Etenkin vanhalla kansalla alkoholismi on tabu ja stigma. Mä en näe asian peittelyssä mitään järkeä. Oon ollut omalta kohdaltani aina avoin lähipiirille ja esim. kun tapailen mimmejä. En nyt sentään kirjoita ylimmäksi Tinderin profiilitekstiin, mutta koen että on reilua kertoa, ennen kuin homma menee vakavammaksi.
Viime loppukesästä, kun kuppi vei taas allekirjoittanutta, mä ilmoitin duuniin, että ukko kaipaisi jeesiä. Sieltä tuli hoitoonohjaus, eli terapiaa ja labrat. Joku myös mainitsi ton B-Pethin, jota ei pysty kusettamaan (been there..) Samoin antabus on hyvä ainakin alkuun, mutta idioottina tunnustan, ettei välttämättä estä juomista.
Ja samoin mitä moni on tuonut esille, ei sitä addiktia kannata todellakaan hyysätä, esim. hakea sille alkkikselle niitä tasureita. Tukeminen on asia erikseen, esim. kyyti katkolle. Mun yksi eksä antoi pari mahdollisuutta ja vihelsi pelin poikki. Helvetin hyvin tehty. Olin välillä juomatta hänen takiaan ja niin niin ylpeä siitä. Samalla katkera, kun en voinut juoda. Ihan väärä motiivi. Kaikkea hyvää hänelle. Oikea ratkaisu, vaikka ei helppo.
Nyt 6kk tipatonta takana. Ajatuksena on kokeilla vuoden jälkeen onnistuuko kohtuukäyttö jättämällä juomisen yhteen päivään. Ne tokan aamun tasoittavat on mulla nimittäin vielä valinta, kun olo ei kaada maailmaa. Jos ei natsaa, korkki kokonaan kiinni.
Tää on aika rehellinen dokumentti siitä mihin alkoholi vie pahimmillaan ja sivuaa mitä yllä kirjoitin. Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville! Aina on mahdollista tehdä muutos
View: https://www.dailymotion.com/video/x3pe2gz