bådieinari]

Ei nyt välttämättä tarvitse 10 tuntia tehdä. Silloin kun ei ollut lasta niin tein duunia 40 tuntia + v-loput mitä nyt tuli tehtyä ja kuvittelin että kyllä työ, treeni ja opiskelut onnistuvat nytkin vaikka on perhe. Nyt on pakko myöntää että kroppa ja varsinkin pää tarvitsee lepoa. Toisaalta niin haluan suorittaa opiskelut loppuun muuten minua vituttaa tulevaisuudessa. Viimeistään viiden vuoden päästä aion downshiftata sen verran että teen 8-16. Ei se 8-16 välttämättä helppoa ole. Kyllä varastomiehenä oli, silloin katsottiin kelloa ja laskettiin sekunteja milloin päästään kotiin mutta sitten kuin vastuu ja paineet kasvavat niin huomaa että syö miestä vaikka tuntimäärä olisi sama.

 

[HarryG]

Koska elämä on kärsimystä ja sitten kuolee?

 

[Vieraissa]

Viimeistään viiden vuoden päästä aion downshiftata sen verran että teen 8-16.

Mikä silloin on muuttunut, ettet enää ole tyytymätön ja tavoittele enää lisää? Jos tavoite on pelkästään raha, silloin saatat onnistua, mutta näkisin, että urakehitys on melko nopea. Tai sitten koulutustasi vastaava "perusduuni" on nykyistä huomattavasti paremmin palkattua ja pääset onnen tyveen käsiksi.

Mahtanee myös nykyisellään aika harvassa duunissa olla oikeasti mahdollista 8-16. Mulla periaatteessa olisi, mutta teen vähän enemmän, kun ei ole mitään seurantaa.

 

[Vieraissa]

Koska elämä on kärsimystä ja sitten kuolee?

Monet pitävät kärsimyksestä, osa osaa elää sen kanssa. Joitakin se vituttaa ja kaikki on paskempaa, pidempään, aina.

Kuolemaa sopii melkoisella varmuudella odottaa.

 

[Deleted member 43228]

Ei parane ajatella sitten kun.

Mielummin nyt.

Teen pitkälti näin nykyää. Vituttaa harvoin.

 

[Bådieinari]

Mikä silloin on muuttunut, ettet enää ole tyytymätön ja tavoittele enää lisää? Jos tavoite on pelkästään raha, silloin saatat onnistua, mutta näkisin, että urakehitys on melko nopea. Tai sitten koulutustasi vastaava "perusduuni" on nykyistä huomattavasti paremmin palkattua ja pääset onnen tyveen käsiksi.

Mahtanee myös nykyisellään aika harvassa duunissa olla oikeasti mahdollista 8-16. Mulla periaatteessa olisi, mutta teen vähän enemmän, kun ei ole mitään seurantaa.

Jaa en tiedä. Viiden vuoden päästä opiskelut on hoidettu ja keskityn työntekoon tai etsin parempaa työtä. Itse en hirveesti suunnittele koska aina tulee esteitä , ehkä olen työtön ja eronnut?

 

[Lonewolf]

Mahtanee myös nykyisellään aika harvassa duunissa olla oikeasti mahdollista 8-16. Mulla periaatteessa olisi, mutta teen vähän enemmän, kun ei ole mitään seurantaa.

Häh? Ite kyllä tekisin vähemmän, ja puuhailisin omiani enemmän, jossei ois seurantaa.

 

[Cuntslinger]

Mun mielestä elämä koostuu näistä asioista

-työ
-perhe
-kaverit
-omat harrastukset
-omat tavoitteet

Tämän hetkinen tavoite liittyy uraan. Monihan tässä väittää että raha tuo onnea mutta ja se pitää osittain paikkaansa. En ole ikinä elänyt missään satumaailmassa, mun tavoitteet ovat aina olleet realistisia. On yksi asia epäonnistua mutta pahempi on se että ei edes yritä. Olen kuitenkin kiitollinen pienistä onnistumisista. Hyvin mahdollista että ongelma liittyy pääkoppaan. Kävin vuosi sitten psykologilla mutta en oikein saanut mitään irti siitä. Lääkkeet antoivat pienen buustin kyllä mutta silloin ongelmat olivat selkeämpiä ja pääsin niistä eroon tekemällä muutoksia elämään. Olen panostanut erittäin paljon uran luomiseen viimeaikoina. 10 h työpäiviä ja sitten kotiin lukemaan iltaan asti. Välillä tuntuu että onko mitään järkeä mutta toisaalta niin se kannattaa tehdä nyt eikä 10 v päästä.

Fea puhuu asiaa. Ongelma voi olla siinä että identiteettiä ei ole. Et yksinkertaisesti tiedä kuka olet. Pitäisi ehkä ymmärtää että ei tarvitse ollakaan mitään. Mulla on aina ollut tarve olla hyvä jossakin. Esim jos katsotaan entisiä huippu-urheilijoita uraan jälkeen niin ei se ihan harvinaista ole että elämä tekee kunnon syöksylaskun jos identiteetti on ollut kiinni yhdessä asiassa.

Toivottavasti noi ei oo tärkeysjärjestyksessä ylhäältä alas . Ite vikana.

 

[Cuntslinger]

mutta tosiaan näkisin että elämä on yksinkertaista, tekee 8h töitä niin hyvin ja keskittyen kun vain mitenkään voi, häärimättä mitään somen perässä sekoilua tai muuta coolia, näin tekee mahd paljon rahaa ja kaikki on tyytyväisiä, sit menee vapaa-ajalle harrastamaan, olemaan mukavasti, hoitamaan askareensa, ja olemaan perheensä kanssa. vapaapäivinä sit enemmän perhettä ja harrastuksia.
tuossa on koko elämän onnen ydin mielestäni.

multa puuttuu se perhe vaan, siks mä oon paskana, koska sen hankinta, no, ettei kuole sukupuuttoon..noin periaatteen vuoks nostan sen tärkeäksi..niin sen hankinta taas vetänee mut paskaks, jos vetää. muuten osaisin ton elämän viisaan elämisen tavan ihan täysin, mutta agressiivinen apina itsessä nostaa päätään, kuin uhattu gorilla, koska omaa puolisoa ei ole perkele, antamaan lapsia. se tekee musta samanlaisen kilipään kun tähän ketjuun kirjoittelijat. ehkä.
Mutta ihmettelen tosi syvästi perheellisiä ihmisiä kellä on mitään ongelmia. tän ketjun alottajakin oikein TEKEMÄLLÄ TEKEE ongelmia, ihankun se ongelmien tekeminen olis itse asia ja sisältö elämässä.
mitä jos alkaisit harrastamaan jotain tavoitteellista. Olisko metsästys mitään, voisit ampua tän vuoden puolella 50 erilaista eläintä, ja tehdä niistä ruokaa perheelles, ei tulis tylsää ja syytä tekemällä tehdä ongelmia. ja liitännäisharrastukset ja juonteet pitäis kiinnostavana elämän. nytkun teet sitä työtäs noin paljon, niin sullahan on rahaakin rahoittaa toi touhu.

Kuvailit juuri pääasiassa asioita, joita pidän liitännäisinä hitaaseen kuolemaan . Työt enemmänki pakollinen paha, jos haluu ikinä elää vähän ''leveemmin''. Oishan se hienoo jos duuni olis jtn mistä nauttiiki, mut en koe realistiseks itselle. Kaikki muut nuo kliseet kuulostaa aina niin kuolettavan tylsältä vapauden myymiseltä, et valitsen mieluummin nopean kuoleman. Itel menee huonommin: tiiän mitä en haluu, mut oon silti jumissa, enkä tiiä mihin suunnata=mikään ei muutu ikinä kunnolla. Nuori oon fyysisesti & henkisesti, mut jos oon yhä jumissa 20 vuoden päästä, ni en tiiä mitä siitä ajatella. Onko se epäonnistuminen elämässä sit, vai onko sillä vittuakaan väliä. Onko mun ihan pakko hommata asuntolaina, kultanen noutaja, ja valkonen piha-aita, jos haluun selvitä elämästä ;D. Olemmeko ohjelmoituja? Oma johdotus tais jäädä sit pahasti kesken.

 

[PP123]

Kuvailit juuri pääasiassa asioita, joita pidän liitännäisinä hitaaseen kuolemaan . Työt enemmänki pakollinen paha, jos haluu ikinä elää vähän ''leveemmin''. Oishan se hienoo jos duuni olis jtn mistä nauttiiki, mut en koe realistiseks itselle. Kaikki muut nuo kliseet kuulostaa aina niin kuolettavan tylsältä vapauden myymiseltä, et valitsen mieluummin nopean kuoleman. Itel menee huonommin: tiiän mitä en haluu, mut oon silti jumissa, enkä tiiä mihin suunnata=mikään ei muutu ikinä kunnolla. Nuori oon fyysisesti & henkisesti, mut jos oon yhä jumissa 20 vuoden päästä, ni en tiiä mitä siitä ajatella. Onko se epäonnistuminen elämässä sit, vai onko sillä vittuakaan väliä. Onko mun ihan pakko hommata asuntolaina, kultanen noutaja, ja valkonen piha-aita, jos haluun selvitä elämästä ;D. Olemmeko ohjelmoituja? Oma johdotus tais jäädä sit pahasti kesken.

Niin et näe tosta kuvakulmasta. Ollaan me johdotettuja, valinnan varaa on vaan vähän. Kikka olis siinä, että tossa mitä luettelin, haastat ittes kunnolla ,sanotaan vaikka että pyrit harrasteena pienkonelentäjäksi, vuorikiipeilijäksi mount evererstille, selviytymistaitojen opettajaksi, tiedätkö? se on siinä se juttu, paine ja haaste, mut kuitenkin just tollee turvallisissa olosuhteissa. Se on se juttu just elämässä, hyväksyy se tylsä polku, ja vetää myötävirtaan sitä, ja SILLOIN se todellinen sisältö vasta tulee.

 

[Täysiii!]

Itseäni auttoi lukea eksistentiaalista filosofiaa. Se jotenkin helpotti omaa "turhaa" ahdinkoa. Nyt olen jo unohtanut suurimman osan lukemastani ja olen ajoittain tyytymätön elämääni ilman ilmeistä syytä, mutta olen kuitenkin oppinut arvostamaan pieniä asioita entistä enemmän. Itsetutkiskelu on myös auttanut itseäni aika paljon. Olin ennen tosi kilpailuhenkinen jopa narsistisissa määrin, aina piti olla parempi kuin muut. Nämähän on tietysti ihmiskohtaisia asioita, mutta oli helpottavaa tajuta, etten mä oikeesti saa mitään arvokasta sisältöä elämääni rahan, sosiaalisen statuksen tai vaikka seksikumppanien myötä. Nykyään pyrin vaan olemaan mahdollisimman hyvä versio itsestäni, mutta se tarkoittaa eri asiaa kuin aikaisemmin. Pyrin hoitamaan työni/opiskeluni hyvin, mutta paras ei tarvitse olla. Pyrin olemaan läheisilleni läsnä ja auttaa aina tarvittaessa. Pyrin olemaan hyvä ihminen. Muistan kuitenkin olla armollinen itselleni, mikään pyhimys en kuvittele olevani ja saatan kyllä haistattaa jollekin kusipäälle vitut, jos koen sen olevan ansaittua.

Tavoitteita pitää tietysti olla, mutta ajattelen niitä eri lailla kuin aikaisemmin. Ennen tuli aina sellainen fiilis, että kun tavoite oli saavutettu niin piti saavuttaa lisää. Tai sitten mun tavoite oli ihan päätön, kuten esimerkiksi rikastuminen. En siis sano, että rikastuminen on paska tavoite, mutta mulle se oli sitä. Ajatus siitä, että raha ja sosiaalinen status on miehen mitta, oli ympäristöni luomaa, ei mun oma tahtoni. Nyt kun ajattelen enemmän sitä, mitä itse haluan, niin on paljon helpompaa. On mulla edelleen kunnianhimoisia tavoitteita opintojen ja työn suhteen, mutta ne eivät ole mulle yhtä tärkeitä kuin perhe ja ystävät, niiden kautta saan itsekin sisältöä elämääni ja tunnen eläväni merkityksellistä elämää.