Täytyy ensinnäkin sanoa, että nyt tämä sivutolkulla sinne ja tänne vellonut keskustelu on minun mielestäni asian ytimessä eikä joidenkin mitättömän pienten yksityiskohtien ympärillä. Tästä kiitos kaikille.
Optimaalista palautumista ei aloiteta sillä, mitä on aiemmin syöty. Ennen harjoittelua - jo edellisenä/edellisinä päivänä nautittu - ravinto on ennen muuta mahdollistaja. Tämän jälkeen luodaan tarve uudelle ravinnon saannille (ja levolle) ja kriittisimmät hetket ovat ne muutama tunti tarpeen luonnin jälkeen. Totta kai elimistössä voi olla harjoituskerran jälkeen ravintoa, jonka turvin voidaan palautua, mutta se ei ole optimaalista ja optimaalisessa harjoittelussa sen harjoituskerran pitäisi luoda tarve saada akuutisti lisää ravintoa (ja lepoa).
Silloin tarvitaan nopeasti ja helposti imeytyvää (ja helposti saatavilla olevaa) ravintoa, joka käynnistää palautumisen harjoittelusta mahdollisimman pian. Kiinteälläkin ruoalla se saadaan käyntiin, mutta viive on huomattavasti pitempi, ja jos se kiinteä ruoka syödään hyvin nopeasti harjoituksen jälkeen ruoansulatuselimistön käynnistyminen häiritsee palautumista kriittisimmässä vaiheessa. Mahdollistaa joo palautumisen, mutta ei ole optimaalista.
Kuten jo aiemmin sanoin: Kuntoliikunnassa tuloksia saadaan varmasti todella hyvin aikaan pelkällä kiinteällä ruoalla, mutta jos haluaa saada maksimaalisen palkan siitä ajasta ja vaivasta, jonka harjoitteluun käyttää, kyllä se palautuminen kannattaa maksimoida, kun se nyt ei vaadi muuta kuin heraa ja maltoa (tai jotain vastaavia). Sellaisessa kilpaurheilussa, jossa palautuminen harjoituksesta toiseen on kriittinen tekijä, ei ole oikeasti varaa laiminlyödä tätä asiaa. Jokainen nyt miettiköön sitten itse, mitkä ovat sellaisia kilpaurheilulajeja.