Oma mielenkiinto lähti liikkeelle yläasteella. "Kun kerran muutkin pojat, niin kai meikäki sitte" :D
Sitä sitten tulikin jatkettua sillointällöin ja ilman mitään tietoa ravinteista saatika treeniohjelmista muutama vuosi.
Kaveripiiri vaihtui, ja opein ymmärtämään ruokavalion tärkeyden treenauksessa, ja pientä apua sain myös treeniin yleensä.
Tätä jatkettiin pari kolme vuotta, ja 2009 olinkin elämäni kunnossa, 171cm 82kg ja rasvaa juuri sen verran ettei ihan kaikki lihakset paistaneet läpi. :hyvä:
Kyseinen vuosi oli toisellakin tapaa hieno, aloin seurustelemaan nykyisen avopuolisoni kanssa.
Siinähän se treenaaminen sitten jäikin, laiskistuin ihan v*tusti ja en oikeastaan edes huomannut kuinka äkkiä muuttui ihrasäkiksi.
Hupsistakeikkaa, alle vuosi treenaamisen lopettamisen jälkeen painoa olikin +125kg... huhhuh..
Muijakin rupes kuittailemaan, joten pakkohan se oli uskoa, meikä on läski.
Viime vuoden aikana sitten huomasin että "ei oo töitä, oon ihan paskassa kunnossa, ja motivaatio yleensäkin puuttuu".
Pääsin sitten opiskelemaan ja kaikki alkaa taas näyttää paremmalta, mieliala noussut ja pikkaisen painoakin saanut pudotettua maksimeista. :dance:
Nyt kun on perheenlisäystäkin niin kai jokin ajatus on pohjalla, että "enhän minä nyt voi olla lapseni silmissä se läski joka ei jaksa ees rappusia kävellä"... :D
Tästä ei oo ku yks suunta, ja se on ylöspäin!