- Liittynyt
- 28.7.2007
- Viestejä
- 6 279
Vähän omia ajatuksia mitkä voi auttaa masennusta ym. vastaan taistelussa:
3viikkoa Escitalopramia 10mg. Tosin eka viikko 5mg apteekkarin suosituksesta, ja oli kohtuu vittumainen viikko kyllä. Leuat kalkatti ja tasapaino heitti, muutenkin aika säikky olo :D
Paniikkikohtauksiin/-häiriöön tota menee jonka laukaisi vaihteeksi vitullinen työstressi ym.. Psykologin mukaan keskivakava työstressi vai mikä lie, tosin tämä todettiin kun asiat oli jo vähän paremmin. Välillä tuntu että on aika pelottavan lähellä että päästä katkeaa joku piuha, oli vaan niin loppu että ei voi käsittää. Samalla tuntu kun olisi elänyt puoliksi unessa.
Noin 7v sitten taisin saada Citaloprami lääkityksen myös, mutta taistelin tähän asti ilman eikä juuri ole vaivannut kuin satunnaisesti. Nyt kuitenkin tuntu että hajoaa elämä käsiin stressin takia, pahimpana aikana yritin tehdä jotain etähakemusta terveyskeskuksen lääkärille puhelimella duunissa lounaalla, mutta ei siitäkään meinannut tulla mitään. Pystynyt edes kirjoittamaan kun alko alaleuka väpättämään ja henkisesti romahtamaan, piti oikein taistella ettei olisi alkanut silmät tulvimaan. Lääkäriajan olisi saanut johonkin 2kk päähän lopulta, niin piti hakeutua yksityiselle. Yksityisellä sitten psykologilla käyntejä jne... Sen jälkeen sainkin uuden työpaikan mistä palkkakin tulee ajallaan. Sitten hetken päästä ero avovaimosta ja mutsilla kasvain aortan takana. Hohhoijaa..
On kyllä muutenkin niin paskoja kokemuksia tuosta kunnallisesta puolesta että... Selkä paskana menet lääkärille valittamaan että sattuu niin paljon että ei saa nukuttuakaan, niin se sanoo ettei nyt mitään unilääkkeitä ala kirjoittelemaan. ym...
Escitalopramin alotuksesta viikon jälkeen oli aika mielenkiintosia öitä, kun tuli välillä heräiltyä 15min välein yöllä, ja aika useasti vieläkin joskus aamuyöstä tunti-pari ennen herätyskelloa. Zopinoxia sain sen takia unilääkkeeksi, mutta en kokenut tarvitsevani enään sen jälkeen kun lääkkeen sain, niin on jäänyt ottamatta.
Muuten ei kyllä kauheasti negatiivista sanottavaa lääkkeestä, huomattavasti parempaa elämää kuin ilman, vaikka niitä parempia huippuja tasoittaisikin. Tuli lääkärin kanssa juteltua niistä uusista lääkkeistä mistä taisi ekalla sivulla olla juttua, mitkä eivät tasoita sitä parempaa huippua niin paljoa, niin kuulemma joillain on toiminut lääke ja joillain ei ollenkaan.
Noin 12v sitten tuli ekat paniikkihäiriöt ja pari vuotta tuli alkuvuosina kärvisteltyä aika pahasti muusta maailmasta eristäytyneenä, sen jälkeen oli pakko ottaa itseään niskastaa kiinni ja pakottaa itsensä läpi sen paskan.
Kuntosalitreeni on kyllä aina tehnyt hyvää pääkopalle ja tuntuu nostavan aika hyvin energia- ja serotasoja. Oma duuni on vaan sen verran raskasta ettei kauhean useasti jaksa salille ängetä.
Siitä vähän diipimpää pohdittavaa... Ihan omista ajatuksista muodostettu suurimmalta osin. Kannattaa kuunnella äänikirjana Jordan Petersonin 12 rules for life. Esim. Strytellistä 2viikon kokeiluajalla ilmasiks, jakaa aika paljon samoja ajatuksia ja paljon muuta ja hyvin syvällisesti mutta helposti ymmärrettävänä:
Jos joku miettii treidailua pörssissä ym. vakavempaa uraa pörssimaailmassa, niin tässä vähän diipinpää mietintää aiheesta:
Joskus kun alotin sijoittelun niin se oli puhtaasti mielenkiinnosta miten pörssissä voi tehdä rahaa. Eli huokutteli ajatus tehdä rahaa pelkän älykkyyden takia. Mulla on vähän paha tapa uppoutua välillä vähän turhankin syvälle asioihin mitä haluan oppia, ja tämä treidaus oli aika loputon suo. Tai loputon suo yrittäen etsiä sitä omaa edgeään, aluksihan sitä ei edes tiennyt mitä se edge tarkoitti samalla kun RiskRewardit kuulosti yhtä houkuttelevilta kuin historian tunnit koulussa murkkuiässä.
Tässä viimeaikoina-vuosina olen lähinnä tehnyt **tusti töitä maksaakseni velkoja pois mikä vähentää stressiä tulevaisuudessa. Usein mitä enemmän tienaa tai on rahaa -> velat kasvaa myös. Tuokin piti vuosia sitten oppia kantapään kautta.
Nyt on purtu hammasta ja vaihdettu autokin premiumista pois, eikä haittaa yhtään. Tää on ollut kaikenkaikkiaan vähän tämmönen uuden asennoitumisen aikakausi, kun on halunnut tiputtaa kuukausimaksujaan ja vähentää velkojaan. Mutta mitä sitten kun on velaton? No stressiä on ainakin vähemmän.
Eli nyt ollaan tilanteessa mikä sai alkunsa siitä kun halusi parantaa elämäänsä rahalla. Ja rahan tekeminen pörssissä tappaa kaiken sen elämän mitä halusi parantaa.. Treidaaminen varsinkin tuhoaa tunteita aika tehokkaasti, jos meinaa menestyä, koska treidaaminen taistelee ihmisyyttä vastaan tunnepuolella. Ja menestyäksesi sinun pitää sivuuttaa kaikki mitä tunnet, ja analysoida rationaalisesti.
Yleensä menestyvät sijoittajat ja oikeasti rahakkaat ihmiset elävät aika niukasti. Eli sille rahalle etsitään lähinnä korkoa uusien sijoitusten ja säästämisen kautta. Kysymys kuuluukiin, mikä sen rahan haalimisen idea on, jos sitä ei käytä ja "elä"? Valta?!?
Sitten on toinen ääripää joka "syö yli varojen" ja ottaa lainat tappiin ym., vaihtelee autoja kalliimpiin kokoajan kun vanhaan tottuu ym...
Älkää ottako lainaa....tai harkitkaa ainakin vakavasti.
Raha ei tuo onnea mutta velka tuo stressiä.
Onnelisuus taitaa olla lähinnä sitä että osaa olla onnellinen siitä mitä jo on ja omistaa.
Ei nuo velat nyt niin kauheita ole olleet, mutta tuli vaan jossain kohtaa herättyä että paljonko sitä menee kuukaudessa kaikenmaailman lyhennyksiin ym. laskuihin. Ja muutenkin tuli vähän ylidramatisoitua, mutta kuitenkin vähän miettisin omaa elämäntilannetta ja mihin on ryhtymässä jos meinaa alottaa.
Oon ehkä ite ollut vähän tunneköyhä muutenkin, tai empatia ym. vähän hakusessa(sosiopaattinen) ja oonkin miettinyt että kategorisoimalla itsensä rationaaliseksi tai enemmän tunteelliseksi voisi antaa hyvän lähtökohdan kartoittaa omaa onnistumisprosenttiaan kyseisella alalla.
Loppuun vielä Big Shortista Michael Burryn "last letter to shareholders":
"Making money is not like what I thought it would be. This business kills the part of life that is essential, the part that has nothing to do with business. For the past two years, my insides have felt like they've been eating themselves. All the people that I respected won't talk to me anymore, except through lawyers. People want an authority to tell them how to value things, but they choose this authority not based on facts or results. They choose it because it feels authoritative and familiar. And I am not, nor ever have been, "familiar." So...so I have come to the sullen realization that I must close down the fund. Sincerely, Michael J. Burry, M.D."
Virheiden kautta nämäkin joutuu yleensä oppimaan ja silloin testataan molemmat ääripäät... Balanssia!
Jotku tosin myös jämähtää siihen toiseen ääripäähän, ja suurinosa huonompaan... Miksi?(alempana lisää, vanhaa tekstiä tästä ylös.)
Tuo edellä mainitsemani balanssi onkin aika jännä ajatus.
Kun kaikella universumissa on "hyvä" ja "huono". Ilman toista ei ole toistakaan. Jos kaikilla olisi pelkästään hyvä olla, niin vuosien päästä olisiko se enää hyvää oloa? Siitä tulee ns. uusinormaali, jolloin tarvitaan enemmän hyvänolon tunnetta -> selittää päihderiippuvaiset ym. mitkä eivät halua katkaista olojaan ja sitten menee lisää ja lisää....
Eli jonkunmoista ylikompensaatiota puolin ja toisin on oltava.
Tuon ylikompensaation puutteen takia monet mielialalääkkeetkään eivät luultavasti toimi, kun ne tasoittavat molempaa ääripäätä ja elämä on tasaisempaa. Onko se hyvä vai huono? Joillekkin luultavasti parempi kuin se huono olo, riippuen vakavuudesta, mutta yleensä ne "viat" on syvemmällä.
Ihmisillä joilla on pelkästään pahaa oloa, taas voi johtua monesta eri asiasta. Esim. siitä ettei elämälleen ole keksinyt tarkoitustaan tai ei ole selkärankaa alkaa projekteihin. Eli puuttuu kunnianhimoa ym...
Vähän eri aiheesta mutta tätä aihetta koskevaa myös:
Jollain tapaa myös mindfuckkia, että esim. psykiatri pystyisi laatimaan jonkun rajan missä ihminen on oikeutettu eutanasialle. Ihminen joka tietää masennuksesta teorian, ja vaikka tietäisi siitä kaiken on se lähinnä tiedettä ja "mielentilojen teoriaa", eli vaikka esim. serotoniinia ei erity tarpeeksi. No okei, laaditaanko rajapyykit eutanasian sallimiselle ihmislle joilla sero-, dopamiini- ym. tasot ovat viitearvojen sisäpuolella ettei eutanasian haluaminen johdu pelkästään siitä että päässä on vikaa? Tämän jälkeen sitten kartoitetaan rajat miten pahasti esim. fyysiset seikat ovat, eli vaikka kuinka monta raajaa pitää puuttua että on lupa eutanasiaan....
Ihminen joka ei tiedä miltä masennus tuntuu, tuskin tietää oikeasti mitä tämmöisen päässä liikkuu vaikka on opiskellut kaiken aiheesta. Vähän sama kuin ihminen joka on opiskellut uimista tuskin osaa kuitenkaan heti uida = uimisen oppi tulee vasta käytännön kautta. Toisaalta taas uimisen teorian oppiessa sitä pystyy opettamaan vaikka ei osaisikaan uida.
Kunnianhimoa kun löytyy niin koko maailma avautuu sun eteen. Löydät projekteja mistä kiinnosta -> opettelet -> teet -> näet tulosta -> hyvä olo
Paniikkihäiriöisille: FIGHT THE MONSTERS!
Ihan vaan omia ajatuksia mitä on tullut huomattua...
Niitä mörköjä vastaan kannattaa taistella omien kokemuksien perusteella juurikin menemällä ja tekemällä niitä asioita mistä paniikkihäiriöt johtuu. Eli esim. enemmän sosiolisoitumista ym... Helppoa eikä nopeata se ei ole, mutta pelko ja välttely ruokkii mörköjä entistä enemmän.
Itse sain odottelun pelon voitettua aika hyvin ihan itsesuggestoimisen kautta ajamalla itseäni rentoon tilaan(vaikea selittää), välillä saatoin jopa rentoutua lääkärin vastaanoton penkillä niin että melkein nukahdin.
People tend to find balanse on their lifes, and as antidepressants show, balance is complicated and u need overreactions on eachs side. If u are happy/good mooded many years, that will eventually became a "new normal" and then u need moore good feel... Explains alot of things, like drug addicts etc...
