Mike sanoi:
Palautuminen on tärkeää tuossa sydeemissä ja homma menee munilleen 2 kertaa viikossa tehdessä. Kapea penkki ei ole rinta liike, joten sitä ei lasketa.
Voi taivas. Mitä enemmän olen täällä lukenut näitä kirjoituksia, sitä enemmän olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että olen tuhlannut aikaani tässä parisen vuotta.
Olen treenannut pari vuotta aika pitkälti samalla tavalla, olen noin 2-4 kertaa viikossa käynyt salilla. Yksi päivä on saattanut olla puhdas jalkapäivä, jos olen käynyt 4 kertaa, mutta periaatteessa olen 2-3 kertaa viikossa tehnyt koko kehon, ja aloittanut aina penkillä. Olen tehnyt tyypillisesti 4-5 kovaa sarjaa. Nimenomaan sillä painolla, jolla saa yhdenkin kutosen. Olen tehnyt sitten samalla painolla vielä kolme tai jopa neljä sarjaa päälle, yleensä suunnilleen 1 toisto / sarja sitten aina vähenee. Ja sitten vielä pudottanut painoa sellaiset 15 kiloa ja tehnyt verisen kympin loppuhuipennukseksi. Ja lisäykset muuten aina 5 kiloa, 2½ kilon korotuksia en ole harrastanut. Sekin on alkanut tuntumaan nyttemmin oikein jumalattoman tyhmältä. Tosiaan, tätä 2 tai 3 kertaa viikossa.
Rehellisyyden nimissä, nyt olen ottamassa sellaista parin viikon penkkitaukoa, kun on tulokset lähteny tippumaan. Oikeasti ekaa kertaa ikinä tuntuu siltä, että on treenattu liikaa.
On ollut tässä jonkin aikaa sellainen olo, että lihaskestävyys on parantunut, mutta voimaa ei ole enää tullut lisää. Penkissä meni vielä vuoden vaihteessa ennen tätä tämänhetkistä tilaa 140*1, 130*4, 125 *6, 120*7, 115*10. Viime kerroilla kun tein penkkiä, 120*6 painoi helvetisti, 135 ei tainnut tulla ylös ollenkaan, tai todella hikisesti korkeintaan, 130 kakkonenkin jäi rinnalle. Eli todella tuntui siltä, että taukoa tarvitaan.
Penkin jälkeen olen yleensä tehnyt (joka kerta) ojentajat taljassa, selän taljassa, ranskalaisen punnerruksen, perus hauiskäännöt, kp pystypunnerruksen, ja sitten kyykkky, maastaveto, tai rinnalleveto loppuhuipennukseksi. Pec deckiä ja muita vastaavia en oikeastaan ikinä tehnyt, kolme-neljä vuotta sitten reväytin rintalihaksen kahdesti pecdekeissä. Ensimmäinen kerta tuli puun takaa, toinen kerta vuotta myöhemmin, kun kokeilin loukkaantumisen jälkeen ekaa kertaa pecdeckiä uudelleen. Välissä olin siis penkkiä voinut tehdä ihan mukavasti. Vinopenkistä en vaan ole ikinä tykännyt. Kapealla otteella penkkiä en ole oikeastaan ikinä tehnyt.
Nyt ajattelin, että kun tämä parin viikon penkkitauko on ohi, voisin siirtyä tähän 2*6 menetelmään. Ja muutenkin laittaa vähän uuteen uskoon koko touhua. Usko on vähän mennyt omiin kykyihin. Olen toki tiennyt, ettei oma touhu ole mitään kovin järkevää ollut, mutta se on tuntunut toimivalta ja ja hyvältä ja olen silti uskonut siihen. Nyt kun se ei enää siltä tunnu, on mieli muuttunut. Tuntuu pikemminkin siltä, että nyt olisi ehkä oikea hetki ruveta kuuntelemaan niitä, jotka oikeasti tietävät, mistä puhuvat. Ja tuloksissa ei ole näkynyt kuitenkaan sellaista kasvua, josta voisi olla ylpeä. 3 vuotta, 30 kiloa, aika tarkkaan, on maksimi noussut. Tähän nähden olisi tietenkin ehkä kannattanut tehdä jotain toisin jo aikaisemmin.