Oletan että tarkoitat paussia ennen nostovaihetta... toinen vaihtoehtohan on stoppi silloin kun lihas on supistuneena.
Aina puhutaan voimantuoton kehittämisestä, mutta sehän tarkoittaa käytännössä, että keho oppii rekrytoimaan enemmän lihassoluja ja nopeammin... mitä luulet onko siitä hyötyä lihasmassan rakentamisessa, kun saat rasitusta tehokkaammin ja isommalle alueelle ;) Lihasmassa-treenissä ärsykevaihteluna hyvä käyttää ja kyllähän paussit nyt saa sopimaan melkein mihin liikkeeseen tahansa.
Keltuaisen kanssa... siinä ne kaikki vitamiinit sun muut on ja proteiiniakin /100g enemmän kuin valkuaisessa
Jos haluaa syödä jotain vähärasvaista, niin syö sitten jotain muuta kuin kananmunia.
Enpä halua omia makroja tarkasti kertoa, kun joku ne sitten kopioi kuitenkin ja ihmettelee, että onpa paska dieetti, kun ei itse samoilla kiristy :D
Käytän intra-juomaa... olisiko siitä juuri edellisellä sivulla juttua ollut.
Treeniä edeltävä ateria sijoittuu noin 2-2½ tuntia ennen ja treenin jälkeinen sitten ½-1 tunti palkkarin jälkeen... ei mitään ihmeellistä niissä. En kuulu siihen koulukuntaan joka painottaa järkyttäviä hiilarimällejä treeniä ennen tai aikana tai jälkeen
Toki jokaiseen näistä hiilaria kuuluu, mutta ei mitään puolta kiloa kerralla :D
Kai sitä jotain ruokajuttuakin voisi joskus tehdä, mutta tuskin nyt ihan tuossa muodossa
Ja meikäläisen päivän ruuat olisi äkkiä kuvatta... iltapala on samanlainen kuin aamupala ja päivällinen on samanlainen kuin lounas.
Ei varsinaista pumppia jalkoihin. Ihan vaan sen verran että veri kiertää.
Ja siinä kunnossa ei kyllä muutenkaan mistään "kovasta pumpista" voida edes puhua.
Jos vain ja ainoastaan AINEENVAIHDUNNAN kannalta mietitään ja unohdetaan kaikki muu, niin iso ateria potkii aineenvaihduntaa voimakkaammin, joten niitä voi syödä harvemmin... pieni ateria potkii aineenvaihduntaa lievemmin, niin niitä tarviikin syödä useammin. Se on minun mielestäni ihan liian vähän jos syö päivässä vain 1 tai 2 kertaa... 3 on vielä vähän siinä ja siinä... mutta aineenvaihdunnan kannalta ei mitään käytännän eroa ole havaittavissa, että syökö 4 vai 5 vai 6 kertaa päivässä... mikään niistä määristä ei kuitenkaan ole millään tavalla vähän tai erityisen harvoin. Ja sitten jos safkat pilkkoo vielä useampaan osaan kuten 7 tai 8 tms. ruokailukertaa, niin se taas ei tarjoa myöskään mitä lisäetua tuohon 4-5-6 verrattuna ja naturaalien kohdalla proteiinisynteesin suhteen on jo huonompi asetelma.
Moni suosittelee montakin asiaa ihan vaan siitä syystä kun niin on aina ennenkin tehty
Ja mitä taas painonhallintaohjelmiin tulee niin "tavalliselle" ihmiselle jo 4 kertaa on PALJON... tavallinen ihminen joka ei ole mikään saliaktiivi tms. syö normaalisti 2-3 kertaa päivässä ja loppuaika menee kahvilla ja tupakalla... että se on hyvin venyvä käsite että mikä on kenellekin paljon ruokailukertoja.
Ensisijainen määrittäjä ruokailukertojen määrässä on se että mikä omaan päivärytmiin sopii ja paljon ruokaa pitää kaikkiaan saada syötyä. Jos joku kehonrakentaja (natu tai ei) joutuu syömään esim. 5000-6000kcal päivässä, niin sitten ihan aiheellista pilkkoa useampaan (kuin esim. 4) osaan, jotta kerta-annos ei ole niin jäätävän kokoinen.
Kuten sanoin niin käytännössä en pidä eroa sillä syökä 4-5-6 kertaa päivässä... tai pitäisi kai sanoa, että tuleeko päivän aikana 4-5-6 "proteiinipulssia". Näistä määristä mikään ei ole liian usein tai liian harvoin. Se mihin "hieman harvemmalla" ateriarytmillä kuin mitä lihasmassatreenaajien keskuudessa on ehkä perinteisesti totuttu on se, että sillä haetaan korkeampia nousuja proteiinisynteesissä, mutta myös sitä, että veren aminohappotaso normalisoituu aterioiden välillä. Nykytietämyksen mukaan siis korkeat piikit ja niiden välissä perustasolle palaaminen olisi parempi kokonaiskehityksen kannalta kuin aminohappotason kokoaikainen hieman kohollaan oleminen (siitä tosin voidaan sitten olla montaa mieltä, että kuinka paljon enemmän tai vähemmän lihasmassan kehitystä se vuositasolla tarkoittaa
). Ja tämä siis nimenomaan naturaalien kohdalle, koska keho ei pysty samalla tapaa (yhtä tehokkaasti) ylläpitämään proteiinisynteesiä kuin mitä taas kemiallisesti avustetuilla.