Mihin kouluun kannattaa mennä?

Erittäin hyvin sanottu. Monissa korkeakouluissa ja eritoten varmaan tietyillä oppialoilla toistuu luennoilla alusta asti lauseita kuten "Sitten kun olette johtavassa asemassa" ja vastaavaa. Tämä saattaa saada jonkun ajattelemaan, että koulutus sinänsä valmistaa ihmisen johtavaan asemaan. Mä en ole samaa mieltä. Tai ehkä se vaan on itseluottamuskysymys, mutta mä en pelkkänä vastavalmistuneena DI:nä suurin surminkaan lähtisi mihinkään johtohommaan, ellen sitten omaisi todella rutkasti työkokemusta alan matalemman tason hommista.
Nyt vajaa 10 v duunissa olleena DI:nä pakko kommentoida sen verran että kyllä ainakin esim. IT-alalla lähdetään ihan perusduunarin hommista liikkeelle ja mitä tunnen vastaavalla koulutuksella muilla aloilla (esim. kone -ja energiatekniikkakoulutettuja) olevia niin paljolti sama sielläkin, useimmat DI-frendit on vääntänyt haalarihommia ihan tosissaan uransa alkuvaiheessa. Ja mitä noihin liksoihin tulee niin sanoisin että korkeakoulutus antaa mahdollisuuden suht. korkeisiin liksoihin (jos pidetään esim. rajana pääsyä maamme korkeimmin ansaitsevaan yhteen prosenttiin) ilman että tarvitsee päivääkään johtaa yhtään ketään kun mennään ns. vaativiin asiantuntijatehtäviin.

Mulle ei korkeakoulussa sanottu yhdelläkään kurssilla kertaakaan että "sitten kun teet töitä johtavassa asemassa", mutta tunnustettakoon että samaisessa koulussa puku päällä käyneet tietyt kauppatieteiden ja tuotantotalouden opiskelijat tuntuivat olevan aika pitkälti liikkeellä asenteella "kun valmistun minusta tulee iso jefe" :hyper:
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Nyt vajaa 10 v duunissa olleena DI:nä pakko kommentoida sen verran että kyllä ainakin esim. IT-alalla lähdetään ihan perusduunarin hommista liikkeelle ja mitä tunnen vastaavalla koulutuksella muilla aloilla (esim. kone -ja energiatekniikkakoulutettuja) olevia niin paljolti sama sielläkin, useimmat DI-frendit on vääntänyt haalarihommia ihan tosissaan uransa alkuvaiheessa. Ja mitä noihin liksoihin tulee niin sanoisin että korkeakoulutus antaa mahdollisuuden suht. korkeisiin liksoihin (jos pidetään esim. rajana pääsyä maamme korkeimmin ansaitsevaan yhteen prosenttiin) ilman että tarvitsee päivääkään johtaa yhtään ketään kun mennään ns. vaativiin asiantuntijatehtäviin.

Mulle ei korkeakoulussa sanottu yhdelläkään kurssilla kertaakaan että "sitten kun teet töitä johtavassa asemassa", mutta tunnustettakoon että samaisessa koulussa puku päällä käyneet tietyt kauppatieteiden ja tuotantotalouden opiskelijat tuntuivat olevan aika pitkälti liikkeellä asenteella "kun valmistun minusta tulee iso jefe" :hyper:

Kyllä, samoin kaikki mun tuttuni ja minä itse (siis vastavalmistunut DI) ollaan aloittamassa ihan perusduunista, ja niin se pitääkin. Tai no, yksi lukiokaveri on perustanut/perustamassa oman firman, joten sen titteli on eri. Varmasti on niin, että moni esimerkiksi kaupallisen tai teknillisen alan yliopistoista valmistuneista jossain vaiheessa työskenteleekin johtavassa asemassa. Se se vaan on hassua, että kun siitä johtamisesta usein luennoitsijoiden toimesta puhutaan, niin unohdetaan korostaa sitä perusduuniosaamisen tärkeyttä asiassa.

Sit on riskinä se, että tulee just tää fiilis, että "valmistuttuani olen iso jefe" ja jos ei ison jefen hommia heti löydykään niin koetaan että tuli epäonnistuminen.
 
En ole teknisella alalla mutta itse olen hieman yleistäen huomannut että "teinit" kuvittelevat heti valmistumisen jälkeen pääsevänsä niille huppuliksoille ja johtaja paikalle. Ei osata ajatella työuraa kokonaisutena sillai että edettäis tehtävästä toiseen ja kehitettäis omaa osaamista. Sitten ihmetellään kun heti ekasta duunista ei tule 3000e/kk näppiin.

Itse olen omalla alallani siinä mielessä onnekkaassa tilassa että lähes jokainen duuni on tarjonnut jonkun osa-alueen syvempää tietoa ja osaamista. Palkasta ei ole paljon tarvinnut neuvotella, minimissä ollaan menty. Nyt on oikeastaan eka pesti jossa osaaminen ja palkka kohtaavat. Voisin kuvitella että 2-3 vuoden päästä pääsen jo hyvistä asemista neuvottelemaan palkoista sun muista.
 
Ulkomaille kannattaa suunnata jos tahtoo hyviä liksoja kotimaassakin. Sukulainen oli pari vuotta ulkomaankomennuksella ja toivoi saavansa 3000€ liksaa tullessaan takaisin suomeen ja etsiessään uutta työpaikkaa. Kuinkas kävikään. Hänelle tarjottiin n. 4,5k€ kahdesta paikasta, eikä maisterin papereita ole vielä edes taskussa. Ilmeisesti kansainvälistä kokemusta arvostetaan todella paljon.
 
Kannattaa kuitenkin noiden palkkavertailujen lomassa miettiä oikeasti sitä mikä kiinnostaa ja kuinka paljon kiinnostaa juosta ympäriinsä minkäkin summan perässä. Sitä rahaa voi ihan varmasti tehdä muillakin tavoin kuin väkisin lukea itsensä lekuriksi tutkimaan mummojen suonikohjuja ja haisevia korvakäytäviä ihan vaan sen takia kun siinä joku kaunis päivä voi päästä hyvälle tilille mistä sitten voi hymyissä suin muistaa ansiotuloverosaraketta. :)

Jos mun missio olis olla sähkömies tai hammaslääkäri niin tuskin kukaan estää olemasta. Mutta onneksi näissä hommissa on kaverit joita ne kiinnostaa.
 

Varmasti on noin. Ja lisäksi kun huomioidaan se, että kaikki korkeasti koulutetut ei heti saa edes sitä oman alansa työtä, vaan "joutuvat" tekemään sitä perusduunia peruspalkalla niin nuo taloudelliset hyödyt entisestään tippuvat.

Eli edelleen meitä kaikkia tarvitaan ja kaikki ei vaan voi korkeasti kouluttaa itseään, tai tietysti voi, mutta koulutusta vastaavaa työtä ei sitten löydykkään ja mitä järkeä koulutuksessa sitten on? Voihan sitä kuitenkin työn ohessa opiskella myös ihan harrastusmielessä ja itseään sivistääkseen ihan sitä mikä sattuu kiinnostamaan.
 
Tähän liittyen harmittaa kovasti, miten lujassa vieläkin istuvat nuorissa ihmisissä sukupuoliset stereotypiat koulutukseen ja töihin liittyen. Niin monen teinitytön päähän esim. ei millään mahdu, että he ihan oikeasti voisivat ryhtyä rekka- tai bussikuskiksi, muurariksi, putki- tai sähköasentajaksi, koneistajaksi tai hitsariksi. Kaikki em. ovat kunniallisia ammatteja, joilla tienaa elantonsa ja työllistyy hyvin.
 
Eikös toi oo aika perseestä kirjottaa "ettei koulutus aina kannata"? Kaikki eivät tahdo pelkästään sitä rahaa. Jos vaikka tykkää opettaa ala-asteella niin eikös se opettajakoulutus sillon nimenomaan kannata?
 
Eikös toi oo aika perseestä kirjottaa "ettei koulutus aina kannata"? Kaikki eivät tahdo pelkästään sitä rahaa. Jos vaikka tykkää opettaa ala-asteella niin eikös se opettajakoulutus sillon nimenomaan kannata?

Jotkut ei vaan tajua että maailmassa on muutakin kun raha. Se putkimies on varmaan kaikissa tapauksissa viettäny ihan törkeen paljon paremman elämän kun sen ei oo tarvinnu opiskella, vaan se on voinu tehdä RAHAA töissä nuoresta asti ja ostaa sillä fyrkalla vaikka auton ja ison telkkarin ja ottaa asuntolainaa aikasemmin.
 
Jotkut ei vaan tajua että maailmassa on muutakin kun raha. Se putkimies on varmaan kaikissa tapauksissa viettäny ihan törkeen paljon paremman elämän kun sen ei oo tarvinnu opiskella, vaan se on voinu tehdä RAHAA töissä nuoresta asti ja ostaa sillä fyrkalla vaikka auton ja ison telkkarin ja ottaa asuntolainaa aikasemmin.

Jooh, mutta mä en ainakaan vois kuvitella vaihtavani putkia n.45 vuotta. Ja duunarin hommissa ei taida olla pahemmin ylenemismahdollisuuksiakaan. Mun mielestä työssä pitäis olla vaihtelevuutta!
 
Usein duunarit ovat juuri niitä jotka ajattelevat vaan palkan maksimointia. Se että ihminen on hakeutunut yliopistoon kertoo useimpien kohdalla (ei kuitenkaan läheskään kaikkien) siitä että arvostaa tietoa ja sivistystä itseisarvona, ja uskoo että omilla tiedoillaan ja taidoillaan voi luoda itselleen hyvinvointia tulevaisuudessa. Amikseen tai ammattikorkeakouluun yleensä mennään vaan oppimaan jokin tehtävä mahdollisimman nopeasti. Tuo hesarin jutun otsikkokin viittaa sellaiseen ajattelutapaan, joka mielestäni on jonkin verran ristiriidassa sitä yleistä yhteiskunnallista asennetta kohtaan jonka mukaan sivistys ja tieto on arvokasta.

Mielestäni edelleen tässä ketjussa tulee esille sellaisia asenteita että kouluun pitää mennä opiskelemaan sellaista joka johtaa heti hyvään ammattiin, ja että humanismi ym. on aivan perseestä. Tottakai on kansantaloudellisestikkin järkevää säädellä koulutuspaikkojen määrällä yhteiskunnallisten ammattien optimaalista täyttymistä, mutta mielestäni koulutuksella on myös ihmisten sivistystä ja oppineisuutta kartuttavat tärkeä ulottuvuus. On kuitenkin vaikea ennustaa mitä taitoja tarvitaan 20 vuoden päästä, joten maailmalla saatavilla olevan tiedon jakaminen kansalle täyttää myös sellaiset odotukset. Useimmat suomalaisethan opettelevat yleistietoa ja oppimisvalmiuksia täydet 12 vuotta lapsuudestaan, joten on sen nyt aika harmi että sivistyksen hankkiminen jää siihen ja ihmisistä tulee passiivisia tradenomeja jotka eivät innovoi ja kehitä uutta tietoa.
 
Usein duunarit ovat juuri niitä jotka ajattelevat vaan palkan maksimointia. Se että ihminen on hakeutunut yliopistoon kertoo useimpien kohdalla (ei kuitenkaan läheskään kaikkien) siitä että arvostaa tietoa ja sivistystä itseisarvona, ja uskoo että omilla tiedoillaan ja taidoillaan voi luoda itselleen hyvinvointia tulevaisuudessa. Amikseen tai ammattikorkeakouluun yleensä mennään vaan oppimaan jokin tehtävä mahdollisimman nopeasti. Tuo hesarin jutun otsikkokin viittaa sellaiseen ajattelutapaan, joka mielestäni on jonkin verran ristiriidassa sitä yleistä yhteiskunnallista asennetta kohtaan jonka mukaan sivistys ja tieto on arvokasta.

Mielestäni edelleen tässä ketjussa tulee esille sellaisia asenteita että kouluun pitää mennä opiskelemaan sellaista joka johtaa heti hyvään ammattiin, ja että humanismi ym. on aivan perseestä. Tottakai on kansantaloudellisestikkin järkevää säädellä koulutuspaikkojen määrällä yhteiskunnallisten ammattien optimaalista täyttymistä, mutta mielestäni koulutuksella on myös ihmisten sivistystä ja oppineisuutta kartuttavat tärkeä ulottuvuus. On kuitenkin vaikea ennustaa mitä taitoja tarvitaan 20 vuoden päästä, joten maailmalla saatavilla olevan tiedon jakaminen kansalle täyttää myös sellaiset odotukset. Useimmat suomalaisethan opettelevat yleistietoa ja oppimisvalmiuksia täydet 12 vuotta lapsuudestaan, joten on sen nyt aika harmi että sivistyksen hankkiminen jää siihen ja ihmisistä tulee passiivisia tradenomeja jotka eivät innovoi ja kehitä uutta tietoa.

Komppaan kyllä 100%:sti. En muutenkaan ihan täysin ymmärrä (useimmiten juurikin duunareiden kohdalla) sitä täydellistä palkan ihannointia ja sen autuaaksi tekemistä. Itse haluan myös tulevaisuudessa saada mahdollisimman paljon palkkaa jne. ja sen vuoksi osittain opiskelenkin kauppakorkeakoulussa, mutta ennen kaikkea itselleni tärkeintä olisi saada ihan pelkästään yleissivistystäkin eri aineista ja yliopisto antaa niin paljon kontakteja, verkostoja, väittelyitä, tilaisuuksia, bileitä yms. että en vaihtaisi tätä kovin helposti mihinkään perustyöhön, vaikka siitä saisikin suhteellisen paljon liksaa. Ihminen ei aina opiskele vain siksi, että saisi rahaa, ja aina ei voi opiskella vain omaksi ilokseen, sillä esim. meklariksi tarvitsee olla se korkeakoulutus kuitenkin taustalla ihan vain esimerkkinä mainitakseni ylläoleviin kommentteihin viitaten.
Ja provona heitän, että itse en ole ikävä kyllä tavannut montaa sellaista perusduunaria tai edes amk:ta käynyttä, jonka kanssa oikeasti voi puhua/väitellä/keskustella kovinkaan syvällisesti esimerkiksi taloudellisista tai poliittisista asioista. Vaikka se teoria harvemmin vastaa totuutta, niin IMO on autuaampaa jutella Kiina-ilmiöstä kansainvälisen kaupan teoriaa lukeneen kanssa kuin perudallaajan, joka on lukenut työpaikkojen paosta ulkomaille seiskasta tai Iltalehdestä yms. shaissesta.

Itselleni tieto todellakin on itseisarvo ja koko yliopistotouhu lähellä sydäntä, että joku saattaa tästä provosoituakin, mutta tämä on vain oma täysin subjektiivinen mielipiteeni, jolle pyrin puolustautumaan sitä kohtaan, miksi joku haluaa ehdottoamsti lukea yo:lla vaikka rahaa saisi jotenkin muuten paljonkin helpommin. Ja ennen kuin kukaan sanoo yhtän mitään, niin kaikki korkeakouluissa ei todellakaan ole kk:ssa siksi, että saisivat kerättyä itseensä mahdollisimman paljon inhimillistä pääomaa ja he usein ovatkin suhteellisen pinnallisia ihmisiä myös opiskelun saralla.

Ja ketään en halua lynkata ja oma mielipiteeni on myös se, että mm. hesaria lukemalla voi tulla mahdollisimman sivistyneeksi niin päin pois, eikä sivistykseen korkeakoulua vaadita. Mulle tää opiskelu on vain paras tapa "toteuttaa itseäni" (paskaa, tiedän :D) enkä mielestän ole tilivelvollinen kenellekään siitä, miksi mieluummin preffaan lukea aamusta yöhön kuin, että vertailisin sitä, kumman pomo on paskempi jätkä tai kumman autossa on vitusti isommat alupallot. Jätän niihin liittyvän tietotaidon joillekin siitä alasta kiinostuneille...
 
esim. meklariksi tarvitsee olla se korkeakoulutus kuitenkin taustalla ihan vain esimerkkinä mainitakseni ylläoleviin kommentteihin viitaten.

Höpö höpö. Meklaritutkinnon suorittamiseen ei tarvita kuin 6kk työhistoria pankkiiriliikkeessä ja voi osallistua ko. kokeeseen. Itse suoritin ko. kokeen lukiosta päästyäni ennen armeijaa.
 
On tuo minusta kuitenkin ihan hyvä näkökulma, mikä Hesarissa tuli esille. Ei meistä kaikista ole opiskelemaan. Toiset tykkäävät tehdä töitä käsillään, ja on hyvä, että ajoittain tässä korkeakoulututkintoja palvovassa maassa muistetaan, ettei meidän kaikkien tarvitse olla maistereita tai tohtoreita pärjätäksemme.

Sen olisi tietysti voinut artikkeliin lisätä, että ammatinvalintaan voivat toki vaikuttaa muutkin tekijät kuin raha. Olen näitä duunarihommiakin tehnyt, ja todennut että tulisin hulluksi jos joutuisi päivästä toiseen loppuelämän jotain mutteria vääntää tai lempata kontteja...
 
Höpö höpö. Meklaritutkinnon suorittamiseen ei tarvita kuin 6kk työhistoria pankkiiriliikkeessä ja voi osallistua ko. kokeeseen. Itse suoritin ko. kokeen lukiosta päästyäni ennen armeijaa.

Sorry, my mistake :nolo:

Olisi ehkä pitänyt sanoa, että tilintarkastajaksi tai lääkäriksi niin kuin aiemmin suunnittelin, mutta eipä voi mitään. Tosin jos katsoo laajemmin kokonaisuutta, niin ymmärtää pointtini, niin ei tarvitse pikkuasioihin kiinnittää huomiota ;)
 
Ja tämä edellyttää että ammattikoulun käynyt perusduunari on painanut työtä KOKO ajan, ilman työttömyysputkia yms. Mikä on nykyisessä yhteiskunnassa helpommin sanottu kuin tehty ja tilastollisesti korkeasti koulutetun on paremmat mahdollisuudet säilyttää työpaikkansa, kuin perusduunarin. Duunareita tulee ja menee, mut pomot säilyy =)

Toi tuleminen ja meneminen oli varmaan vielä 90-luvun ja 2000 luvun alun mentaliteetti noin, mutta sävelet on aika rajusti muuttuneet tässä viime aikoina.

Ennen ei esim. TA-edustaja asemassa ollutta laitettu noin vain pois, mutta nykyään karsitaan sieltä,mistä on helpoin. Ja nuo korkeammin koulutetut alkaa oleen sitä helppoa karsittavaa.
 
On tuo minusta kuitenkin ihan hyvä näkökulma, mikä Hesarissa tuli esille. Ei meistä kaikista ole opiskelemaan. Toiset tykkäävät tehdä töitä käsillään, ja on hyvä, että ajoittain tässä korkeakoulututkintoja palvovassa maassa muistetaan, ettei meidän kaikkien tarvitse olla maistereita tai tohtoreita pärjätäksemme.

Mun mielestäni tuo Hesari viestii enemmänkin sitä asennetta että koulutuksella ei ole väliä, vaikka asenne pitäisi olla että ammatilla ei ole väliä. Siis että korkeakoulutusta pitäisi pitää arvossaan mahdollisimman paljon, mutta ammattien arvostuksessa perinteisten käsityöläisammattien kuin myös suorittavan portaan ammattien arvostus olisi pidettävä korkeana. Se että kansakunnan jäsenillä on mahdollisimman korkea sivistystaso antaa kaikenlaisia turvatakuita tulevaisuuden varalle, mutta kuitenkin siten että erilaiset ammatit tulisivat tehokkaasti täytetyiksi. Tämä ideologia puhuu yliopistojen puolesta ja ammattikoulutusajattelua vastaan. Jotkut asiantuntijat ovatkin puhuneet myönteisesti sen puolesta, että tulevaisuudessa ihmisten kouluttautuvat korkeasti mutta ovat tarvittaessa valmiita tekemään koulutustaan vastaamatonta työtä. Tämä näkökulma ei ole mitenkään vieras esim. Britanniassa tai USA:ssa, jossa vaikkapa historiaa pääaineenaan lukenut saattaa työllistyä vaikka liikkeenjohdon konsultiksi heti ekaan työpaikkaansa (Suomessahan tällaista ei voi tapahtua koska ihmisiä koulutetaan ns. fakki-idiooteiksi). Oleellista ei siis ole koulussa hankittu ammattitaito (sillä ammattitaitoa ei voi hankkia koulussa) vaan oppineisuus ja oppimisvalmiudet, ja se että ylipäänsä on tehnyt jotain älyllisesti järkevää aikuiselämänsä ekat vuodet. Onhan se helvetin hienoa jos on kanniskellut jotain laatikoita viisitoistavuotiaasta asti ja "todistanut" että on kova tekemään töitä, mutta sillä on vaihtoehtoiskustannuksena aivojen käytön vähäisyys ja tulevaisuuden varalle rakennettavan tietotaidon heikentyminen.
 
Sorry, my mistake :nolo:

Olisi ehkä pitänyt sanoa, että tilintarkastajaksi tai lääkäriksi niin kuin aiemmin suunnittelin, mutta eipä voi mitään. Tosin jos katsoo laajemmin kokonaisuutta, niin ymmärtää pointtini, niin ei tarvitse pikkuasioihin kiinnittää huomiota ;)

Meinaat varmaankin joko HTM- tai KHT-tutkinnon suorittanutta tilintarkastajaa? Joka tapauksessa molemmat tutkinnot voi suorittaa hyväksytysti vaikka ei olisikaan korkeakoulututkintoa. Tällöin tosin tarvitaan laajempaa työkokemusta, mutta ainakaan tällä hetkellä korkeakoulututkinto ei ole välttämätön.

Tilintarkastuslain 4§:

Keskuskauppakamarin tilintarkastuslautakunta hyväksyy hakemuksesta tilintarkastajaksi luonnollisen henkilön, joka ei toiminnallaan ole osoittanut olevansa sopimaton tilintarkastajan tehtävään ja joka:...

3) on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon...

Edellä 1 momentin 3 ja 5 kohdassa mainituista kelpoisuusvaatimuksista voidaan kuitenkin poiketa, jos hakijalla on vähintään seitsemän vuoden kokemus vaativista laskentatoimen, rahoituksen ja oikeustieteen tehtävistä sekä lisäksi vähintään kolmen vuoden käytännön kokemus tilintarkastuksesta siten kuin kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksellä tarkemmin määrätään tai mikäli hakijalla on 15 vuoden kokemus vaativista laskentatoimen, rahoituksen ja oikeustieteen tehtävistä.

Mutta joka tapauksessa ymmärsin kommenttisi pointin.
 
Back
Ylös Bottom