Yksinkertaisuudessaan: kärsimättömyys. Se on ollu aina läheinen tuttu. Tavallaan huomaan, että kun olen käynyt salilla kohta kuukauden, niin se sama virhe toistuu joka kerta: lähdetään liian raskailla painoilla liikkeelle, "koska enhän mä nyt halua olla heikko". Treenit ovat pääosin koostuneet koko kropan treeneistä, mutta niistä puuttuu se into. Aina vedetään täysillä ja ruoskitaan kun se penkkitulos ei nyt noussutkaan esimerkiksi 3x70 ---> 10x70 yhden tai kahden treenikerran jälkeen. Painojahan ei voi tietystikään pienentää 5-10 kilolla, "sillä siinähän tulisi takapakkia, eikä kehitystä tulisi." Se on hankalaa kuunnella järkeä, helpompaa vaan puskea sen mukavuusalueen kautta.
Ja ehkä se kaikkein tärkein asia, mikä takaa kehityksen, puuttuu täysin: hyvä progressio. Haluaisin pitää homman simppelinä ja kehittää voimaa. Mutta miten? Ei se yksinkertaisesti tuota tulosta, että sinne salille vaan menee ja etenee miten parhaalta tuntuu. Tietynlainen kaava olisi hyvä olla. Sen turhan pilvilinnoissa elämisen voisi jättää. Se vain laskee motivaation kun tajuaa, että "ei helvetti, näinkö heikko mä olen." Tulokset kyykyssä, penkissä ja vedossa ovat seuraavat:
Kyykky 9x60 (ensimmäinen kerta tänään takanapäin)
Penkki 3x70, sarjaennätys 3x10x60
Veto 3x115
Halu kehittyä on kova, mutta se kuinka pääsisin sille kehityksen tielle, on hukassa. Joten kai se on vaan myönnettävä: olen hukassa oleva aloittelija. Guys, I need your help.