Miksi aloititte treenaamisen?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Modify-
  • Aloitettu Aloitettu
Painoa lähti 35 kiloa luuranko jäi jäljelle. Aloitin sählyn pelaamisen ja kiinnostuin ruokavaliosta. Sen jälkeen vatsalihaksia ja punnerruksia, myöhemmin omat käsipainot. Sitten kerran kävin salilla ja tarkkailin hiljaa mitä isot miehet tekee. pari viikkoa sen jälkeen olin itsekin siellä scott penkkiä vääntämässä. Ja nyt on ohjelmassa hauis, ojentaja, olkapää, selkä, latsit ja hiukan jalkoja :) vuoden sisään varmasti koko kroppa. Ihmeellistä miten sitä ensin tahtoo "isot hauikset" sen jälkeen miettii miltä näyttää jos olkapäät on henkarit. Sitten näyttäisi runkkarilta jos vain käsissä on lihaa joten pakko ottaa koko ajan enemmän mukaan ja siitä saa mukavan olon itsellekkin :D.
 
Lapsena reenasin punteilla, jotta tulisin edes puoliksi yhtä vahvaksi kuin Tarzan. Nuoruudessa reenasin sen takia, että pärjäisin paremmin harrastamassani kilpaurheilulajissa. Nykyään reenaan siksi, että pysyisin "kasassa". Jos pidän pitkän tauon reenissä menee selkä paskaksi, olkapää lonksuu ja yleinen mieliala on maassa.
 
Tajusin miten huonoon kuntoon olinkaan päästänyt itseni. Vaikka olin mukamas aina ollut liikunnallinen, niin muiden mielestä.. Mutta kun aloin itse itseäni tarkkailemaan ja miettimään niin tajusin sen että oikeesti mä oon ihan surkeessa kunnossa... Kunto on aivan nolla. Kestävyys, lihaskunto ja kaikki. Myös selkä alko kettuilemaan... Monta kertaa olen aloittanut kunto kuurin mutta lyhyeksi ne ovat jäänneet, aina tullut jotain muuta parempaa tekemistä, ettei kerkee tai jaksa tai muuta vastaavaa.. Suoraa sanottuna motivaatio on puuttunut ja samoite myös tavoite. Oikeesti miks mä teen tätä. Myös yksi asia on ollut että ei oo ollut riittävästi tietoa aiheesta. Mutta nyt olen sitä kerännyt ja tässä sitä koko ajan lisää kerätään, projektini on vasta aivan alku tekijöissä, mutta nyt mulla on tunne että tästä tehdään elinikäinen juttu. Mä en haluu enään palata vanhaa, ja kyllä se kroppa kertoo mitä se haluu.. Nyt on iso lista kerätty asioita miks mikä on mun tavoite ja miks mä teen tätä.. :) Ja sen huomaa nyt alkumerteillä jo mulla on ihan eri fiilis tehdä, ja se on hienoo huomata liikunta päivä kirjasta ne omat pienen pienet parannukset, joita ei varmaan muuten tulisi nähdeeksi, jos vain tuolla painaa menemään eikä mieti tarkemmin että miten sitä meneekään.
 
Näitä osia postauksia on todella hauska lukea kuinka jotkut sentään nousee sohvaltansa sinne painojen tai muiden laitteiden eteen tsemppiä vaan ja toivottavasti into ei laannu :rock:
 
Minun salitreenini alkoi viime loppusyksystä himpun vajaat 32-vuotiaana. Aiemmin olen elämässäni lähinnä keskittynyt kaikkiin mahdollisiin pallopeleihin ja viimeisen muutaman vuoden aikana enemmän juoksuun. Juoksuinnostus alkoi oikeastaan siitä, kun huomasin, ettei näin aikuisemmalla enää ole liikuntaporukoita, joiden kanssa pelailla sitä sun tätä eikä pienten lasten isänä aikaakaan ole liiemmin tai mahdollisuutta sitoutua mihinkään sarjatason pelailuihin. Kuntosalille suuntasin oikeastaan lähinnä siitä syystä, että halusin jotain mielekästä liikuntaa talvikaudelle, kun juokseminen pakkasessa tai hiihto ei kiinnosta, sisäpalloiluun ei ole mahdollisuutta ja uimahallit on aina liian täynnä. Pari aiempaa vuotta oli mennyt keväästä syksyyn maraton-treeniohjelmalla juosten ja talvet keskityinkin lähinnä kasvattamaan mahaa lenkkarit kaapissa pölyyntyen. Viime talven keskityinkin sitten kasvattamaan lihaksia ja sarjapainoja, ja se tuntui selvästi mielekäämmältä :D.

Tällä hetkellä tuntuu, että salitreenistä on tullut mielekäs säännöllinen ympärivuotinen kuntoilumuoto, jossa kokeiltavaa ja uutta opittavaakin riittää varmasti pitkäksi aikaa. Kropan kehittäminen ei ole mulle koskaan ollut itsetarkoitus, vaikka näin vanhemmiten myös hyötyihin kiinnittää enemmän huomiota pelkästään liikunnan ilon ja riemun sijaan.
 
Kai sitä aina on jokin urheilunkaltainen laji ollut ajantäytteenä, se nyt ihan ensiksi. Välillä sitten pitää etsiä motivaatiota vaihtelusta kun ei vanha enää innosta. Salitreenissä tietty viehätti ajatus, että olisi oikeasti voimakkaampi kuin ennen. Ja jos ei valehdella, niin nuorta kloppia kyllä kiinnosti myös oman kropan ulkonäkö. Eipä siinä, kyllähän se kannatti, ja uuden kivan harrastuksenkin löysi. En näe enää mitään syytä jättää salia elämäntavoista pois, vaikka ei aina kykenisikään 100% siihen panostamaan.
 
RonBullet: Suosittelisin kyllä erittäin lämpimästi uutta ohjelmaa. Missä rinta?, mitä tarkoittaa hieman jalkoja? ja mikset vaan treenaisi koko kroppaa monipuolisesti heti alusta lähtien, niin niitä tuloksiakin saattaisi alkaa tulemaan tasaisesti? :)
 
Treenaaminen on melko rentouttavaa ja sen jälkeine endorfiini pilvi. Tykänny ~ 11 vuotiaasta nostella käsipainoja ja tehdä ylipäätää kaikkee lihaskuntoo mitä kotona nyt pystyy tehdä. Nyt kun löysin halvan ja hyvän kuntsin lukion lähellä niin siellä tulee käytyä neljästi viikossa hyppytunneilla / koulun jälkeen. Kaikki liha mikä tarttuu on vaan plussaa.
 
Minulla ei oikein ole mitään selvää syytä, miksi aloin käydä salilla. Nykyään käyn, koska se on kivaa ja se on ainut asia, mikä saa minut muuten kuntoilemaan esim. lenkille.
Motivaation puute on tässä kuntokuurissani ollut suurin ongelma. Olen maailman laiskin ihminen ja ei kukaan ole piiskannut minua salille. Mitä nyt yksi huomauttaa kerran puolessa vuodessa man-boobseistani. Olen siis hieman kateellinen niille joita on kiusattu paksuudesta, vaikka eihän kiusaaminen ole kivaa alkuunkaan. Toivoisin että pääsisin tästä pelastusrenkaansta eroon ensi kesään mennessä. Tsemppiä kaikille!
 
Vanhemmilla ja isovanhemmillakin on tota ylipainoa tullut aikastas paljon, eli jonkin verran voin geenejä syyttää :rolleyes:. Yks päivä kattelin rannalla kun kävelin että ei jumalauta, mullakin on maha jo sen kokoinen että makkaroille menee ihan kun seisoskeleekin. Siinä sitten koin todellisen valaistumisen; kyllä nyt jotain tarvii tehdä, että tääkin mitä tossa navan kohdalla roikkuu vois olla jossain ihan muualla, vaikka siellä käsissä ja rinnassa.

Ja siitä se sitten lähti, ja tuskimpa olen lopettamassa. Onneksi aloitin. :puntti:
 
Veli otti mukaan salille. Siinä sitten tehtiin hauista,rintaa,olkapäitä ja selkää ei mitään muuta :D nytten on tullut tíetoa punttailusta ja ruokavaliosta niin motivaatio kasvaa!
 
Olin joskus pienenä poikana pulska, sit tais vähentyä radikaalisti syöminen ja mukaan tuli lenkit jne. Sit olinki suhtkoht laiha joka oli kivaa vähän aikaa ja sit katoinki painoo ku painoin vaan 58kg ja sit mä vähän niinku aattelin et nyt vois alkaa syömää ruokaa niiku isot pojat ja nostaa painoo ja olishan se kiva saada sillleee vähä lihastaki ja sit mä nyt oonki käyny tuolla salilla ahkerasti ja pidän siitä kovasti nii haluun lisää. Siin tollane pikane retardi selitys :)

Tosi liikunnallinen ollu kyllä aina, mutta sali ei oo kuulunu ohjelmaa käytännössä koskaan niin ohan se kiva tosissaan saada vähän lihastaki. Ja aamurytmiks tää on aikalailla jäänyt, tosin välipäivinä vituttaa herätä "salille"... :)
 
Alkoi tympimään oma ainainen valitus ruipelosta kropasta. Ei voinut mennä uimaan julkisesti eikä t-paitoja kehdannu käyttää. Hieno tunne kun alkaa viihtyä omassa kropassaan eikä ole enää aina se heikoin.
 
Tuli sattumalta testattua penkkipunnerrusta 18 vuotiaana, kun kaverilla oli penkki himassa. Penkistä nousi suoraan muistaakseni noin 90 kiloa kun olin pari vuotta treenannut himassa etunojapunnerruksia melko säännöllisesti. Tästä se treenaaminen muuttui nopeasti vakituiseksi salitreeniksi ja tavoitteena oli tietysti näyttää isommalta ja olla vahvempi (vaihtelevassa järjestyksessä) ;)
 
Itselläni ainoa tapa pitää krooninen masennus loitolla. Nuoruusvuoden traumat ne pistää mieheen liikettä salilla. Eipähän vanhat naamat tule enää vittuilemaan.:rock:
Ja te joita kiusataan, vetäkää vaan rajusti rautaa niin se aikanaan loppuu. Kiitätte vielä itseänne, sen takaan.
 
Olin aika hyvässä hapessa neljä vuotta sitten 187cm/88kg/markka penkistä. Sit jäi treenit kokonaan ja nyt painoa 100kg ja voimaa, ku 15-vuotiaalla pirihuoralla. Tekee mieli vetää kroppaa hyvään kuntoon ihan vaan sen takia, että a) haluaa antaa naiselleen hyväkroppasen miehen b) hyvä fyysinen kunto on mielestäni itseisarvo.. kropastaan täytyy pitää huolta c) naiset ei kato pois päin ku niille hymyilee.
 
JHM sanoi:
Olin aika hyvässä hapessa neljä vuotta sitten 187cm/88kg/markka penkistä. Sit jäi treenit kokonaan ja nyt painoa 100kg ja voimaa, ku 15-vuotiaalla pirihuoralla. Tekee mieli vetää kroppaa hyvään kuntoon ihan vaan sen takia, että a) haluaa antaa naiselleen hyväkroppasen miehen b) hyvä fyysinen kunto on mielestäni itseisarvo.. kropastaan täytyy pitää huolta c) naiset ei kato pois päin ku niille hymyilee.
Click to expand...

Aikalailla sama :)
 
Juoksin vuosia kestävyysjuoksu-tyylistä kuntoilua valtaosan reenistä, vähän lihaskuntoa päälle.. ja aina mietin että ois tavallaan kiva olla lihaksikas, se on niin rankan näköstä jotenkin. Päheen, coolin. Halveksuin silti jotenkin sitä kun ei ne jaksa juosta. Nykyään sitten antanut periksi demoneilleni ja nostellut 12 kk ja jättänyt lenkkeilyt vähemmälle. En mä tiiä, Suomen Puolustusvoimien kannalta huono ratkasu, menetti mussa ultimaattisen korpisoturin. Nyt oon vaan hidas ja hengästymisaltis orastava punttipelle. Mut ei kait sotaa ole tulossa.
 
Back
Ylös Bottom