Vedit aikoinaan yhelle sukulaiselleni henkilökohtasesti pohjetreenin, kutsutaan kuulemma myös nimellä Savolaisen pohkeet? Mutta joka tapauksessa.
No, kolmistaan käytiin kokeilemassa vastaavaa reeniä reilu vuosi sitten jalkareenin alkuun. Pohkeet istuen- laitteessa tehtiin todella pitkää sarjaa laskevalla pyramidilla ja aina väliin kuormitetut puolen minuutin venytykset, yhtäjaksoisen sarjan aikana. Kellotettiin, että sarjojen pituudet oli siinä 6-8 minuuttia mieheen. Muista en niinkään muista, mutta ite huutelin kyllä itku kurkussa äitiä viimeiset 5 minuuttia ja kivut olivat ihan järjettömät, en pysty vieläkään tekemään yhtään samalla intensiteetillä vastaavasta laitteessa kun koko alakerta menee etureisiä myöten aivan paskaks, mistä sitten johtuu. Ei siinä mitään, päälle vielä vipuvarsikyykyssä yliraskaita pohjenousuja pienen hypyn kera ja reidet vielä pumpaten loppuun.
Domssit, DOMSSIT, tuli 2 päivää reenin jälkeen. Muistan, kun olin vielä kotipaikkakunnalle menossa tänä päivänä ja yritin lähteä kämpiltä kävelemään junalle. Pääsin kävellen rappukäytävään asti, kyykkykengät jalassa ja oli pakko soittaa taksi kilometrin päähän asemalle.
2 päivää tästä kävelin lukkopolvin, pohkeet olivat aivan tulehtuneet ja hieman turvoksissa: öisin konttasin vessaan. Tästä seuraavat 5 päivää pystyin jo kävellä polvet koukussa, kuitenkin kyykkykengät jatkuvasti jalassa. Ensimmäinen jalkareeni, todella vajavaisella, mutta siihen hetkeen maksimaalisella liikeradalla noin 3vk kuluttua tästä.
Ei ainakaan omalle kohdalle kehittävin tapa treenata, mutta kokemuksena todellakin yksi mieleenpainuvimmista koskaan... Oltiin kaikki aivan pyörätuolikunnossa. Ei siinä, muut kaks äijää toistivat setin vajaa kuukaus tästä eikä sillokaan tainnu ukot hymyillä.
Mutta joo, ei oo sen jälkeen tarvinnu ihan pienistä, saatikka kohtuullisista DOMSseista valittaa.. Jälkikäteen kiitollinen, ettei rabdoks kehkeytyny.