BB PRO Marko Savolainen

Tämä "masennus voi laskea testotasoja" onkin yleinen selitys. Tässä muutama ongelmallinen pointti asiasta mitä olen itse pähkäillyt kun lääkäri sanoi minulle saman kommentin;

1) olisiko kuitenkin huomattavasti todennäköisempää että huonot testot aiheuttavat masennusta?
2) myös monet aivolääkkeet taitavat huonontaa testoja milloin jäädään perinteiseen "lääkittiin iloiseksi mutta suorituskyky yhä paska" -tilanteeseen..?
3) ssri ym lääkkeitä määrätään melkein "varmuuden vuoksi" nykyisellään ja kovempiakin aika helposti, itse lähtisin siitä ajatuksesta että jos miehellä esim. lapset tehtynä ym, olisi testo aina vaarattomampi kuin mieliala, psyykenlääkkeet ym. Ihan vaan sillä perusteella mitä itse nähnyt eri lääkkeiden käyttöä. Mitä mieltä tästä ajatuksesta?
1. On toki hyvin mahdollista kumminkin päin, usein tosiaan ollaan muna-kana ongelman edessä, ja se selviää vain hoitamalla toinen ja seuraamalla toisen korjaantumista.
2. ”Kevyet” masennuslääkkeet eivät kovin suuresti ainakaan pitäisi vaikuttaa tasoihin. Mutta tietenkin jos masennus on hoidettu ja testotasot laahaavat edelleen, harkintaan korvaushoitoa tavallisen harkinnan mukaan.
3. SSRI-lääkkeet yms ”kevyet” masennuslääkkeet ovat varsin turvallisia oikein käytettyinä mutta varmasti nykyään niitä syö tosiaan myös moni joiden ei tarvitsisi. Esimerkiksi seksuaalihaitat ovat yleisiä ja monilääkityillä verenvuotoriski voi kasvaa. Etenkään ikääntyvillä miehillä testokorvaushoito ei ole aivan turvallinen väärin indikaatioin käytettynä. Oikeita vastauksia näissä ei aina ole, vaan joskus ratkaisu löytyy kokeilemalla. Testo ei liene ikääntyvillä miehillä nykytiedon mukaan vaarattomampi kuin kevyet masennuslääkkeet, mutta siitä samaa mieltä että lienee usein vähemmän haitallinen kuin ns kovat mielialalääkkeet, joita määrätään varmasti välillä liikaa. Sama koskee vahvoja kipulääkkeitä jne. Ei ole vastoin yleistä luuloa mitään salaliittoa lääkärien kesken, jossa suositaan mielialalääkkeitä ja sorsitaan testokorvaushoitoja jne, vaan kyllä ne päätökset yritetään tehdä lääketieteellisen nykytiedon valossa niin että hoito on todnäk hyödyllinen eikä haitallinen. Testikorvaushoito on oikeille potilaille tärkeä ja elämänlaatua parantava hoito, muttei kaikille yli 30v miespotilaille.
 
Viimeksi muokattu:
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
En ihan käsitä tätä nykysuuntausta, jossa potilaiden mielestä lääkärin pitäisi olla joku kumileimasin joka määrää tutkimuksia ja hoitoja sen mukaan mitä potilas haluaa. Noita suosituksia on yleensä miettinyt turkimusnäytön ja pitkän kokemuksen pohjalta joukko kokeneita erikoislääkäreitä. Tuo oireiden perusteella hoitaminen ei vain monessa asiassa toimi. Kun oireena on monella se että ei jaksa, väsyttää ja vituttaa niin sitäkö pitäisi sitten hoitaa testolla tai T3V-terapialla ilman mitään merkkejä näiden puutoksesta koska potilaasta siltä tuntuu? .

Se on juurikin näin. Maallikko tekee itselleen netissä diagnoosin sekä lääkemääräyksen ja on pöyristynyt jos lääkäri ei olekaan samaa mieltä. Toimiiko muuten muiden sairauksien kanssa samalla tavalla?
Silti on hyvä, että näistä testotasoista puhutaan nyt enemmän. Olen myös lukenut siitä, että esim. 20-luvulla syntyneillä oli huomattavasti korkeammat testotasot kuin 70-luvulla syntyneillä. Mutta elikö tämä vanhempi sukupolvi terveellisemmän ja oireettomamman elämän - eivät. Johtuu siitä, että muuttujia on niin paljon eikä mutkia voi vetää noin vaan suoriksi.
Itsellä todettiin aivan "kamalat" kilpirauhasarvot. Ei ollut mitään dramaattisia oireita. Jäljille päästiin eteisvärinäkohtauksen perusteella (rytmihäiriö kuitenkin tyypillisesti liika, ei vajaatoiminnan oire). Omasta pyynnöstäni tutkittiin, ei lääkärin kehotuksesta. Sydänultra tehtiin ja siinä ei mitään poikkeavaa. No, lääkityksellä arvot tällä hetkellä hyvät, mutta olotila käytännössä sama kuin ennenkin. Aika paljon jäi askarruttamaan.. Ei ole kaikki yksinkertaista, ei. Seuraavaksi varmaankin mittauttamaan testot :)
 
Tiedän viitearvot ja olen hoitanut läskejä, testovajauspotilaita ja impotenssipotilaita. Lihavuus itsessään ajaa monesti testotasoja alas (varmaan yleisin syy lievälle testovajeelle) ja tuolloin hoito on laihdutus eikä testokorvaushoito. Impotenssin syy on tavallisesti muissa asioissa (tupakka, verenpaine, psyykkiset syyt) kuin testovajauksessa. Toki asia tulee tutkia etenkin jos viagra/muut vastaavat eivät ongelmaa korjaa. Urheilusta ja töistä palautuminen ei ole yleensä ensisijaisesti testotasoista kiinni, esimerkiksi jotkut CBB-kisaajat kasvattaa offilla ihan merkittävästi uutta lihasmassaa vaikka testotasot ovat pitkäaikaisessa lamassa dieetin jäljiltä. Silloin kun oireet ovat olemassa JA sille testovajaukselle on biokemiallinen vahvistus niin korvaushoito on todennäköisesti enemmän hyödyllinen kuin haitallinen mutta kun ei ole niin riski siitä että hoito on enemmän haitallinen kuin hyödyllinen kasvaa. Tietenkin arvio on tapausriippuvainen ja poikkeuksia on mutta kun tuntuu että lähes jokainen tuntuu välillä olevan omasta mielestään poikkeus eikä häneen päde yleiset hoitosuositukset tai fysiologian lait.
Eipä noilla lääkärien päätöksillä ole järjen kanssa mitään tekemistä.
Minulla oli aikoinaan seuranta lähes kaksi vuotta. Kokonaistesto seilas välillä 4-7 eli reilusti alle viitteiden. Mitään muuta poikkeavaa arvoa ei ukosta löytyny. Mitään en kusettanu ja kaikessa olin rehellinen. Lopputulema oli päätös ei hoitoa.
Näillä samoilla lääkäreillä on sitten käynyt useampi kaveri tai niiden tuttu. 14-16 kokonaistestoilla on hoidot irronneet ja ovat saaneet jopa itse valita sustaa vai geeliä jne.
Erona meillä on se että ne tekee töitä pukupäällä.
Meikä menee sitten omatoimisella ja jannut joille hoito oikeastaan turhaa menee reseptin kanssa. Ei voi kun nauraa tätä systeemiä.
 
Kiitoksia vastauksesta, hyviä pointteja!
Itsellä ollut täysin samantapainen tilanne, joka osaltaan vaikutti siihen että tuli vahva käsitys siitä että nämä asiat jonkinlainen tabu sitten kuitenkin. Toki voi varmaan paljon olla eroa lääkäri- ja paikkakohtaisesti millaista vastakaikua tulee kun alhaisten testojen kanssa painii.
 
Eipä noilla lääkärien päätöksillä ole järjen kanssa mitään tekemistä.
Minulla oli aikoinaan seuranta lähes kaksi vuotta. Kokonaistesto seilas välillä 4-7 eli reilusti alle viitteiden. Mitään muuta poikkeavaa arvoa ei ukosta löytyny. Mitään en kusettanu ja kaikessa olin rehellinen. Lopputulema oli päätös ei hoitoa.
Näillä samoilla lääkäreillä on sitten käynyt useampi kaveri tai niiden tuttu. 14-16 kokonaistestoilla on hoidot irronneet ja ovat saaneet jopa itse valita sustaa vai geeliä jne.
Erona meillä on se että ne tekee töitä pukupäällä.
Meikä menee sitten omatoimisella ja jannut joille hoito oikeastaan turhaa menee reseptin kanssa. Ei voi kun nauraa tätä systeemiä.
Hoito olisi ollu noilla tasoilla todnäk aiheellinen ellei vasta-aiheita. Aina ei tehdä oikeita ratkaisuja, kyllä sen pätevimmän näkemyksen saa sitten erikoislääkäriltä. En kyllä aina käsitä missä näitä paikkoja on missä ei mitään tutkimuksia saa millään, kyllä ihan julkisellakin voidaan ottaa endokrinologian polille esim T3V-yhdistelmäterapian harkintaan jos siihen syy on. Samat endokrinologit ne siellä sairaalassa polia pitää kuin privaatissa, toki rajallisemmat resurssit.
 
Hoito olisi ollu noilla tasoilla todnäk aiheellinen ellei vasta-aiheita. Aina ei tehdä oikeita ratkaisuja, kyllä sen pätevimmän näkemyksen saa sitten erikoislääkäriltä. En kyllä aina käsitä missä näitä paikkoja on missä ei mitään tutkimuksia saa millään, kyllä ihan julkisellakin voidaan ottaa endokrinologian polille esim T3V-yhdistelmäterapian harkintaan jos siihen syy on. Samat endokrinologit ne siellä sairaalassa polia pitää kuin privaatissa, toki rajallisemmat resurssit.
Tutkittiin just endokrinologin toimesta sairaalan sisätautipolilla. Perustelu hoitamatta jättämiselle oli se että sen mielestä minun tapauksessa hoito ei parantaisi elämänlaatua. Ei sitten käryäkään mitä tuo meinaa.
Sitten se pisti tk jne lausunnon ettei suosittele hoitoa. Yksityiselläkin kävin ja siellä oli muuri vastassa tää päällikkö endon lausunto tulppas hoidot sieltäki.
Helpompaa pistää ite ko lähtä toiselle puolelle suomea lääkäriin.

Eli mitäpä sitä potilaita syyttämään kun lääkärienkin linja on täysin pirstaleinen.
 
Tutkittiin just endokrinologin toimesta sairaalan sisätautipolilla. Perustelu hoitamatta jättämiselle oli se että sen mielestä minun tapauksessa hoito ei parantaisi elämänlaatua. Ei sitten käryäkään mitä tuo meinaa.
Sitten se pisti tk jne lausunnon ettei suosittele hoitoa. Yksityiselläkin kävin ja siellä oli muuri vastassa tää päällikkö endon lausunto tulppas hoidot sieltäki.
Helpompaa pistää ite ko lähtä toiselle puolelle suomea lääkäriin.

Eli mitäpä sitä potilaita syyttämään kun lääkärienkin linja on täysin pirstaleinen.
Kokonaistilanne ratkaisee aina, en tiedä toki mikä tuossa oli tilanne? Oliko päällä jotain muita elämänlaatua niin selkeästi heikentäviä sairauksia tai ongelmia esim päihteiden kanssa tms että ajateltiin ettei testohoito ns nosta suosta? Tällaiset asiat toki otetaan huomioon, mutta toki mahdoton sanoa kun ei mitään tilanteestasi tiedä. Mutta jos tämä keskustelu palaisi Markon asioihin ja testoväittelyä jne voi jatkaa vaikka korvaushoitoketjussa tai minne tämä täällä kuuluukaan.
 
Viimeksi muokattu:
Tuossapa se asenne näkyy, leimoja vedellään ilman mitään faktaa tai totuuspohjaa. Sellainen on nykyään täysin hyväksyttyä.
Siis potilaalta ei mielestäsi näitä asioita kysyä ja mahdollisilla muilla sairauksilla ja päihteiden väärinkäytöllä jne ei tulisi olla vaikutusta hoitoon? Ovat valitettavasti yleisiä, ja näinollenkin tulee aina selvittää. Se ei ole sama asia kuin leimaaminen vaan ihan normaalia asioiden selvittelyä että kysyy.
 
Siis potilaalta ei mielestäsi näitä asioita kysyä ja mahdollisilla muilla sairauksilla ja päihteiden väärinkäytöllä jne ei tulisi olla vaikutusta hoitoon? Ovat valitettavasti yleisiä, ja näinollenkin tulee aina selvittää. Se ei ole sama asia kuin leimaaminen vaan ihan normaalia asioiden selvittelyä että kysyy.
Eli sinusta jos vaikka päihteiden väärinkäyttäjällä on diabetes, niin hoito evätään, koska potilaalla on jo väärinkäyttöä päihteiden kanssa?
Ei ihme että korvaushoitoketjussa lukee kovin ikäviä tarinoita lääkäreiden asenteellisuudesta miesten korvaushoitoa kohtaan.
 
Eli sinusta jos vaikka päihteiden väärinkäyttäjällä on diabetes, niin hoito evätään, koska potilaalla on jo väärinkäyttöä päihteiden kanssa?
Ei ihme että korvaushoitoketjussa lukee kovin ikäviä tarinoita lääkäreiden asenteellisuudesta miesten korvaushoitoa kohtaan.
Ei tietenkään noin. Diabetes on vaarallinen sairaus joka hoidetaan aina, toki päihteiden käyttö voi vaikuttaa esim valittavaan insuliinivalmisteeseen ja hoidon realistiseen tavoitetasoon. Mutta esim jos potilas vetää 5 kertaa viikossa perseet ja testotasot laahaa, niin potilaalle ei yleensä määrätä testokorvaushoitoa koska syy sekä testovajaukseen että varsinkin oireisiin on todnäk alkoholinkäytössä eikä testohoito tilannetta pelasta ellei alkoholinkäyttöä oleellisesti vähennetä.
 
Ei kyllä liiaksi kannata aina siihen lääkärin näkemykseenkään luottaa, vaikka lähtökohtaisesti pitäisikin voida luottaa. Kyllä useamman (noh, muutaman) on itse ohjannut duunissaan nimenomaan tietyille lääkäreille, kun oman duunipaikan lääkärit ovat suhtautuneet todella nihkeästi ajatukseen edes tehdä lähetettä eteenpäin. Ja tämä sama ongelma siis useammalla kuin yhdessä työpailla. Ihan uskomattomia kirjauksia tyyliin: "Parta kasvaa normaalisti" jne on kyllä nähnyt.

Kyllä sitä valitettavan moni kokeilee ensin vähintään sitalopraamit, essitalopraamit, venlafaksiinit ja vortioksteniinit turhaan, ennen kuin muita syitä väsymykseen, saamattomuuteen ja alavireisyyteen/masennuksen oireisiin tms ruvetaan edes miettimään. Näille muutamalle mainitsemallani muuten kaikille apu löytyi lopulta nimenomaan testosteronikorvaushoidosta.
 
Ei kyllä liiaksi kannata aina siihen lääkärin näkemykseenkään luottaa, vaikka lähtökohtaisesti pitäisikin voida luottaa. Kyllä useamman (noh, muutaman) on itse ohjannut duunissaan nimenomaan tietyille lääkäreille, kun oman duunipaikan lääkärit ovat suhtautuneet todella nihkeästi ajatukseen edes tehdä lähetettä eteenpäin. Ja tämä sama ongelma siis useammalla kuin yhdessä työpailla. Ihan uskomattomia kirjauksia tyyliin: "Parta kasvaa normaalisti" jne on kyllä nähnyt.

Kyllä sitä valitettavan moni kokeilee ensin vähintään sitalopraamit, essitalopraamit, venlafaksiinit ja vortioksteniinit turhaan, ennen kuin muita syitä väsymykseen, saamattomuuteen ja alavireisyyteen/masennuksen oireisiin tms ruvetaan edes miettimään. Näille muutamalle mainitsemallani muuten kaikille apu löytyi lopulta nimenomaan testosteronikorvaushoidosta.
Entä kuinka moni sitten sai avun noista mielialalääkkeistä? Masennus kuitenkin se todennäköisin vaihtoehto oireille, kun on niin yleinen. Aina ei suoraan tälläisissä väsymysasioissa voi päätellä oikeaa diagnoosia sen perusteella mistä tuli apu. Kyse voi olla myös ns. dopingvaikutuksesta. Eli kyllähän väsynyttä voi monikin yhdiste piristää vaikka syy ei olisi sen puutteessa. Virkeyttä voi saada vaikka kilpirauhashormoneilla, kun vaan annostelee lievän hypertyreoosin puolelle tai vaikka vetämällä amfetamiinia. Mutta onhan asia tietysti heti selkeämpi jos hoidetaan kilpparihormoneilla väsymystä kun samalla todetaan selkeästi alle viitteen olevat arvot.
 
Hyvin tulee tuo kehitys ilimi noissa videoissa!
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom