Iltaa Sensei,
tarvitsisin hieman valaisua tästä proteiinisynteesistä. Mikäli proteiinisynteesi ei ole käynnissä, niin ollaanko silloin katabolisessa tilassa? Vai onko olemassa jokin "plus-miinus-nolla"-alue? Lähinnä mietin, että jos aamiainen koostuu purkista rahkaa ja MCT-öljystä, niin jääkö yön aikainen katabolinen jakso vielä päälle?
Toisin sanoen; pitääkö lähteä kiireen vilkkaa leusiinikaupoille?
Kiitoksia vastauksesta jo etukäteen.
Ei hätää, ei se ihan noin mene :D Siinä olet ihan oikeassa että synteesi tarkoittaa uuden muodostamista = anabolia ja hajotus / breakdown = katabolia. Ja kyllä kehossa aina jompikumpi prosessi on menossa tai siis oikeastaan molemmat koko ajan yhtäaikaa.
Ei jää yöllinen katabolia päälle, jos syö aamulla purkin rahkaa. Kunhan nyt edes jotain proteiinia / aminohappoa saa koneeseen, niin kyllä se yöllinen katabolia loppuu siihen. Eikä vaadi edes täyden aminohappoprofiilin proteiinia. Jos näin olisi niin kyllä tässä olisi kuoltu sukupuuttoon jo aikaa sitten.
Tässä kohtaa on siis hyvä muistuttaa, että tässä koko leusiinikeskustelussa puhutaan tai oikeastaan se mitä minä aina puhun on
PARAS MAHDOLLINEN tapa ja tilanne. Ja välillä mennään sitten jo sen kuuluisan hifistelyn puolella ja jokainen saa sitten ihan itse omalla kohdallaan päättää, että missä kohtaa "
tarveasteikkoa" sijaitsee ja kuinka tarkasti hommat pitää suorittaa vai riittääkö vähempikin antamaan kaiken sen hyödyn mitä tarvitsee kehittyäkseen.
Ja nytkin oli siis kyse proteiinisynteesin
MAKSIMOIMISESTA... ei siitä, että sen saa käyntiin, ei siitä että sen saa hyvällä tasolle, vaan parhaasta mahdollisesta mallista.
Eikö ole ainakin jokunen tutkimus siitä, että jos proteiinin saanti ja lähteet on samat, mutta ne on jaettu toisella ryhmällä kolmeen ja toisella kuuteen annokseen, ei synny eroa proteiinisynteesin lopputulemassa (nettohajotus vs. nettorakennus)? Eli 3 x 60g annos on yhtä pätevä ratkasu kun 6 x 30g annos? Täähän nyt on iänikuinen aihe, mutta pisti taas miettimään, että miten sen aterian aminohapot ja se leusiini sielä masussa oikein käyttäytyy. Eli vaikka 60g annoksessa on kaksinkertanen määrä leusiinia mitä MPS:n maksimoimiseen tarvitaan niin imeytyykö se sitten vaan niin paljon hitaammin eli pitää MPS:n tapissa (tai ainakin anabolian puolella) pidempään? Herapaukkuna saati aminohappoina suoraa otettuna ei varmasti, mutta mites ihan perus ateria, jossa mukavasti rasvaa ja reilusti kasviksia (kuitua) ja mahollisesti vielä joku laadukas hiilarin lähdekin mukana (kuitua)?
Ilman muuta proteiinin päiväkohtainen kokonaismäärä on kaikista tärkein tekijä koko hommassa. Kerta-annokset, ajoitukset ym. ovat siihen nähden kaikki toissijaisia muuttujia. Ja nämä nyt on vähän näitä juttuja missä itse ne tohtoritkin, jotka asioita ihan oikeasti tutkivat ovat osaltaan eri mieltä, niin täällä alempana ruokaketjussa se on sitten aina tieteen ja taiteen yhdistämistä... eli kyllä siinä kokemus ja looginen ajattelu on vähintään yhtä suuressa roolissa kuin tieteellinen näyttö.
Tuohon viittaamaasi tutkimukseen sen verran kommenttia, että on vähän huono tutkimusasetelma, koska molemmat tapaukset eli 60g kerta-annos ja 30g kerta-annos ovat molemmat sellaisia että tod näk riittävät maksimaaliseen tai ainakin korkean tason proteiinisynteesiin. Ja monikin tutkimus viittaa siihen, että "hyvä" päiväkohtainen ateriamäärä [eli proteiinisynteesipiikki] on 3-6 kertaa... eli oikeastaan tämä tutkimus todistaa lähinnä sen, että miten joustavasti pystyy ruokavalion tekemään ja silti saa saman tuloksen.
Sitten olisi ollut mielenkiintoisempi tutkimus jos kokonaismäärä olisi ollut esim. 120g 75kg kaverilla (sinänsä vielä ok määrä) ja se olisi jaettu 3 x 40g (hyvä kerta-annos) tai 6 x 20g (liian pieni kerta-annos).... tai vastaavasti 2 x 60g (kaksi maksimointia on liian vähän) tai 4 x 30g (neljä maksimointia on hyvä määrä).
Herasta aminohapot / leusiini imeytyy todella nopeasti, mutta kyllä seka-ateriastakin leusiini riittävän nopeasti imeytyy, että se MPS maksimoinnin mahdollistaa, jos vaan määrä muuten on riittävä. Leusiini tai yleisesti ottaen kaikki BCAA:t suorastaan tippuvat ruuansulatuksesta läpi ja määrä mitä on ateriassa vastaa lähes 1:1 sitä määrää mikä päätyy verenkiertoon eli vatsa tai ohutsuoli ei "syö" sitä toisin kuin monen muun aminohapon kohdalla käy. Tämä siis perustuen siihen mitä joskus aikanaan Layne Nortonin ja Jacob Wilsonin juttuja tullut kuunneltua.