Jep ja tuota lääkettä missä molemmat ei oikein määrätä Suomessa ja taitaa olla todella kalliskin.
Tuo ilmiö on aika harvinainen, joskin mahdollinen. Yhdistelmäterapien aloitus kuuluu aina asian perehtyneelle endokrinologille. Edeltävästi pitää tietenkin määrittää T3V ja esimerkiksi DIO2 geenitutkimus (monesti T4V->T3V-metabolian poikkeavuudet liittyvät kyseisen geenin polymorfismiin). Väärin toteutettu yhdistelmäterapia voi olla jopa (hengen)vaarallista suurentuneen tyreotoksikoosiriskin vuoksi jos ei todella tiedä mitä tekee noiden kanssa, eikä yhdistelmäterapia kuulu yleislääkärin aloitettavaksi eikä varsinkaan omatoimisesti aloitettavaksi pelkkien oireiden perusteella.
Saa yhdistelmä lääkettä, mutta ei muistaakseni korvata ollenkaan.
Ja toiki että tuijotetaan jotai s-testoa.. Jos se onkin viitteissä mut shbg korkea ja vapaa paskalla tasolla joka aiheuttaa oireita niin ei ole muuta vaihtoehtoja ku hoito. Tässä sen näkee et tääl pajulassa ei hoideta oireita vaan tuijotetaa pelkkiä numeroita.
En ihan käsitä tätä nykysuuntausta, jossa potilaiden mielestä lääkärin pitäisi olla joku kumileimasin joka määrää tutkimuksia ja hoitoja sen mukaan mitä potilas haluaa. Noita suosituksia on yleensä miettinyt turkimusnäytön ja pitkän kokemuksen pohjalta joukko kokeneita erikoislääkäreitä. Tuo oireiden perusteella hoitaminen ei vain monessa asiassa toimi. Kun oireena on monella se että ei jaksa, väsyttää ja vituttaa niin sitäkö pitäisi sitten hoitaa testolla tai T3V-terapialla ilman mitään merkkejä näiden puutoksesta koska potilaasta siltä tuntuu? Jenkeissä on toki huippuklinikoita mutta myös paljon erittäin huonoja vastaavia. Siellä on määrätty osittain potilaiden toiveita noudatellen selkäkipu jne potilaille vahvoja opioideja ja nyt siellä on kansallinen opioidikriisi ja tavallisten ihmisten elämiä on tuhoutunut kun ovat jääneet lääkekoukkuun. Jännä kun harva menee kertomaan juristille miten lakiasiat pitäisi hoitaa ja antamaan pörssigurulle sijoitusvinkkejä, mutta jokainen jostain repäisty maallikko tuntuu olevan pätevämpi arvioimaan tällaisia hoitoja kuin lääkärit. Siis onhan se kivaa että olo on hyvä mutta kun et voi määrätä kokaiiniakaan vähän buustaamaan potilaan oloa vaikka monella varmaan hetken auttaisikin? Hoidolle pitää olla lääketieteellinen peruste siitä että hoidosta on todennäköisesti hyötyä enemmän kuin haittaa.
Tiedän viitearvot ja olen hoitanut läskejä, testovajauspotilaita ja impotenssipotilaita. Lihavuus itsessään ajaa monesti testotasoja alas (varmaan yleisin syy lievälle testovajeelle) ja tuolloin hoito on laihdutus eikä testokorvaushoito. Impotenssin syy on tavallisesti muissa asioissa (tupakka, verenpaine, psyykkiset syyt) kuin testovajauksessa. Toki asia tulee tutkia etenkin jos viagra/muut vastaavat eivät ongelmaa korjaa. Urheilusta ja töistä palautuminen ei ole yleensä ensisijaisesti testotasoista kiinni, esimerkiksi jotkut CBB-kisaajat kasvattaa offilla ihan merkittävästi uutta lihasmassaa vaikka testotasot ovat pitkäaikaisessa lamassa dieetin jäljiltä. Silloin kun oireet ovat olemassa JA sille testovajaukselle on biokemiallinen vahvistus niin korvaushoito on todennäköisesti enemmän hyödyllinen kuin haitallinen mutta kun ei ole niin riski siitä että hoito on enemmän haitallinen kuin hyödyllinen kasvaa. Tietenkin arvio on tapausriippuvainen ja poikkeuksia on mutta kun tuntuu että lähes jokainen tuntuu välillä olevan omasta mielestään poikkeus eikä häneen päde yleiset hoitosuositukset tai fysiologian lait.
Tietenkin hoitokokeilu voi yleensä sitten olla aiheellinen jos merkittävä laihdutus ei auta. Tosin huomautuksena se että kyllä esimerkiksi nuorten miesten lihavuus on aikalailla testovajausta oleellisempi, tavallisempi ja vaarallisempi terveysongelma itsessään. Myös esimerkiksi masennus voi itsessään laskea testotasoja, jolloin ollaan muna-kana ongelman edessä kuten aika usein näiden yleisten epäspesifien oireiden ja löydösten kanssa. Kuten olen täälläkin joskus sanonut, suhteellisen vaarattomien tilojen hoidolla potentiaalisesti ainakin jonkinverran vaarallisilla lääkkeillä pitää aina olla hyvät perusteet, tämä koskee kaikkea lääketiedettä.
Tupakka, verenpaine ja psyykkiset syyt? Toi on just tota, kun omataan helvetisti tietoa, muttei osata soveltaa(eli käyttää sitä). Varmasti resurssien vähäisyys ajaa tohon, ettei potilasta kuunnella. Mutta kohtuu läheltä tätä hommaa seuranneena lääkärit on tosiaan kumileimasimia, jotka määrää näitä pällilääkkeitä jopa näkemättä potilasta ja esim. mannet soittelee lekurille, että Tinopojan annostusta pitää nostaa, vaikka sälli pyörälee futistreeneihin ja potkii siellä autuattomaan tietämättömänä näistä reseptimuutoksista. Eihän hän ole koskaan mitään respaa edes nähnyt, mutta manneäidin astran takapaksissa käy kuhina, kun Tinopojan lääkkeet lähti uudelleen jakoon ja tietysti veronmaksajien piikkiin, ovathan nämä pällilääkkeet 100% korvattavia. Ja mitä tulee esim. tohon röökiin. En nyt muista oliko 60-luvulla noin 80% miehistä kun poltti ja syntyvyys oli kohtuu hyvällä tasolla. Nykyään ei spaddu käryä kuin teinityttöjen huulilla ja syntyvyys on mitättömällä tasolla. Pitäiskö sun lääkärinä vetää taas johtopäätökset täysin päin vittua? Niinhän olet jo tottunut tekemään...On toki lääkäreissäkin hyviä, jotka osaa hommansa, mutta myös helvetisti näitä "vanhempien pakottamia, vaikkei kiinnosta". Niinhän kaikissa ammateissa on.
Kyllä edelleen aika moni polttaa röökiä... muutkin kuin pikkutytöt. Ja kyllä erektiohäiriön syy ihan oikeasti on siellä tupakka/verenpaine/ylipaino/alkoholi/psyykkiset syyt akselilla. Sen tietää jo siitä että suurimmassa osassa tapauksista lääkäri määrää Viagra-tyyppistä valmistetta, ja kehottaa potilasta kontrollikäynnille 3kk kuluttua jotta nähdään korjaantuuko ongelma. Yleensä potilas ei tule kontrollikäynnille vaan uusituttaa lääkkeet ja jos perään soittelee niin sanoo että toimii kun junan vessa. Silloin syy ei yleensä ole testovaje. Kyllä ne merkittävimmät terveysongelmat ovat edelleen siellä elintavoissa (rööki, viina, huono ravinto, liikunnan puute, ylipaino) kuin jossain primaarissa testolamaepidemiassa.
