Masennus
- Keskustelun aloittaja Feint
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Jahas, tuollaisesta en tiennytkään. Täytyy kokeilla heti, kun ehtii käydä isommassa kaupassa tutkimassa tarjontaa. Minusta olohuoneen kattolampussa on aina ollut jotenkin epämiellyttävä valo, joten se lähtee ainakin kokeiluun mukaan.
- Liittynyt
- 30.10.2014
- Viestejä
- 1 140
Eikö kirkasvalon toimintaperiaate ole se,että se laskee tai oikeastaan lopettaa melatoniin tuotannon päiväsaikaan, mitä keho tuottaa pimeydestä johtuen.
Eikö tähän melatoniinin tuotantoon ole olemassa pilleriä, mikä ei muuta aivokemiaa kusisi?
PEA ja ehkä jotkut kevyet mao-i itellä toiminut .. ja nämä yhdessä = party
Eikö tähän melatoniinin tuotantoon ole olemassa pilleriä, mikä ei muuta aivokemiaa kusisi?
PEA ja ehkä jotkut kevyet mao-i itellä toiminut .. ja nämä yhdessä = party
- Liittynyt
- 5.10.2004
- Viestejä
- 11 149
Voi hyvin olla, että saa tutkia ennemmin netin kuin kauppojen valikoimaa, koska markettikamaa nämä eivät vielä ole. Esim. Bauhauseissa on joskus ollut 6000K ja 23W energiansäästölamppuja hyllyssä ja Biltemasta saa 6500K loisteputkia esim. kylppäriin, mutta LED-versioita tai harvinaisempia kantoja saa yleensä hakea nettiliikkeistä, esim. ledmaa.fi. Varsinkaan LEDit eivät ole ihan ilmaisia vaan tehokas E27-ledipolttimo maksaa toistakymppiä, mutta periaatteessa se on sitten kertaostos joka kestää lähes loputtomiin ja kun katossa loistaa vaikka 20W energiansäästölamppu tai 15W ledi päivänvalosävyssä, niin siinä on kyllä ihan havaittava ja talviaikaan itselläni voinnissakin tuntuva ero kellertäviin halpistuikkuihin.
- Liittynyt
- 27.4.2012
- Viestejä
- 8 976
- Liittynyt
- 5.10.2004
- Viestejä
- 11 149
Jep, itselläni on samaa mallia 15-wattisena, mutta jos nyt saa näköjään vielä vähän tehokkaampaa niin aina parempi.
- Liittynyt
- 5.10.2004
- Viestejä
- 11 149
Juuri näin, E27 eli normaali "iso" kierrekanta (ainoa rajoite se, että polttimo ei ole himmennettävä mutta eipä tällaista ole tarkoituskaan pitää tuikkumoodissa minkään himmennyskytkimen avulla, vaikka sellainen olisikin).
- Liittynyt
- 4.7.2010
- Viestejä
- 659
http://www.rapidtables.com/calc/light/lux-to-watt-calculator.htm
Kirkasvalolampuissa on yleensä 10 000 luxia tietyllä hoitoetäisyydellä, joka on aika pieni, esim. 10-20 cm. Tuolla linkin laskurilla laskien ledilampussa pitäis olla tehoa 21 wattia, että sais 10 000 luxia 10 cm etäisyydellä. Voiskohan tuota kuitenkin ajatella, että tuolla 17 W polttimollakin sais hyötyjä, jos sen laittais jalkalamppuun ja ottais siinä kirkasvaloa niin että istuis lähellä lamppua?
Kirkasvalolampuissa on yleensä 10 000 luxia tietyllä hoitoetäisyydellä, joka on aika pieni, esim. 10-20 cm. Tuolla linkin laskurilla laskien ledilampussa pitäis olla tehoa 21 wattia, että sais 10 000 luxia 10 cm etäisyydellä. Voiskohan tuota kuitenkin ajatella, että tuolla 17 W polttimollakin sais hyötyjä, jos sen laittais jalkalamppuun ja ottais siinä kirkasvaloa niin että istuis lähellä lamppua?
Minä ajattelin tuollaista kirkasta ja kivansävyistä yleisvalastusta ihan vaan viihtyisyyttä nostattavana tekijänä enkä niinkään masennussairauden oireiden helpottajana. Ja jos viihtyy niin varmaan olisi hiukka pirteämpikin.
Varsinaisessa kirkasvalolampussa on juuri se ongelma, että pitäisi istua todella lähellä 30 min aamulla - ei ole aikaa ellei heräisi aiemmin ihan vain tuon takia - saadakseen hoitovaikutuksen.
Varsinaisessa kirkasvalolampussa on juuri se ongelma, että pitäisi istua todella lähellä 30 min aamulla - ei ole aikaa ellei heräisi aiemmin ihan vain tuon takia - saadakseen hoitovaikutuksen.
- Liittynyt
- 26.8.2017
- Viestejä
- 1 800
En nyt ehkä vieläkään menisi sanomaan että olen masentunut, mutta ainakin jo pidemmän aikaa ollut yhtäjaksoisesti melko apaattinen ja lannistunut ja jotenkin lamaantunutkin. Pidän sitä ihan luonnollisena seurauksena vuosia jatkuneista useista yhtäjaksoista stressitekijöistä yhdistettynä kohtalaisen haasteelliseen psyykkiseen rakenteeseeni. Lasten takia pakko jaksaa suorittaa eikä aamulla nouseminen nyt ylivoimaiselta vielä ole alkanut tuntua.
Deleted member 96894
Oon ollu ymmärtävinäni että myös vähän lyhyemmistä jaksoista on hyötyä - jos ehtii istua sen lähellä syödessä tai meikatessa tai jotain jo vartinkin. Monilla työpaikoillahan noita on kahvitunnilla, jos ehtii aamupäivällä tai ruokiksella sen vartin istuskella. Kaikissa työpaikoissa ei tietty pysty.
- Liittynyt
- 25.2.2012
- Viestejä
- 746
Tuli mieleen mun vanha blogikirjoitukseni vuodelta 2012. Copy-pastetin sen tänne. Näin jälkiviisaana voin todeta, että masennuksen aiheuttikin todennäköisesti kilpirauhasen vajaatoiminta, ei välttämättä pelkkä pimeä aika. Tai ehkäpä näiden yhdistelmä. Aika pitkän jutun olen aiheesta näköjään runoillut, mutta lukekaa jos kiinnostaa.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ajattelin tulla julkisesti ”kaapista ulos”. Monet julkisuudenhenkilöt ovat myös näin tehneet ja antaneet jollekin aiheelle kasvot. Itse en ole julkisuudenhenkilö, mutta haluan tehdä sen silti. OLEN SAIRAS. SAIRASTAN MASENNUSTA. Kas noin, nyt se on tehty.
Miksi haluan kertoa asiasta? Siksi, koska kaltaisiani on tässä(kin) maassa todella paljon. Itse olen kertonut tästä sairaudesta läheisilleni ja luottokavereilleni, nyt kaikille. Monet häpeilevät ja piilottelevat sairauttaan; masennusta, ahdistushäiriöitä jne. Näin olen tehnyt myös jossain määrin itsekin. Minulla on ollut sellainen mielikuva, että koska sairastan masennusta, olen jotenkin heikko ja huono ihminen, joka ei kestä maailman menoa, aina edes tavallista arkea. Olen miettinyt näitä asioita paljon ja monelta kantilta. Olisinko heikko ja huono ihminen, jos olisin sairastunut syöpään, lihasrappeumatautiin tai vaikkapa diabetekseen? Niinpä. Voin vaikuttaa oman mielenterveysongelman puhkeamiseen yhtä paljon kuin em. sairauksiin. Ei se ole minun vikani. Näin olen asiaa pohtinut.
Olen sairastanut masennusta ja erilaisia ahdistushäiriötä jo vuosia. Olen kokeillut muutamia erilaisia lääkkeitä ja käynyt mielenterveystoimistolla psykiatrin, psykologin ja debressiohoitajan juttusilla. Viimeistä käynnistäni on lähes vuosi. Nyt on mennyt pitkään melko mukavasti, pienellä lääkeannoksella. Kunnes tuli syksy, pimeys, kaamos ja.....masennus.
Ihmettelinkin jo kun on mennyt niin pitkään hyvin, aikalailla tasapainoisesti ja suurimmaksi osaksi olen elänyt onnellista elämää. Nyt viime viikot ovat olleet taas täyttä paskaa. Nukahtamisvaikeuksia, kesken yön herätätyksiä, pelkotiloja, ahdistusta, itkuisuutta, tuskaisuutta, arvottomuuden ja syyllisyyden tunteita. Ja se VÄSY. Se on ihan järjetön. Ihan sama nukunko kolme vai kolmetoista tuntia, niin sillä ei ole mitään merkitystä. Ei mitään. Ensimmäisenä kun saa silmänsä auki ja noustua ylös, onkin pakko mennä jatkamaan uniaan vielä uudelleen. Raivostuttavaa.
Tänään koin jonkin ahaa-elämyksen, kun aloin miettimään masennushistoriaani. Välillä se iskee, välillä on todella pitkiä aikoja täysin oireetonta elämää, sitä oikeaa elämää. Tänään oivalsin, että voisiko kyseessä olla tavallisen masennuksen lisäksi KAAMOSMASENNUS. Uskaltaisin väittää, että KYLLÄ.
Kaamosmasennustilassa esiintyy masennustiloissa ilmeneviä tavanomaisia oireita, kuten surullisuus, alentunut mieliala, ahdistuneisuus, ärtyneisyys, mielihyvän ja mielenkiinnon kokemisen menettäminen sekä arvottomuuden, syyllisyyden ja toivottomuuden tunteet. Oirekuvalle on ominaista unentarpeen lisääntyminen, fyysisen aktiivisuuden väheneminen, väsymys, seksuaalisten halujen heikentyminen, ruokahalun kasvu ja etenkin hiilihydraatti- tai tärkkelyspitoisten ruokien syöminen ja painon lisääntyminen.
Kaamosmasennuksen oireet toistuvat vuosittain samaan aikaan talvisin. Oireet alkavat ilmetä yleensä lokakuussa, ovat voimakkaammillaan marraskuusta tammikuuhun ja lievittyvät helmimaaliskuun aikana. Kesällä oireet häviävät. Noin 1 % väestöstä kärsii talvisin toistuvista kaamosmasennusjaksoista.
On erittäin todennäköistä, että mulla on niin paska tuuri, että kuulun juurikin tuohon yhteen prosenttiin. Aion kokeilla tuota kirkasvalohoitoa, sillä mummo toi sellaisen lampun mukanaan tänään, kun tuli lapsenlapsiaan katsomaan. Toivottavasti tästä on apua. Nykytutkimusten mukaan: Kaamosmasennuksen ja kaamosoireilun tehokkain hoito on talvikuukausien aikana otettu valohoito. Noin neljä viidestä kaamosmasennuksesta kärsivästä toipuu oireista, jos valohoito toteutetaan oikein
Joo, tosiaan. Mietin tuota mun historiaani. Viime vuonna tähän aikaan olin työssä eräässä paikassa. Jouduin jäämään sairaslomalle em. syistä. Olin koeajalla ja arvatkaapas jatkettiinko työsopimusta? Kaksi vuotta sitten olin keikkatöissä eräässä toisessa työpaikassa. Jäin sairaslomalle myös em. syistä. Arvatkaapas soiteltiinko vielä keikoille? Muutamia vuosia sitten olin töissä eräässä paikassa ja jäin sairaslomalle em. syistä. En jaksa muistaa miten silloin kävi työn kanssa, mutta muista että lääkärissä minulta otettiin ainakin verikokeet ja suljettiin pois kilpirauhasen vajaatoiminnan mahdolluisuus. Kilppari oli kunnossa. Kerrottakoon, nyt vielä että muuten sairastelen todella vähän, eikä poissaoloja työpaikoilla ole ollut juurikaan. Ehkä flunssa kerran kahteen vuoteen meiningillä on menty.
Masennusja ahdistushäiriöt ovat vakavia sairauksia. Ne eivät ole leikinasioita. Korkeintaan sen verran voin laskea leikkiä, että mt-ongelmat johtuvat korvienvälistä, heh heh. Tää on ihan paskaa. Tää on välillä todella perseestä. Todella syvältä. Moneltakin kantilta katsottuna.
Yritäpäs selittää esim. jollekin vanhemmalle henkilölle, joka on aloittanut työuransa jo 7-vuotiaana jossain rankametässä ja ollut sodassa, et tajuutsä, kun mun niinqu vähän masentaa eikä oikein huvittais mennä töihin. En edes viitsisi vaivautua.
Löysin tänä syksynä autoa siivoillesani rypistyneen paperilapun. Yksi poiminta tuosta paperista: - Haluaisin kuihtua pois. Se oli minun muistilappuni debressiohoitajan juttusille, johon olin ranskalaisilla viivoilla kirjoittanut sen hetkisiä tuntemuksiani ja ajatuksiani. Olin kirjoitellut ne viime keväänä, sairauden ollessa taas pahimmillaan. Minun oli lähes mahdoton tunnistaa niistä itseäni, mutta niin se vain oli, että olin ne lauseet sinne kirjoittanut. Minä, vaikea uskoa. Kerrottakoon nyt tässä vaiheessa vielä, että kaikesta huolimatta minulla ei ole KOSKAAN ollut itsetuhoisia ajatuksia tai aikeita. Sen verran syvällä en ole käynyt, enkä toivottavasti tule koskaan käymään.
Lopuksi
En kirjoita tätä siksi, että kaipaisin sääliä tms. Vaan siksi, koska masennus ja muut mt-ongelmat ovat vielä 2010-luvullakin jossain määrin tabu ja häpeän aihe. Minua ei haittaa mitä kukakin minusta ajattelee tämän "kaapista ulos tulemisen jälkeen". Halusin antaa tälle sairaudelle ”kasvot”, kertoa oman näkemykseni siitä mitä masennuksen sairastaminen on. Se on ihan oikea sairaus.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ajattelin tulla julkisesti ”kaapista ulos”. Monet julkisuudenhenkilöt ovat myös näin tehneet ja antaneet jollekin aiheelle kasvot. Itse en ole julkisuudenhenkilö, mutta haluan tehdä sen silti. OLEN SAIRAS. SAIRASTAN MASENNUSTA. Kas noin, nyt se on tehty.
Miksi haluan kertoa asiasta? Siksi, koska kaltaisiani on tässä(kin) maassa todella paljon. Itse olen kertonut tästä sairaudesta läheisilleni ja luottokavereilleni, nyt kaikille. Monet häpeilevät ja piilottelevat sairauttaan; masennusta, ahdistushäiriöitä jne. Näin olen tehnyt myös jossain määrin itsekin. Minulla on ollut sellainen mielikuva, että koska sairastan masennusta, olen jotenkin heikko ja huono ihminen, joka ei kestä maailman menoa, aina edes tavallista arkea. Olen miettinyt näitä asioita paljon ja monelta kantilta. Olisinko heikko ja huono ihminen, jos olisin sairastunut syöpään, lihasrappeumatautiin tai vaikkapa diabetekseen? Niinpä. Voin vaikuttaa oman mielenterveysongelman puhkeamiseen yhtä paljon kuin em. sairauksiin. Ei se ole minun vikani. Näin olen asiaa pohtinut.
Olen sairastanut masennusta ja erilaisia ahdistushäiriötä jo vuosia. Olen kokeillut muutamia erilaisia lääkkeitä ja käynyt mielenterveystoimistolla psykiatrin, psykologin ja debressiohoitajan juttusilla. Viimeistä käynnistäni on lähes vuosi. Nyt on mennyt pitkään melko mukavasti, pienellä lääkeannoksella. Kunnes tuli syksy, pimeys, kaamos ja.....masennus.
Ihmettelinkin jo kun on mennyt niin pitkään hyvin, aikalailla tasapainoisesti ja suurimmaksi osaksi olen elänyt onnellista elämää. Nyt viime viikot ovat olleet taas täyttä paskaa. Nukahtamisvaikeuksia, kesken yön herätätyksiä, pelkotiloja, ahdistusta, itkuisuutta, tuskaisuutta, arvottomuuden ja syyllisyyden tunteita. Ja se VÄSY. Se on ihan järjetön. Ihan sama nukunko kolme vai kolmetoista tuntia, niin sillä ei ole mitään merkitystä. Ei mitään. Ensimmäisenä kun saa silmänsä auki ja noustua ylös, onkin pakko mennä jatkamaan uniaan vielä uudelleen. Raivostuttavaa.
Tänään koin jonkin ahaa-elämyksen, kun aloin miettimään masennushistoriaani. Välillä se iskee, välillä on todella pitkiä aikoja täysin oireetonta elämää, sitä oikeaa elämää. Tänään oivalsin, että voisiko kyseessä olla tavallisen masennuksen lisäksi KAAMOSMASENNUS. Uskaltaisin väittää, että KYLLÄ.
Kaamosmasennustilassa esiintyy masennustiloissa ilmeneviä tavanomaisia oireita, kuten surullisuus, alentunut mieliala, ahdistuneisuus, ärtyneisyys, mielihyvän ja mielenkiinnon kokemisen menettäminen sekä arvottomuuden, syyllisyyden ja toivottomuuden tunteet. Oirekuvalle on ominaista unentarpeen lisääntyminen, fyysisen aktiivisuuden väheneminen, väsymys, seksuaalisten halujen heikentyminen, ruokahalun kasvu ja etenkin hiilihydraatti- tai tärkkelyspitoisten ruokien syöminen ja painon lisääntyminen.
Kaamosmasennuksen oireet toistuvat vuosittain samaan aikaan talvisin. Oireet alkavat ilmetä yleensä lokakuussa, ovat voimakkaammillaan marraskuusta tammikuuhun ja lievittyvät helmimaaliskuun aikana. Kesällä oireet häviävät. Noin 1 % väestöstä kärsii talvisin toistuvista kaamosmasennusjaksoista.
On erittäin todennäköistä, että mulla on niin paska tuuri, että kuulun juurikin tuohon yhteen prosenttiin. Aion kokeilla tuota kirkasvalohoitoa, sillä mummo toi sellaisen lampun mukanaan tänään, kun tuli lapsenlapsiaan katsomaan. Toivottavasti tästä on apua. Nykytutkimusten mukaan: Kaamosmasennuksen ja kaamosoireilun tehokkain hoito on talvikuukausien aikana otettu valohoito. Noin neljä viidestä kaamosmasennuksesta kärsivästä toipuu oireista, jos valohoito toteutetaan oikein
Joo, tosiaan. Mietin tuota mun historiaani. Viime vuonna tähän aikaan olin työssä eräässä paikassa. Jouduin jäämään sairaslomalle em. syistä. Olin koeajalla ja arvatkaapas jatkettiinko työsopimusta? Kaksi vuotta sitten olin keikkatöissä eräässä toisessa työpaikassa. Jäin sairaslomalle myös em. syistä. Arvatkaapas soiteltiinko vielä keikoille? Muutamia vuosia sitten olin töissä eräässä paikassa ja jäin sairaslomalle em. syistä. En jaksa muistaa miten silloin kävi työn kanssa, mutta muista että lääkärissä minulta otettiin ainakin verikokeet ja suljettiin pois kilpirauhasen vajaatoiminnan mahdolluisuus. Kilppari oli kunnossa. Kerrottakoon, nyt vielä että muuten sairastelen todella vähän, eikä poissaoloja työpaikoilla ole ollut juurikaan. Ehkä flunssa kerran kahteen vuoteen meiningillä on menty.
Masennusja ahdistushäiriöt ovat vakavia sairauksia. Ne eivät ole leikinasioita. Korkeintaan sen verran voin laskea leikkiä, että mt-ongelmat johtuvat korvienvälistä, heh heh. Tää on ihan paskaa. Tää on välillä todella perseestä. Todella syvältä. Moneltakin kantilta katsottuna.
Yritäpäs selittää esim. jollekin vanhemmalle henkilölle, joka on aloittanut työuransa jo 7-vuotiaana jossain rankametässä ja ollut sodassa, et tajuutsä, kun mun niinqu vähän masentaa eikä oikein huvittais mennä töihin. En edes viitsisi vaivautua.
Löysin tänä syksynä autoa siivoillesani rypistyneen paperilapun. Yksi poiminta tuosta paperista: - Haluaisin kuihtua pois. Se oli minun muistilappuni debressiohoitajan juttusille, johon olin ranskalaisilla viivoilla kirjoittanut sen hetkisiä tuntemuksiani ja ajatuksiani. Olin kirjoitellut ne viime keväänä, sairauden ollessa taas pahimmillaan. Minun oli lähes mahdoton tunnistaa niistä itseäni, mutta niin se vain oli, että olin ne lauseet sinne kirjoittanut. Minä, vaikea uskoa. Kerrottakoon nyt tässä vaiheessa vielä, että kaikesta huolimatta minulla ei ole KOSKAAN ollut itsetuhoisia ajatuksia tai aikeita. Sen verran syvällä en ole käynyt, enkä toivottavasti tule koskaan käymään.
Lopuksi
En kirjoita tätä siksi, että kaipaisin sääliä tms. Vaan siksi, koska masennus ja muut mt-ongelmat ovat vielä 2010-luvullakin jossain määrin tabu ja häpeän aihe. Minua ei haittaa mitä kukakin minusta ajattelee tämän "kaapista ulos tulemisen jälkeen". Halusin antaa tälle sairaudelle ”kasvot”, kertoa oman näkemykseni siitä mitä masennuksen sairastaminen on. Se on ihan oikea sairaus.
- Liittynyt
- 3.1.2013
- Viestejä
- 76
masennuksesta paranemiseen auttoi omalla kohdalla lääkkeet, terapia ja kuormittavien sitoutumista vaativien projektien ja ihmissuhteiden rajaaminen. viimeiseksi mainittu ei nyt tarkoita sitä että jos jollain kaverilla menee huonosti myös juostaan pakoon kirkuen että apua, toksinen henkilö ja käperrytään omiin ongelmiin. mulla on ollut tiettyjen traumojen aiheuttamia päähänpinttymiä ja todellisuudesta irtaantuneita uskomuksia jotka on alkanut hallita elämää osittain. terapia auttoi näihin. elämässä on ollut myös ihmisiä joiden ongelmat ja negatiivisuus on kuitenkin vetänyt myös itseä alaspäin ja näin ei ihan pitäisi kai olla. nyt on vuosi viimeisestä jaksosta joita on ollut aina kovan stressin jatkuessa syystä tai toisesta tarpeeksi kauan.
akuutin tilanteen ollessa päällä ei oikein muu auta kuin koittaa roikkua jotenkin mukana ja kaivaa jotain mistä saisi mielihyvää vaikka harrastukset, työ ja ihmisten tapaaminen tuntuu totaaliselta pakkopullalta. apua pitää myös osata ottaa vastaan. älkää kehittäkö itsellenne kroonisesti masentuneen identiteettiä uhriutumalla, joka määrittää koko persoonaa lopulta. se ominaisuus on vaan yksi osa elämää. vastaan pitää tapella mutta joskus omat selviytymiskeinot ei vaan riitä ja muiden apua tarvitaan. olkaa itsellenne ja muille armollisia. älkää jääkö paikalleen, menkää eteenpäin. opetelkaa olemaan yksinkin. älkää ruveta kenenkään 24/7 henkilökohtaiseksi terapeutiksi vapaa-ajalla. en tiedä kuullostiko nää nyt vaan joltain tyhjänpäiväisiltä korulauseilta mutta koen noiden olevan sellaisia yleispäteviä juttuja näissä hommissa, ainakin omalla kohdalla. syitähän mielenterveysongelmiin voi olla miljoona. niin ja kannattaa selvittää ettei syy mielialanvaihteluihin ole fyysinen.. ja jos miehellä se vapaa testosteroni on reippaasti alle 300 niin kannattaa tehdä asialle jotain.
siitä vielä assertiiviset oikeudet muistutukseksi loppuun
akuutin tilanteen ollessa päällä ei oikein muu auta kuin koittaa roikkua jotenkin mukana ja kaivaa jotain mistä saisi mielihyvää vaikka harrastukset, työ ja ihmisten tapaaminen tuntuu totaaliselta pakkopullalta. apua pitää myös osata ottaa vastaan. älkää kehittäkö itsellenne kroonisesti masentuneen identiteettiä uhriutumalla, joka määrittää koko persoonaa lopulta. se ominaisuus on vaan yksi osa elämää. vastaan pitää tapella mutta joskus omat selviytymiskeinot ei vaan riitä ja muiden apua tarvitaan. olkaa itsellenne ja muille armollisia. älkää jääkö paikalleen, menkää eteenpäin. opetelkaa olemaan yksinkin. älkää ruveta kenenkään 24/7 henkilökohtaiseksi terapeutiksi vapaa-ajalla. en tiedä kuullostiko nää nyt vaan joltain tyhjänpäiväisiltä korulauseilta mutta koen noiden olevan sellaisia yleispäteviä juttuja näissä hommissa, ainakin omalla kohdalla. syitähän mielenterveysongelmiin voi olla miljoona. niin ja kannattaa selvittää ettei syy mielialanvaihteluihin ole fyysinen.. ja jos miehellä se vapaa testosteroni on reippaasti alle 300 niin kannattaa tehdä asialle jotain.
siitä vielä assertiiviset oikeudet muistutukseksi loppuun
- Minulla on oikeus vastata kieltävästi pyyntöihin tai vaatimuksiin, joita en voi täyttää.
- Minulla on oikeus ilmaista sekä kielteisiä että myönteisiä tunteitani.
- Minulla on oikeus muuttaa mieleni. Minulla on oikeus tehdä virheitä ja olla epätäydellinen.
- Minulla on oikeus toimia omien arvojeni ja moraalikäsitysteni mukaan.
- Minulla on oikeus päättää omien asioideni tärkeysjärjestyksestä.
- Minulla on oikeus odottaa muilta rehellisyyttä.
- Minulla on oikeus sanoa: “En tiedä”.
- Minulla on oikeus olla selittelemättä tai puolustelematta käytöstäni.
- Minulla on oikeus olla sekaantumatta muiden asioihin.
- Minulla on oikeus kaivata omaa aikaa tai tilaa.
- Minulla on oikeus saada ystäviä ja viihtyä ihmisten seurassa.
- Minulla on oikeus muuttua ja kasvaa.
- Minulla on oikeus siihen, että muut kunnioittavat ja ottavat huomioon tarpeitani ja toiveitani.
- Minulla on oikeus saada arvokasta ja kunnioittavaa kohtelua.
- Minulla on oikeus olla onnellinen.
- Liittynyt
- 6.5.2014
- Viestejä
- 1 199
Minulla on myös samoja ongelmia, että välillä mieliala on alhaalla ja tuntuu, ettei saa riittävää lepoa, vaikka kuinka nukkuisi. Johtuu osittain varmasti kilpirauhasen vajaatoiminnasta, johon olen saanut n. kk sitten lääkityksen, pitkittyneestä työttömyydestä (joka on kyllä jo loppunut) sekä monesta muusta tekijästä. Oireita ovat mm. ettei oikein osaa hakeutua ihmisten pariin vaikkakin kontakteja on. Jotenkin sitä kuvittelee tartuttavansa toiselle sen alakulon tai sitten joutuu vetämään todella onnellisen roolia, joka on pidemmän päälle kuormittavaa ja alkaa aktiivisesti välttämään ihmisiä, kun ei jaksa laittaa showta pystyyn. Sekin että on introvertti luonne vaikeuttaa omaa rooliutumista yhteiskunnassa ja masentaa, kun ei oikein sovellu siihen muottiin ulospäinsuuntautuneisesta menestyjästä, mikä osaltaan lisää paineita. Toisaalta tiedostan sen, että ihmiset pyrkivät näyttämään usein ulospäin, että heillä on asiat paremmin kuin ne oikeasti on ja masennuskin on todella yleistä nykypäivänä. Asioista tulisi vain puhua avoimmin ja minusta tuntuu, että tässä mennään kuitenkin parempaan suuntaan.
Luin myös jostain, että ihmisen ei tulisi pyrkiä onnellisuuteen vaan sen sijaan tilaan, jossa on tyytyväinen ja hyvä olla (onnellinen?). Sillä jos saavutat onnellisuuden, se vaatii jatkuvaa ylläpitoa eikä elämää voi aikatauluttaa ja taluttaa ohjenuorassa, koska niin paljon asioita tapahtuu ilman omaa aktiivisuutta. Pitäisi jotenkin oppia hyväksymään se, että elämä on tässä ja nyt eikä aina tarvitse olla valloittamassa maailmaa vaan joskus on aivan ok katsoa mukava elokuva omalta kotisohvalta. Armollisuus on ainakin itselle ollut hieno oivallus viime vuosina. Joskus ei vaan voimavarat riitä ja se on aivan hyväksyttävää. Vaikka lähipiiri vaatisikin ja painostaisi johonkin, on täysin ok itselle sanoa ei eikä kaikkia ihmisiä voi miellyttää.
Onneksi kuitenkin elämässä on peruspilarit kunnossa ja on ihmisiä sekä kavereita että perheen kanssa hyvät välit, että vaikka kuinka masentaisi on joku asia, joka lopulta vetää syvyyksistä valoon esim. sarjakuvaelokuvat ja karkaaminen toiseen maailmaan sen myötä.
Lisäksi vielä, vaikka onkin ehkä kamalasti sanottu myös tietyssä määrin ymmärtäminen, että joillain on asiat aina huonommin saa asioita tärkeysjärjestykseen. Ajatusmalli, että "Onneksi minulla on katto pään päällä, vaatteita talvella ja kesällä ja sänky jossa levätä" tekee kiitolliseksi.
Luin myös jostain, että ihmisen ei tulisi pyrkiä onnellisuuteen vaan sen sijaan tilaan, jossa on tyytyväinen ja hyvä olla (onnellinen?). Sillä jos saavutat onnellisuuden, se vaatii jatkuvaa ylläpitoa eikä elämää voi aikatauluttaa ja taluttaa ohjenuorassa, koska niin paljon asioita tapahtuu ilman omaa aktiivisuutta. Pitäisi jotenkin oppia hyväksymään se, että elämä on tässä ja nyt eikä aina tarvitse olla valloittamassa maailmaa vaan joskus on aivan ok katsoa mukava elokuva omalta kotisohvalta. Armollisuus on ainakin itselle ollut hieno oivallus viime vuosina. Joskus ei vaan voimavarat riitä ja se on aivan hyväksyttävää. Vaikka lähipiiri vaatisikin ja painostaisi johonkin, on täysin ok itselle sanoa ei eikä kaikkia ihmisiä voi miellyttää.
Onneksi kuitenkin elämässä on peruspilarit kunnossa ja on ihmisiä sekä kavereita että perheen kanssa hyvät välit, että vaikka kuinka masentaisi on joku asia, joka lopulta vetää syvyyksistä valoon esim. sarjakuvaelokuvat ja karkaaminen toiseen maailmaan sen myötä.
Lisäksi vielä, vaikka onkin ehkä kamalasti sanottu myös tietyssä määrin ymmärtäminen, että joillain on asiat aina huonommin saa asioita tärkeysjärjestykseen. Ajatusmalli, että "Onneksi minulla on katto pään päällä, vaatteita talvella ja kesällä ja sänky jossa levätä" tekee kiitolliseksi.
- Liittynyt
- 10.8.2006
- Viestejä
- 19 923
Minäkin olen latvasta laho kuulemma. Taitaa olla hulluutta, fyysistä juttua ja geenitkin varmaan vaikuttaa. Paskassa on pakko meloa tosin ei havointoja liikunko mihinkään, ulkomaailma ei enää näy minulle. Hoitoa ei oo ees saanu, kuulemma olen liian paha tapaus
.
Hmm olenkohan ennen tänne avautunut noh dementiat päälle pikku juttu.
. Hmm olenkohan ennen tänne avautunut noh dementiat päälle pikku juttu.
Älyvehkeet, ei ikinä hetkessä. Nykymaailma on vähän kieroutunut, jos sen ottaa liian tosissaan, kyllä varmasti ajautuu ahistuksen kierteeseen. Kehitys on vienyt siihen ettei ihmisen psyyke enää tahdo kestää.
Liikaa aikaa miettiä elämän kannalta epäolennaisia asioita, hyvinvointivaltion hinta on sairas populaatio.
@FantaZero kun kirjoitit tuon viestin, mietitkö oikeasti sitä, minkä takia sen kirjoitit ja että kuinka paljon se kuormitti sua?
Liikaa aikaa miettiä elämän kannalta epäolennaisia asioita, hyvinvointivaltion hinta on sairas populaatio.
@FantaZero kun kirjoitit tuon viestin, mietitkö oikeasti sitä, minkä takia sen kirjoitit ja että kuinka paljon se kuormitti sua?
- Liittynyt
- 29.5.2017
- Viestejä
- 2 855
Mulla on auttanut se että meditoin ja yritän muutenkin elää ajattelematta.Aikaisemmin pahimmillaan kun makasin sängyssä enkä jaksanut edes katsoa mitään videota ahdistuin pahasti.Nyt tollanen on hyvä hetki olla ajattelematta ja keskittyä vaikka hengitykseen.Ton non dual jutun mukaan sä et oo sun ajatukset ja tunteet vaan se joka kokee ja tarkkailee niitä.Sen tutkiminen on mielenkiintoista.
- Liittynyt
- 29.5.2017
- Viestejä
- 2 855
Tänään on uus vuos.Kannattaa katella niitä ilo tulituksia.
