Niitä on liikkeellä paljon, ja tuosta voi nähdä monia yhdistäviä tekijöitä. Se vaan ei se talukkoon tehty lukujärjestys kerro mitään siitä mitä todella osataan, millaiset on ne liikeradat ja tekniikat, vedetäänkö egolla vai kiusataanko lihasta silleen oikeesti ja optimaalisesti. Vaatii oikeesti helvetin paljon tehdä kaikki kaiken aikaa täysin oikein ja optimaalisella tavalla, ja siksi sellaista näkee niin pahuksen harvoin. Valtaosa treenaajien massasta vaan tekee, ja sitten kun ohimennen kysyy että "mihin toi ottaa", niin eivät osaa sanoa kun eivät tiedä. Tulee vastauksia esim. kyykkääjä = jalkoihinhan tuo ottaa, sano..No vttu joo, epäilemättä? Entäs ero kantapääkorokkeella tai ilman, entäs standin leveys, entäs etukumaran määrä/tangon paikka hartioilla...muuttujia riittää. Ja jos haluaa tiettyä kehitystä, riittääkö jos se ottaa jalkoihin noin vaan yleensä? Mike tuossa mainitsi totuuksia penkkipunnerruksesta ja venytyksestä liikkeessä: Totta. Sillä on merkitystä. Mutta mitä merkitystä on sillä, että niitä penkkejä on vain leveitä, ja aivan helvetin leveitä. Hartioita on monen levyisiä ja yläkropan liikkuvuus on usein hiukan kyseenalainen juttu, mutta esim. Arnien aikoina bodarit punnersivat penkeiltä jotka olivat hiukan päätä leveämpiä. Siitä on edetty sellaisiin vähän sänkyä kapeampiin, koska voimanosto vaatii leveän perseen alle tukevan penkin. Arnien rinnan leveys hakee edelleen vertaistaan, minkähän vuoksi? Voisiko syy olla se että nykyvälineet eivät mahdollista oikeanlaista venytystä lihakselle siellä laskuvaiheessa.ts. venymä pakotetaan olkapäistä/nivelistä jotka vaivaavat vain noin 80% salilla käyvistä. Kireät olkapäät on penkkipunnertajien juttu, 0% etunojapunnertajista potee sitä vaivaa, koska kroppa joustaa kuten pitää