Masennus

[Dr.Faustus]

Voisiko masennus johtua siitä että ajattelee liikaa? Minulla on ainakin sellainen käsitys, että moni joka kärsii masennuksesta, "syyllistyy" myös siihen että ajattelee liikaa. Kun ajattelee liikaa, niin siinähän väkisinkin myös niiden negatiivisten ajatusten määrä lisääntyy. Ja kun tulee keskimääräistä enemmän negatiivisia ajatuksia, niin niitä jää helpommin vatvomaan kuin positiivisia asioita ja tällöin negatiiviset ajatukset tavallaan ruokkivat itse itseään ja myrkyttävät mielen siinä samalla. Ja kun ajattelee keskimääräistä enemmän, niin tajuaa keskimääräistä useammin, kuinka julma paikka maailma voi olla.

Vai onko kuvailemani syyn seurauksena sittenkin korkeintaan alakulo, jota ei pidä sekottaa oikeaan depressioon millään tavalla?

Olen pohtinut samaa. Älykkyys ja kyky itsetutkiskeluun voisi altistaa masennukselle. Voisiko riittävä tyhmyys jopa suojata siltä. Taiteilijoilla ja kirjailijoilla varsinkin tuntuu masennus olevan yleistä. Kirjailijat varmaan monet lahjakkaita pohtimaan syntyjä ja syviä. Ehkä heillä alkaa helpommin sellainen negatiivisen pohtimisen noidankehä.

 

[D.Yates]

Enemmänkin kysyisin että kärsiikö fyysistä työtä tekevät masennuksesta? En ainakaan yhtään tapausta tiedä, tosin eihän näistä muutenkaan paljon jutella. Julkisuuden esimerkit vaan on aina näitä "ajattelijoita".

 

[Dr.Faustus]

Pitkäaikainen psyykkinen stressi ja kuormitus ja isot elämäntapahtumat voi laukaista alttiille henkilölle. Ehkä sellainen tietynlainen pohdiskeleva persoonallisuus voi lisätä riskiä. Masennuksella taitaa olla myös voimakas perinnöllinen taipumus. Tai sitten vaan se tapa ajatella on periytynyt.

 

[Mikki77]

Riippuu varmaan siitä mitä ajattelee. En seuraa uutisia jotta en turhaan pohdi niitä negatiivisia asioita joita siellä esiintyy. Tämä on vuosien varrella keksimäni psyyken suojauksen menetelmä. Maailman ongelmat ei siitä muutu että mä niillä itseäni kiusaan.

Sen sijaan omassa vaikutuspiirissä oleviin asioihin kannataa käyttää aikaa. Niitä on mukava pohtia ja siitä saa ihan hyvän olon.

Kirjailija ammattina on varmaan masennukselle altistava. Luomisen tuska jossain kirjaprojektissa on melkoinen. Sitten kun olet viimein vuodattanut teokseen sydänveresi kustannustoimittaja kertoo että tää on roskaa.

 

[start]

Täällä on heti edellisellä sivulla suht vanhoja postauksia, niin olisi kiva kuulla miten masennusta seuranneet vuodet on miehiä ja naisia kohdelleet? Löytykö se elämänhalu uudelleen?

 

[Powerhousu]

Kuulin tuossa viikonloppuna mielenkiintoisen analyysin kaverin saunassa. Masennuslääkkeitä käytetään ihan liikaa koska kellään ei olisi masennusta jos jokainen tekisi jotain ettei masennu eikä vain makaa kotona. Ensimmäisestä on pakko olla samaa mieltä, mutta toisesta huomaa ettei kyseisen lausuman esittänyt henkilö edes tiedä mitä on masennus. Mulla ei ole ikinä ollut varsinaista masennusta, mutta luulisin tietäväni että masennus on vähän eri juttu kuin se että nyt on vähän paha mieli. Eipä siinä, voi joku tylsistynyt henkilö tulkita olevansa masentunut ja siihen varmaan auttaakin se että tekee jotain, mutta kun se oikea masennus on vähän eri luokan juttu.

 

[Dr.Faustus]

Se kotona makaaminen on lähinnä lopputulos sitten kun on jo pitkälle masentunut. Monesti masennukseen johtaa juuri pitkäaikainen liiallinen stressi ja tekeminen. Vähän yksiulotteinen näkemys, että vain jäätäisiin kotiin ja sitten masennuttaisiin. Ja sitten kun ollaan oikeasti masentuneita, niin niitä voimavaroja lähtemiseen ja tekemiseen ei ole. Eli voi kyllä olla tieto, että pitäisi tehdä sitä tai tätä mutta energiat riittää vaan pakollisesta selviämiseen. Suru ja alakulo ovat masennuksessa ilmeneviä oireita, mutta eivät ole yhtäkuin masennus. Vaikea kyllä sitä sairautta on hahmottaa jos ei lähellään ole sellaista nähnyt. Sitten kun näkee niin ei enää ala mitään "ota itseäsi niskasta kiinni" syyllistyksiä harrastamaan. Masennuslääkkeiden käyttömääriä välillä aina arvostellaan, mutta vähemmän näkyy perusteluita että miksi muka käytetään liikaa ja mikä on se juttu että niitä ei saisi käyttää. Samaan aikaan kun suomeen on nämä viimeisimmät masennuslääkkeet tulleet, ovat meidän itsemurhaluvut romahtaneet. Voi tietty johtua paremmasta terapiastakin ja sen paremmasta saatavuudesta. Masennuslääkkeitä käytetään myös useisiin ahdistushäiriöihin. Ja harva varmaan huvikseen niitä lääkkeitä käyttää. Suomessa taitaa ilmapiiri muutenkin olla sellainen että ei helpolla mitään lääkkeitä syödä, vaan tulee olla hyvin perusteltu että lääkettä aletaansyödä.

 

[naruman]

Monesti masennukseen saattaisi auttaa ihan lopputili, eroaminen tai muu isohko elämänmuutos.

Itsellä parani masennus eroamalla kumppanista, jota rakastin kyllä kovasti, mutta tulevaisuuden haaveet eivät olleet enää pidempään aikaan olleet samat + muita henkilökohtaisia ongelmia. Tämä toi stressiä koska itse yritin sopeutua, ja lopuksi olikin jo lähes kaikki masennuksen oireet havaittavissa. Muutama viikko yksin oloa, niin mieli ja vireystila paranivat. Ikävä ja erotuskat toki jäivät, mutta muuten olin jo täysin eri mies.

Eli sitäkin kannattaa tutkia, että voisiko elämässä olla joku isompi aiheuttava tekijä. Työ tai parisuhde varmaan yleisimmät. Monesti saattaa olla, että ihminen elää itselle sopimattomattomissa olosuhteissa, ja tähän sitten popsitaan lääkkeitä. Vaikka parempi ratkaisu olisi muuttaa niitä olosuhteita.

Edit: Masennuksessa on toki se ongelma, että isoja elämänmuutoksia on siinä vaiheessa vaikea tehdä. Eli ennakoida pitäisi melkein osata, silloin kun vielä on voimavaroja.

 

[Maddox]

Täällä on heti edellisellä sivulla suht vanhoja postauksia, niin olisi kiva kuulla miten masennusta seuranneet vuodet on miehiä ja naisia kohdelleet? Löytykö se elämänhalu uudelleen?

Olen näköjään 7 vuotta sitten kirjoitellut tähän ketjuun. Eipä se masennus ole mihinkään matkan varrelle jäänyt, kun elämässä on edelleenkin ollut ahdistusta ja huonommuuden tunteita aiheuttavia asioita aivan riittävästi. Toissasyksynä oli yksi sairaushistorian pahimmista romahduksistakin, minkä seurauksena syön nyt lääkkeitä. Terapiaan ei ole varaa. Toisaalta olen onnistunut myös käymään töissä silloin kun niitä on ollut ja hankkimaan toisen korkeakoulututkinnon, joten en mä nyt missään sängyn pohjalla ole jatkuvasti maannut. En oikeastaan koskaan siinä määrin, etten velvollisuuksiani hoitaisi. Se suorittamisen pakko on johonkin niin perustavanlaatuisiin rakenteisiin ohjelmoituna, ettei edes mielenterveydelliset ongelmat ole yltäneet sitä täysin lamaamaan. Jännityksellä odotan, mitä nyt toisen valmistumisen jälkeen tapahtuu: saanko töitä vai alkaako tästä vaan uusi, entistä jyrkempi alamäki.

 

[Rantapallo]

Se kotona makaaminen on lähinnä lopputulos sitten kun on jo pitkälle masentunut. Monesti masennukseen johtaa juuri pitkäaikainen liiallinen stressi ja tekeminen. Vähän yksiulotteinen näkemys, että vain jäätäisiin kotiin ja sitten masennuttaisiin. Ja sitten kun ollaan oikeasti masentuneita, niin niitä voimavaroja lähtemiseen ja tekemiseen ei ole. Eli voi kyllä olla tieto, että pitäisi tehdä sitä tai tätä mutta energiat riittää vaan pakollisesta selviämiseen. Suru ja alakulo ovat masennuksessa ilmeneviä oireita, mutta eivät ole yhtäkuin masennus. Vaikea kyllä sitä sairautta on hahmottaa jos ei lähellään ole sellaista nähnyt. Sitten kun näkee niin ei enää ala mitään "ota itseäsi niskasta kiinni" syyllistyksiä harrastamaan. Masennuslääkkeiden käyttömääriä välillä aina arvostellaan, mutta vähemmän näkyy perusteluita että miksi muka käytetään liikaa ja mikä on se juttu että niitä ei saisi käyttää. Samaan aikaan kun suomeen on nämä viimeisimmät masennuslääkkeet tulleet, ovat meidän itsemurhaluvut romahtaneet. Voi tietty johtua paremmasta terapiastakin ja sen paremmasta saatavuudesta. Masennuslääkkeitä käytetään myös useisiin ahdistushäiriöihin. Ja harva varmaan huvikseen niitä lääkkeitä käyttää. Suomessa taitaa ilmapiiri muutenkin olla sellainen että ei helpolla mitään lääkkeitä syödä, vaan tulee olla hyvin perusteltu että lääkettä aletaansyödä.

Vai onko itsemurhien määrä laskenut, koska nykyään on hyväksytympää olla mielenterveysongelmista kärsivä? Minusta näiden asioiden hoito on melko huonoa suomessa. Itselläni pyhä kolminaisuus, eli kipu huonontaa nukkumista jolloin monesti onkin sitten paska mieliala väsy ja ahdistus. Unet on särkyjen takia todella pätkittäisiä, eikä sitä syvää unta juurikaan tule.
Minun järkeen kävis hoitaa syytä ensin, eli kipua tai sitten huonoa nukkumista. Lääkärien mukaan pitäisi parantaa mielialaa jolloin kivut helpottaa...Vaikka säryt ovat täysin tyypillisiä suhteessa vaivoihin.
Minusta lääkärit toimivat vain lääketehtaiden myynninedistäjinä. Vanhat halvat lääkkeet on pannassa, aina tuputetaan uusinta kallista lientä.

 

[Sylvi]

Enemmänkin kysyisin että kärsiikö fyysistä työtä tekevät masennuksesta?.

Kyllä kärsii. Terveisin siivoojatäti. Luulisin, että useasti duunaritaustaisilla, iäkkäämmillä miehillä masennus on suuresti alidiagnosoitu, koska sedät itselääkitsevät oireitaan viinalla sen sijaan, että menisivät lääkäriin. Tabu ja häpeä on kova.

Pitkäaikainen psyykkinen stressi ja kuormitus ja isot elämäntapahtumat voi laukaista alttiille henkilölle. Ehkä sellainen tietynlainen pohdiskeleva persoonallisuus voi lisätä riskiä. Masennuksella taitaa olla myös voimakas perinnöllinen taipumus. Tai sitten vaan se tapa ajatella on periytynyt.

Nykyinen psykiatrini on sitä mieltä, että itselläni on bonuksena myös vahva biologinen perusta masennuksen uusiutumiselle. Kun valo vähenee, niin minä ryömin luolaani tekemään tuskaista ja hidasta kuolemaa. Joka helvatan vuosi jo parinkymmenen vuoden ajan. Tälle syksylle on suunniteltu alustavasti Sylvi lensi yli käenpesän -hoitokokeilua. Odotan mielenkiinnolla. :D

Minusta näiden asioiden hoito on melko huonoa suomessa. Itselläni pyhä kolminaisuus, eli kipu huonontaa nukkumista jolloin monesti onkin sitten paska mieliala väsy ja ahdistus. Unet on särkyjen takia todellä pätkittäisiä, eikä sitä syvää unta juurikaan tule.
Minun järkeen kävis hoitaa syytä ensin, eli kipua tai sitten huonoa nukkumista. Lääkärien mukaan pitäisi parantaa mielialaa jolloin kivut helpottaa...Vaikka säryt ovat täysin tyypillisiä suhteessa vaivoihin.

Joo! Itse tarvitsisin ehdottomasti hoitosuhteen, jossa olisi tarjolla sekä psykiatrian että fyysisen terveydenhuollon saumaton yhteys. Näinhän ei todellakaan ole. Itselläni fyysiset kivut ja toimintakyvyn rajoitteet ovat saavuttaneet nyt sen pisteen, että jatkaminen nykyisessä duunissa on melko mahdotonta. Eli tervetuloa huoli toimeentulosta ja stressi uuden ammatin löytämisestä. Tänä syksynä sukelletaan. Syvälle.

 

[Rantapallo]

Joo se on uskomatonta miten ne ei tajua sitä, kuinka paljon esim kipujen takia tuleva unien menetys tekee. Eikä sitä kokonaisvaltaista hoitoa tosiaankaan saa.

 

[Sylvi]

Minulle ihannetilanne olisi se, että hoitoneuvotteluissa olisivat läsnä psykiatri, työterveyslääkäri, psykologi ja fysioterapeutti. Tämmöisen yhteistyöpalaverin järjestäminen on ilmeisesti edelleen vuonna 2016 Mahdoton Tehtävä julkisen terveydenhuollon piirissä.

 

[carcayu]

Joo! Itse tarvitsisin ehdottomasti hoitosuhteen, jossa olisi tarjolla sekä psykiatrian että fyysisen terveydenhuollon saumaton yhteys. Näinhän ei todellakaan ole. Itselläni fyysiset kivut ja toimintakyvyn rajoitteet ovat saavuttaneet nyt sen pisteen, että jatkaminen nykyisessä duunissa on melko mahdotonta. Eli tervetuloa huoli toimeentulosta ja stressi uuden ammatin löytämisestä. Tänä syksynä sukelletaan. Syvälle.

Minulle ihannetilanne olisi se, että hoitoneuvotteluissa olisivat läsnä psykiatri, työterveyslääkäri, psykologi ja fysioterapeutti. Tämmöisen yhteistyöpalaverin järjestäminen on ilmeisesti edelleen vuonna 2016 Mahdoton Tehtävä julkisen terveydenhuollon piirissä.

Tunnetko tarinan naisesta nimeltä Päivi Rissanen? Googlella löytyy juttua.

Nähdäkseni pointtina tuossa kertomuksessa on se, että nainen otti itse asiakseen kuntoutua ja pääsi sillä asenteella todella pitkälle.
Ihmisen kokonaisvaltainen hoito on kaunis ajatus, mutta nähdäkseni täyttä utopiaa. Ainoa mahdollisuus saavuttaa tämä ideaali on ruveta itse itsensä asiantuntijaksi. Kaiken täällä joutuu itse tekemään prkl. Tästä seuraa kuitenkin tärkeä perspektiivin muutos, jossa ihminen siirtyy passiivisen potilaan roolista aktiivisen toimijan rooliin, jolla jos sinällään on positiivinen vaikutus elämänlaatuun. Sulla on todella fiksuja juttuja täällä ja kaikesta päätellen kotelo huomattavasti paremmassa jamassa, kuin Rissasen tarinan alkumetreillä. Uskon että pystyt itse kasaamaan kokonaiskuvan siitä mikä sun tilanne on ja miten siitä mennään eteenpäin. Ensin pitää vaan hyväksyä, ettei kukaan tuu sitä sun puolesta tekemään. Se on surullinen, mutta samalla voimauttava oivallus.
Pohjaan sukeltamalla on mahdollista löytää oma merkityksensä ja pyristellä sen kanssa takaisin pintaan. Se on tavallaan pieni kuolema, koska pohjassa ei ole enää mitään, mutta uudelleensyntyminen on todella jännittävää jos se yhtään lohduttaa. Tsemppiä!

 

[Dr.Faustus]

Minulle ihannetilanne olisi se, että hoitoneuvotteluissa olisivat läsnä psykiatri, työterveyslääkäri, psykologi ja fysioterapeutti. Tämmöisen yhteistyöpalaverin järjestäminen on ilmeisesti edelleen vuonna 2016 Mahdoton Tehtävä julkisen terveydenhuollon piirissä.

Moniammatillinen yhteistyö tietysti on tehokasta monessakin terveysongelmassa. Kai se on vaan ne resurssit rajalliset ja niihin pääsee vaan hankalahoitoisimmmat.

 

[Dr.Faustus]

Joo se on uskomatonta miten ne ei tajua sitä, kuinka paljon esim kipujen takia tuleva unien menetys tekee. Eikä sitä kokonaisvaltaista hoitoa tosiaankaan saa.

Kyllähän se ihan tiedossa on että kivuilla, mielialalla ja unen laadulla on kaikilla suora vaikutus toisiinsa. Yhtä kohtaa helpottamalla voi vaikuttaa muihin kohtiin. Kipu aiheuttaa unettomuutta sekä kroonisena laskee mielialaa. Mutta masennus myös herkistää kivuille ja haittaa unta. Välillä krooniset kivut voi olla niin hankala hoitoisia, että vuosienkaan yrittämisen aikana niistä ei päästä eroon. Varmasti silloin on masennus helposti vaarana ja kannattaahan sitä masennusta silti hoitaa vaikka ne kivut olisikin se alkuperäinen syy.

 

[zarkus]

.... Masennuslääkkeiden käyttömääriä välillä aina arvostellaan, mutta vähemmän näkyy perusteluita että miksi muka käytetään liikaa ja mikä on se juttu että niitä ei saisi käyttää. ...

Kyllä noita perusteluita [miksi niitä ei pitäisi käyttää niin paljon] löytyy kun alkaa vähän psykiatrin lääkehoito-kriittistä kirjallisuutta lukea..

Vaikka että

- lääkkeet aiheuttavat riippuvuutta jne. pahojakin sivuvaikutuksia
- riipuvus voi itsessään aiheuttaa masennusta kun yrittää lopettaa käytön
- lääketutkimusta ajaa raha->haittavaikutsia vähätellään, lääkkeiden hyötyä liioitellaan
- lääkkeiden jakelu (lääkärit...) on korruptoitu lääketeollisuuden toimesta
- amfetamiinin kaltaiset onnennapit eivät välttämättä ole *kaikille* oikea tapa hoitaa pään sisäisiä ongelmia (kuten ei viinakaan), joillekin on
-jne.

valitse kieli:
http://turpaduunari.fi/gotzsche-tappava-psykiatria-ja-laakinnan-harha/
http://dagensmedicin.dk/psykiatrien-skylder-svar/
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4046551/

 

[Dr.Faustus]

Riippuvuutta eivät varsinaisesti aiheuta. Lopetusoireyhtymä voi kehittyä liian nopeasta lopetuksesta. Se että masentuu uudesta ei ole lääkkeen syy vaan sen käytön lopetuksen. Masennuksella on voimakas uusiutumistaipumus. Se että joku joskus hoitanut lääkkeellä sitä ja nyt sen käytön lopetuksen jälkeen masentuu taas, ei tarkoita että ne lääkkeet aiheuttaisi masennusta. Kaikkea lääketutkimusta tietysti raha ajaa. Ei ne lääkefirmat hyväntekeväisyyttä tee. Ja ovat jääneet useista kusetuksista kiinni. Mutta sitä toimintaa on tehty koko ajan läpinäkyvämmäksi ja vaikeammaksi huijata. Myös valtavat sakot huijauksista varmasti tuntuvat. Suomalaisia terkkarilekureita ei ole millään lailla korruptoitu lääkefirmojen toimesta. Mitään rahaa sieltä ei lääkärille tule vaikka tietyn firman lääkettä määräisikin.

 

[Sylvi]

Täytynee myös muistaa, että kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia ja että masennus on pahimmillaan tappava sairaus.

 

[Dr.Faustus]

Täytynee myös muistaa, että kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia ja että masennus on pahimmillaan tappava sairaus.

Sitä se on. Pahimmillaan hyvin invalidisoiva ja hoitamatta kuolemaan johtava. Lievemmissä muodoissa tietty voi lääkkeettä mennä terapioilla. Terapioiden saatavuus taas oma juttunsa. Nettikeskusteluissa aina korostuu terapiakeskeisyys ja lääkevastaisuus. Todellisuudessa aika moni ei halua mitään psykoterapioita. Tietävät kyllä itsekin mistä on kyse. Oma elimistö vaan ei toimi niin haluaisi.