1. En mennyt armeijaan, koska olen myöskin jonkinsortin pasifisti ja toisinajattelija. En halua tukea väkivaltakoneistoa ja liittyä osaksi aseisiin perustuvaa puolustusjärjestelmää.
Näen ja koen asioita hyvin eri tavalla, kuin esim. monet kaverini. Ne rahat mitä aseteollisuuteen menee koko maailmassa, voitaisiin käyttää huomattavasti järkevämmin. Niillä voitaisiin tehdä oikeasti hyödyllistä ja sitä hyödyllisyyttä ei saavuteta sillä, että puolustamme itseämme toisiltamme ja tuhoamme toisiamme samalla kun maailmaa uhkaa vaarallisemmatkin ongelmat, kuten mm. viime aikoina paljon puhutellut ilmaston lämpeneminen.
Ihminen sotii pikkuhiljaa itseänsä hengiltä välittämättä sitä mitä ympäristölle tapahtuu ja mitä lopulta kaikille ihmisille. Aika näyttää mitä tulee käymään. Ei se ainakaan valoisalta näytä.
Jos luonnonilmiöt kasvavat, ja syntyy suuria vaikeuksia, josta ei pääse heti yli. Järjestelmiä, joita on vuosia rakennettu voivat romahtaa hetkessä, eikä takaisin palata ainakaan kovin nopeasti. Systeemi romahtaa. Vaihtoehtoja voi olla muita, mutta tämä on minun näkemykseni.
2. En mennyt myöskään armeijaan, koska en halunnut tehdä kuten kaikki muutkin tekivät. Olen itsenäinen yksilö ja ajattelen itsenäisesti, joten haluan elää kuten valitsen.
Näen, että armeija on ylimääräinen rasite elämässä ja hidaste sille, että en voi elää elämääni kuten haluan. En ole massaihminen joka viihtyy suurissa ihmisjoukoissa. Näen paljon parempana vaihtoehtona olla duunissa, josta saa päivä- ja ruokarahan.
Voin syödä mitä haluan. Voin nukkua miten haluan. Voin käyttää vapaa-aikani miten haluan ja haluamassani ympäristössä haluamillani erilaisilla tavoilla ja harrastaa mitä haluan, ilman että kenelläkään se ei ole ongelma, mitä teen ja milloinkin. Lisäksi päivärahoilla, voin jopa ostaa itselleni jotain, mikä ei olisi armeijan 6kk-1 vuoden aikana mahdollista, mitättömillä rahoilla.
3. En mennyt armeijaan, koska arvelin etukäteen, että tietenkin olisi siitä olisi aiheutunut suunnatonta vitutusta ja turhautumista intin typeryyksiä päivitellessä.
Miksi ylipäätänsä olla paikassa, jossa ei viihdy. Niin kauan kun on mahdollisuus valita asioita, niin valitsen kuten näen itselleni parhaaksi. Siinä ei Suomen valtion puolustusvoimat ole missään johtopäässä minun asteikkoani. Tässä on näkemyseroja toki ja muilla saa toki olla mielipiteitä siitä miksi armeijassa ei pidäkään välttämättä viihtyä. Joten tehkööt muut miten haluavat, mutta älkää odottako samaa toisilta.
Olen ollut myös paljon töissä viimeiset 8 vuotta, joten eri asioiden tekeminen pakosta myöskään ei tuota ongelmia missään määrin, vaikka ne ehkä hankalilta saattavat tuntuakin. Olen myös tehny asioita, joita en olisi halunnut omasta tahdosta tehdä, vaan on pitänyt, kun joku on sanonut.
Ainakin vietän aikani 24h semmoisessa paikassa, tilassa ja fiiliksissä kuin haluan. Asuin kaksi ja puoli vuotta Vantaalla suuren suuressa vitutuksessa päivästä toiseen. Siellä opin pakosta, mitä on olla masentunut ja vittuuntunut eri asioiden kohdalla. Rahat vähissä, huono paikka asua (Hoasin kämppä ja paljon somaleita ja asuntola-alue ulkomaalaisten kanssa), liikaa laskuja, velkaa, vähän ruokaa ja sitä rataa. Töitä tein välillä ja opiskelin, mutta käteen ei jäänyt paljon mitään. Eli sain toisin sanoen tarpeekseni.
Siinä vaiheessa, kun Suomen armeijalta tuli kutsuntalappu päätin, että haistakaa jo paska koko "laitos", minä en sinne tämän jälkeen mene kyllä yhään enempää vittuuntumaan elämään. Jotenka paperit sivariin ja töissä vietän aikani viihtyisässä työilmapiirissä laitoshuoltomiehenä kiinteistöhuollossa. Työkokemusta ceeveeseen ja päivittäinen raha on enemmän kuin tarpeeksi. Loppua kohden vuotta vielä paremmin.
Vitamiini kiittää ja kuittaa.
Ei vittu oikeesti.. Mistä tuollaisia löytää? Miehet joutuvat (ja osa pääsee) suorittamaan vähintään puolen vuoden nakkia ja joku kehtaa tuolla lailla edes ajatella?! :curs: 
