Se tarkoittaa varmuudella sitä, että yhteiskunnassa erityisen vaalittavia asioita ovat mm. ilmainen ja tasapuolinen koulutusjärjestelmä kaikille, toimiva terveydenhuoltojärjestelmä, joka ei missään tapauksessa syrji heikoimmin toimeentulevia kansanosia, ja aivan varmasti myös jonkinlainen tulonsiirtomalli. Tässä viimeisessä suomalainen järjestelmä pärjää huonosti.
Tuloeroilla ei ole mitään merkitystä, mikäli ne annetaan muodostua vapaasti, eli oikeudenmukaisesti.
Sattumalta, järjestelmä jossa ne muodostuu vapaasti on nimeltään kapitalismi, millä tarkoitan siis ihmisten mahdollisimman suurta taloudellista vapautta.
Ja kas, aivan sattumalta, kapitalismi saa aikaan huomattavan paljon vaurautta:
Kuvaajassa jokainen sininen piste osoittaa yhden maan sijoittumisen suhteessa kansalaisten keskimääräiseen ostovoimaan (PPP), sekä maan taloudelliseen vapauteen Fraser-instituutin keräämien tietojen mukaan. Punainen viiva osoittaa trendiä, eli korrelaatiota keskimääräisen ostovoiman ja taloudellisen vapauden välillä. Kuvaajasta näemme, miten maan taloudellinen vapaus selittää 47 % kansalaisen ostovoimasta (R2 = 0.47). Aiemmin vallinnut taloudellinen vapaus selittää osan noista lopuista 53 %:sta, koska vauraus ei katoa hetkessä lakien muuttuessa.
Kapitalismin luomasta vauraudesta puhuttaessa ei voi välttyä kommenteilta siitä, että kapitalismissa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.
138 maan vertailussa on mahdollista nähdä, että yhteiskunnan köyhimpien määrä on keskimäärin sama maan taloudellisesta tai yhteiskunnallisesta järjestelmästä riippumatta:
Yllä oleva kuvaaja osoittaa, että yhteiskunnan vähäosaiset ovat suhteellisesti, keskimäärin yhtä köyhiä riippumatta siitä kuinka kapitalistinen kyseinen valtio on. Toisin sanoen, mikään määrä vaikkapa sosialismia vertailumaissa ei ole merkittävästi parantanut yhteiskunnan köyhien tulotasoa, mutta se on köyhdyttänyt keskimäärin kaikkia.
Jos jättäisimme asian analysoinnin tähän, voisimme erehtyä luulemaan, että kapitalismi ei siis auta köyhiä, koska heidän osuus on keskimäärin vakio taloudellisesta vapaudesta riippumatta. Mutta asia ei suinkaan ole näin, sillä kuten aikaisemmin huomaismme, kapitalismi vaurastuttaa ihmisiä, joten kun otamme huomioon, että kapitalistissa yhteiskunnissa ihmiset ovat keskimäärin vauraampia, myös köyhillä on suuremmat tulot:
Yllä olevasta kuvaajasta on nähtävissä, että vaikka köyhien suhteellinen tulotaso on kaikissa maissa keskimäärin sama, koska taloudellisesti vapaimmissa maissa kaikilla ihmisillä on keskimäärin korkeampi tulotaso, myös köyhimmillä on korkeampi tulotaso absoluuttisesti mitattuna. Toisin sanoen, taloudellinen vapaus korreloi selvästi yhteiskunnan köyhimpien absoluuttisen tulotason kanssa.
On tärkeää tehdä ero absoluuttisen ja suhteellisen tulotason välillä, sillä ihminen ei käytä hyväkseen suhteellista tulotasoa, vaan absoluuttista. Kukaan ei kaupassa osta tuotteita prosenttiyksiköillä (suhteellinen tulotaso) vaan rahalla (absoluuttinen tulotaso).
Joten jos todella haluaa parantaa köyhien hyvinvointia ja varallisuutta, kannattaa lopettaa turhanpäiväinen puhuminen tuloeroista ja keskittyä vaatimaan taloudellisen vapauden lisäämistä. Historia on täynnä todisteita siitä, että ainoastaan kun ihmisillä on suhteellisen suuri vapaus käydä keskenään kauppaa, syntyy vaurautta, hyvinvointia, onnellisuutta ja myös muilta osin vapaita ja ihmisoikeuksia kunnioittavia yhteiskuintia. Aina kun taloudellista vapautta vähennetään mistä tahansa syystä, tuloksena on ainoastaan lisää kurjuutta ja kärsimystä, paitsi sille poliittiselle eliitille joka on tämän muutoksen toimeenpanijana.