Jos leikitään ajatuksella, että tuloverotus putoaisi Suomessa puoleen, tämä aukko pitäisi paikata joko jollain muulla rahalla (kohdennetut lahjoitukset) tai vapaaehtoistoiminnalla (= työ, jota yhteiskunta tarvitsisi mutta josta maksamiseen ei olisi varoja).
Tai vaihtoehtoisesti aukko voitaisiin paikata tehostamalla tai leikkaamalla valtion kuluja. Enkä tarkoita tehostamisella perinteistä hyvinvointivaltiomaista tehostamista, eli palveluiden alasajoa, vaan tehostamista sanan varsinaisessa merkityksessä.
Esimerkiksi terveydenhuolto toimii Singaporessa käyttäen 50% vähemmän verorahoja, siitä huolimatta terveydenhuolto on tarjolla kaikille ja sen laatu on tutkimusten mukaan parempi mitä Suomessa. Miten tämä voi olla mahdollista? Se on mahdollista sen vuoksi, että Singaporessa terveydenhuolto toteutetaan ilman, että kaikkia markkinatalouden periaatteita ja kannustimia tuhotaan. Käytännössä katsoen se toimii siis niin, että jokaisella ihmisellä on terveystili, johon ohjataan osuus ihmisen palkasta. Kun tili on täynnä, tämä ohjaus loppuu, eli käteen jäävä osuus palkasta nousee. Tämä luo taloudellisen motiivin pitää tili täynnä. Kun ihminen käyttää terveyspalveluita, hän saa itse valita mistä sairaalasta hän ne ostaa. Tämä luo taloudellisen kannustimen sairaaloille kilpailla asiakkaiden suosiosta, sekä asiakkaalle kannustimen ostaa palvelut järkevimpään mahdolliseen hintaan, koska hän näkee rahan katoavan omalta tililtään. Jos oma terveystili tyhjenee, vasta siinä tilanteessa käytetään verorahoja terveydenhuollon kustantamiseen, eli jokainen ihminen tulotasosta riippumatta saa aina hoitoa. Yksityiset yritykset hoitavat 80 % perusterveydenhoidosta ja 26 % kaikista sairaalapaikoista.
Suomessa on käsittämätön fiksaatio siihen, että valtion on tuotettava hyvinvointipalveluita, jotta kaikilla olisi niihin varaa. Tämä on täysin nurinkurinen ajatus, koska valtion monopolit tai muut valtion yritykset tuottavat aina huonotasoista palvelua kalliiseen hintaan. Tämä johtuu siitä, että julkisen sektorin toimijalla ei ole jokaisella organisaation asteella vastaavia kannustimia tehdä työtä mahdollisimman tehokkaasti. Mitä vähemmän yhteiskunnassa on taloudellista vapautta eli markkinataloutta / kapitalismia, sen enemmän yhteiskunnassa ihmiset kärsivät ja esimerkiksi näkevät nälkää.
Ajatellaan vaikka kirjastoja. Miksi valtion pitäisi omistaa ja ylläpitää niitä? Yksityisellä sektorilla varsin samankaltainen palveluntarjoaja on videovuokraamo (kirjavuokraamoita kun ei kannata perustaa, koska valtio tarjoaa kirjastopalvelua). Videovuokraamot ovat edullisia, niitä on pienimmissäkin kaupungeissa ja monesti jopa useita kappaleita, niiden valikoimat päivittyvät ja niistä on saatavilla aina uusimpia elokuvia. Kirjastot ovat valtion ylläpitämiä. Ne ovat kalliita (joskin kallius on piilotettu verotukseen), hyviä kirjastoja on vain isoimmissa kaupungeissa, niiden valikoimat päivittyvät hitaasti ja uusia kirjoja on saatavilla heikosti.
Tai ajatellaan vaikka ruuantuotantoa. Joskus valtio vastasi ruuantuotannosta omistamalla peltoja, logistiikkaa ja ruokakauppoja, koska ruuantuotannon katsottiin olevan niin erityinen ja kriittinen osa yhteiskuntaa, että sitä ei voitu jättää markkinavoimien vietäväksi. Tällaisen politiikan seurauksena miljoonat ihmiset tällaisissa yhteiskunnissa elivät nälässä ja kurjuudessa, sekä kuolivat nälkään. Nykyään esimerkiksi Suomessa ruuantuotanto, sen kuljetus ja vähittäiskauppa perustuu (yritystukia ja maataloustukia lukuunottamatta) puhtaasti markkinatalouden periaatteille. Yksikään virkamies ei vahdi, että viljelijä viljelee riittävän monta hehtaaria peltoa, tai, että pienenkin kylän kyläkauppaan tulee riittävän paljon leipää, jotta kukaan ei kuole nälkään. Siitä huolimatta (tai oikeastaan sen vuoksi), kukaan ei esimerkiksi Suomessa kuole nälkään. Markkinatalous luo kannustimet ihmisille tuottaa ruokaa riittävästi ja edulliseen hintaan, valtion rooli on ainoastaan pitää huolta, että yhteiskunnan vähäosaisillakin riittää rahaa ruuan hankkimiseen.
Miksi täsmälleen sama periaate ei pätisi kaikkiin hyödykkeisiin? Hyödykkeet tuotetaan markkinoilla, koska se on tehokkainta, ja valtion rooli olisi ainoastaan varmistaa, että vähäosaisimmatkin saavat osansa?
Valtion kuluissa olisi myös käsittämättömän paljon leikattavaa. Esimerkiksi yritystuet (ml. maataloustuki), sekä vaikkapa kehitysapurahat muodostavat huomattavan suuren potin koko budjetista. Kaikki nämä rahat ovat turhia, tai siis niistä aiheutuu enemmän haittaa kuin hyötyä ja olisi yhteiskunnan kannalta huomattavasti järkevämpää lopettaa nämä maksut ja ennemmin alentaa veroja samassa suhteessa, jolloin ihmiset voisivat itse jakaa näita tukia itse parhaaksi näkemällään tavalla. Tämä palauttaisi markkinatalouden kannustimia takaisin yhteiskuntaamme, mikä saisi aikaa positiivista kilpailua ja kehitystä.
Joten väitteesi siitä, että mikäli laskemme veroja, joutuisimme karsimaan hyvinvointipalveluista, on yksiselitteisesti väärä.