Juuri niin kuin huora sutenööri vertauksessakin, toinen vaan ei hikoile rahansa eteen eikä perä kipeydy.
Huora ja sutenööri -vertauksesi viittaa siihen, että kyseessä on hyväksikäyttösuhde, mutta näin ei kapitalistin ja työntekijän tapauksessa ole. Kapitalisti ja työntekijä tekevät yhteistyötä, kapitalisti ottaa riskin oman palkanmaksunsa ajankohdasta ja suuruudesta, ja tästä riskin ottamisesta työntekijä on valmis maksamaan, koska hän saa oman palkkansa täsmälleen sovittuna aikana ja sovitun suuruisena.
Taloustieteessä käytetään termiä aikamieltymys. Se tarkoittaa sitä, että suurimmalla osalla ihmisistä on taipumus arvostaa eniten nykyhetkeä kuin tulevaa. Jos kysyt lapselta, haluaako hän nyt yhden karkin vai kaksi karkkia kymmenen minuutin päästä, valtaosa ottaa ennemmin nyt yhden karkin. Tämän on todistanut empiirisesti esimerkiksi Walter Mischel.
Työntekijän ja kapitalistin tapauksessa on kyse täsmälleen samasta asiasta: kapitalisti on valmis odottamaan, työntekijä ei halua odottaa.
Viittauksesi "perän kipeytymiseen" ja hikoilemiseen ilmeisesti tarkoittaa, että työntekijä tekee fyysistä työtä ja kapitalisti ei. Entä sitten? Eikö ei-fyysinen työ ole sitten työtä? Eikö lääkäri miettiessään potilaan oireita diagnoosia tehdessään tee työtä, vain koska hän ei tee mitään fyysistä? Tottakai tekee. Mikä tahansa, josta joku on valmis maksamaan on työtä. Se, että työntekijä täysin vapaaehtoisesti maksaa kapitalistille tarkoittaa, että kapitalisti tekee työntekijän mielestä työtä.
Kapitalisti tekee kuitenkin työnsä motivoituna rahalla maineella kunnialla ja vallalla, kun taas työntekijä tekee jobinsa saadakseen perhelleen ruokaa ja asunnon eli pakosta elää.
Höpsistä. Raha motivoi työntekijää aivan siinä missä kapitalistiakin, ei kukaan pakota työntekijää töihin, kyllä hän saa Suomessa sossusta rahaa ruokaan ja asuntoon vaikka ei tekisikään töitä. Kyse on vain siitä, että sossun rahoilla elämä ei ole yhtä mukavaa. Sossun rahoilla ei voi elää isossa ja kivassa asunnossa, ja syödä juuri sitä ruokaa mitä itse haluaa. Tämän vuoksi useimmat ennemmin menevät töihin, koska haluavat parantaa omaa elintasoaan paremmaksi mitä pelkällä sossulla eläminen.
Työntekijät voisivat niin halutessaan alkaa vaikka heti kapitalisteiksi. Suuren yrityksen työntekijät voisivat säästää palkoissaan ja yhdessä säästää, ja ostaa yrityksensä osakkeita, vaikka enemmistön. Tällöin he olisivat itse omistavassa asemassa, ja he joutuisivat kantamaan yrittämisen riskejä. Mutta näin tapahtuu hyvin harvoin, tämä johtuu siitä, että työntekijät ennemmin ovat työntekijöinä, koska he pitävät tästä roolistaan. Tottakai jokainen haluaisi saada lisää palkkaa, älkää ymmärtäkö minua väärin, mutta valtaosa työntekijöistä valitsee mieluummin vähäriskisen palkkatyön kuin korkeariskisen yrittäjyyden.
Ja muutenkin koko kapitalisti ja työntekijä -asetelma on täysin keinotekoinen. Käytin itse näitä termejä vain, koska se kuului keskusteluun. Todellisuudessa kaikki ihmiset ovat kapitalisteja, sillä jokainen ihminen omistaa jotain, jos ei mitään muuta niin vähintään oman kehonsa, joka on mitä mainioin tuotantoväline. Tämän lisäksi käytännössä katsoen jokainen suomalainen omistaa myös rahallisia pääomia, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Ei ole mitään maagista rajaa X, jonka jälkeen työntekijä on saanut kerättyä niin paljon omaisuutta, että hänestä yht'äkkiä tuleekin kapitalisti.
Me kaikki olemme kapitalisteja, sekä suurin osa meistä on myös työntekijöitä. Se, että sinä ja minä olemme molemmat kapitalisteja, ei myöskään sulje pois sitä, ettemme olisi työntekijöitä. Kapitalistitkin tekevät työtä rahansa eteen, joten mekin olemme työntekijöitä.