Leijonakingi: kirjottele ihmeessä jos tulee hyviä kommelluksia mieleen
Joo kyllä noita hulluja, hauskoja ja äärimmäisen rasittaviakin juttuja on jäänyt opasajoilta mieleen, vaikka aikaa on vierähtänyt noin 10 vuotta.
En nyt edes tiedä kuinka sen homman kiteyttäis lyhyesti, mut todetaan nyt vaikka ne mieleenpainuvimmat jutut:
Ikimuistoisena Millenium-jouluna oltiin norjalaisen kollegani kanssa juuri lähdössä hotellipäivystykseltä konttorille syömään kinkkua, kun taxi pamahtaa respan eteen, ja kuski huutaa "guia finlades, por aqui".
Minä siihen taxin takaovelle sitten ja suomalainen äijä vapisevin käsin ja jaloin horjuu ulos autosta, ensimmäisenä katseeni kiinnittyy vyötärön korkeudelle sortseihin, josta roikkuu läpinäkyvä letku, jonka toisessa päässä on kiinni pussukka. Olin siinä vähän että mikäs tämä juttu oikein on... äijä kusee siis pussiin. Norjalainen kollegani oli silmiinnähden kyllästyneen oloinen ja suorastaan välinpitämätön... Ajattelin, että kyllä suomalaisen pitää suomalaista auttaa.
Talutin äijän respaan, josta saatiin miehelle pyörätuoli lainaks. Yleensä mukavan rento respanmies toteaa vihaisena ettei kyseinen mies asu enää heidän hotellissaan. Syy: On toistuvasti sotkenut huoneensa, sänkynsä, lattian ja wc:n kusella ja ihan puhtaalla paskallaan. Soitin sitten firmamme varauspuolelle, että onko jossain toisessa hotellissa tilaa, ja lähistöltä saatiin yks vapaa huone noin puolen kilsan päästä. Sulloin äijän tavarat matkalaukkuun, jotta voisimme ripeästi vaihtaa hotellia. Ne tavarat olivat likaisia vaatteita, niitä helvetin vaihtoletkuja ja ties mitä värkkejä sun muuta.
Lykkäsin äijän pyörätuolissa sit toiseen hotelliin, kollegani veti matkalaukkua ja huoneeseen mars. Saatiin talutettua äijä sänkyyn makamaan, ja sen selkäkivut oli jo niin kovaa luokkaa, ettei se juuri ylös enää siitä päässyt. Hain sille lähikaupasta 5 litran vesitonkan. Herra kertoi, että oli edellisenä iltana/yönä kaatunut selälleen "muutaman oluen nautittuaan" ja hänellä oli ennestään joku vaiva siellä muutenkin, joka sitten yltyi pahemmaksi kaatumisen johdosta. Annoin sille toimistomme numeron, että soittelee jos on asiaa. Lähdettiin toimistolle ja syötiin joulukinkkua 25 asteen helteessä...
Seuraavana päivänä puhelin soi. Sama äijä horisi luuriin, "tuokaa vettä, tuokaa vettä". Lähdettiin sit jossain vaiheessa sinne sen hotellille ja vietiin sille pullovettä. Sen tila oli vielä pahempi, oli pakko soittaa ambulanssi yhteistyö-lääkäriaseman päivystykseen. Se tiesi jo että saisi kipulääkettä joka ainakin hetkellisesti auttaisi. Alettiin jo selvittää mahdollisia vapaita lentopaikkoja takas Suomeen. Olihan äijä jo ruhtinaalliset 3 pv kanarialla ollutkin, vielä jäljellä olevat 11 päivää, niin olisi saanut alkaa varailemaan hautapaikkaa Suomesta. Lähdettiin sit pois ja mies pääsi lääkäriin. Pääsi eroon pyörätuolista ainakin. No pari pv meni ja lääkäriasemalta soitteli suomalainen hoitaja joka kyseli että joko tämä mies on päässyt Suomen koneeseen... totesi, että heille sitä narkkaria ei enää oteta, on kuulemma soitellut niille useasti käynnin jälkeen ja halunnut vain lisää piikkejä (kortisonia, morfiinia tms. kipulääkkeitä).
Saatiin äijälle paikka koneeseen ja lähettiin parin naispuolisen suomalaisen kollegan kanssa kertomaan sille, että lähtö tuli. Äijä makaili huoneessaan ihan lääketokkurassa, San Miguel -tölkki kädessään... "Sä pääset tämän illan koneella Suomeen" sanottiin sille. "Ai, just kun mä olin pääsemässä parempaan suuntaan". Joo ei kyllä nyt täytyy lähteä, on vain yksi suunta -pohjalle. Pakkasin äijän laukun (taas!) muistan vieläkin kun sulloin niitä letkuja ja Diapam-pakkauksia sen laukun sivutaskuihin, ja sit se siinä vieressä sopersi: "joo ehkä näin on parempi, kiitoksia teille kaikesta". Kun mä sain talutettua sen siihen bussiin sai vain todeta että vihdoin tuo on ohi, tuollaisia ei ikinä pitäisi päästää yksin ulkomaille ilman saattajaa.
Meni pari viikkoa, ja toimistolla faksi raksutti. Suomen päästä tuli reklamaatio, samalta äijltä. Hän oli siis tehnyt Suomessa reklamaation firmallemme ja kuvitteli ettei kohteen oppaisiin olla lainkaan yhteydessä.
Se vaati pilalle mennen lomamatkan korvaamista kokonaan, koska onnettomuus oli pilannut matkan ja oppaiden TÄYSIN VÄLINPITÄMÄTÖN toiminta kruunasi epäonnistumisen kokonaisuudessaan. Hän EI tietenkään maininnut sanallakaan, että:
-oli humalassa/sekakäytön seurauksena itse aiheuttanut vammansa
-paskonut huoneen pilalle toisessa hotellissa
-käyttänyt holtittomasti lääkkeitä alkoholin kanssa
-ja aiheuttanut valtavan määrän ylimääräistä työtä.
Loppuun hän oli vielä kirjoittanut; terveisin XXX XXXXXXX, valt.maist. Ihan niinku se lisäisi uskottavuutta!
Vaikka tuo oli säälittävä tapaus ja murheellinen, yksinäinen ihmisraunio halusi vaan viettää kivan loman niin silti...
Tuon tapauksen jälkeen päätin etten ikinä sekaannu asiaan liian henkilökohtaisesti/tunteellisesti, vaan parempi vain tehdä se mikä oppaalle kuuluu. Ihmiset osaa olla sitten itsekkäitä kusipäitä. Nytkin osa saattaa ajatella, että eihän tuossa nyt mitään sen suurempaa ollut ja eihän tohon nyt aikaa paljon mennyt. Mutta kyllä siihen vaan meni, on aikaavievää puuhaa alkaa järjestellä ylimääräisiä juttuja. Kun siellä kohteessa on 300-500 muutakin ihmistä asiakkaina kuin vain HRA SUURI SEKAKÄYTTÄJÄ.