Kuten täällä joku jo aikaisemmin sanoi, mielestäni taiteilijat voisivat keskittyä ravistelemaan nykypäivän ongelmia ja aiheita, vai eikö löydy uskallusta kun pitää jotain ikivanhoja asioita kaivella, tämä on muistaakseni historioitsijoiden tehtävä.
Taitaapa sananvapaus olla nykypäivänkin ongelma tämänkin keskustelun perusteella.;)
Tämäkö nyt on se "kohu-kentauri":
LOL! Siis ihan oikeasti, tuossahan on hienosti visuaalisin keinoin kuvattu matkalaisen olemus. Moniko täällä on oikeasti perehtynyt taiteenlajiin nimeltä aikuisanimaatio? Taitaa olla aika tuntematonta.. Noihin animaatioihin kuuluu muutakin kuin asioiden kärjistely. Nukkeanimaatiot usein pitävät sisällään nokkelia ja oivaltavia yksityiskohtia, niinkin hienosti toteutettuina, että niitä on mahdoton edes sanallisesti kuvailla, ne täytyy
nähdä. Tässä ei nyt nähdä metsää puilta, koska kukaan ei oikeasti ole nähnyt tuota animaatiota. Mannerheimin tuossa kuvattu homous ja ja mielenkiintoinen ulkoasu eivät ehkä ole pääasioita tuossa animaatiossa. Ja mikä ihmeen velvoite taiteilijoilla olisi tehdä valtavirtaa miellyttäviä teoksia? Yksi taiteen määritelmistä pitää sisällään ajatuksen, että "taide on tapa nähdä toisin".
Lillqvist itsekin sanoo:
- Tyypillistä Suomessa, että kohu alkaa, ennen kuin elokuva on saanut edes ensi-iltaansa. Nyt jäitä hattuun,
kyseessä on vanhoja tshekkiläisiä perinteitä tyylikkäästi noudattava poliittisen karikatyyrin nukkeanimaatio, mikä on jäänyt keskustelussa vähälle huomiolle, Lillqvist sanoo.
- Elokuva on erittäin kaunis surumielisyyden ja yksinäisyyden kuvaus.
Ja sitten niille joiden mielstä hänelle suunnatut apurahat ovat "menneen hukkaan":
Katariina Lillqvist (s. 24.05.63) on toiminut elokuvaleikkaajana, käsikirjoittajana ja ohjaajana yli 15 vuotta. Hän on opiskellut elokuva-alaa niin Suomessa kuin Tsekin tasavallassakin. Lillqvist on tehnyt enimmäkseen nukkeanimaatioita, mutta hänen töihinsä kuuluu myös dokumenttielokuvia ja radiodokumentteja.
Vuonna 1999 hän perusti muiden filmialan ammattilaisten kanssa Elokuvaosuuskunta Camera Cagliostron. Katariina Lillqvist on
Suomen kansainvälisesti tunnetuin animaatiotaiteilija. 16.11.2006 hänelle myönnettiin Valtion taidepalkinto elämäntyöstään.
Hänen pitkäaikaisin yhteistyökumppaninsa on TV2, jonka ennakkoluuloton linjanveto aikuisanimaation suhteen kantoi hyvää satoa 90-luvulla.
Hänen elokuvansa ovat voittaneet
monia kansainvälisiä palkintoja (mm. Berliinin elokuvajuhlien Hopeisen Karhun 1996).
Katariina on työskennellyt vuosia yhteistyössä Tsekin Tasavallan eturivin animaatioartistien kanssa, muun muassa Hafanin filmistudiolla (1996 -) sekä Studio Jiri Trnkalla (1990 - 1996).
Kafka-trilogia (Hiilisangolla ratsastaja , Kamarihaikara ja Maalaislääkäri) oli visuaalisesti erittäin kunnianhimoinen ja rajoja rikkova projekti. Lavastaja Minna Soukan visiot tuulettivat perinteistä tsekkiläistä tekotapaa mennen tullen hyvinkin tehokkaasti - hyvänä esimerkkinä Hiilisangolla ratsastajan kaupunkimaisema joka sai lopulta jopa
lukemattoman määrän jäljittelijöitä Prahassa.
Katariinan totutusta poikkeavat dramatisoinnit ravistelivat myös tsekkikollegoiden ajatuksia tehokkaasti - vielä 1990-luvun alussa oli ennenkuulumatonta kirjoittaa animaation päähenkilöksi anarkistinen, tarvittaessa jopa väkivaltainen nainen kuten Tytössä ja Sotamiehessä. Pohjimmiltaan Tyttö ja Sotamies oli kuitenkin pasifistinen teos kuten Maalaislääkärikin - sotaa ei kuitenkaan kaunisteltu ja paha sai lopulta palkkansa. Maalaislääkärin dramatisoinnin pohjana olivat Sarajevon pakolaisten tositapahtumiin perustuvat kertomukset.
Tammikuussa 2005 amerikkalainen Hollywood-tuottaja Frederick Fuchs ja Lillvist tekivät sopimuksen Lillqvistin radiodokumentin "Sirkuksen poika" elokuvaoikeuksista. Lue lisää!
Filmografia ja palkinnot
* Marie, 1991, nukkeanimaatio, 12´, yhdessä Tuula Pukkilan kanssa
* Hiilisangolla ratsastaja, 1992, nukkeanimaatio, 8´
Tampereen Elokuvajuhlien erikoispalkinto 1992, Kettupalkinto Helsinki 1992, TELVIS-palkinto 1992
* Kamarihaikara, 1993, 9´, nukkeanimaatio
Montreal Film Festival: erikoispalkinto 1994, Cracow Short Film Festival: Green Dragon 1994, Nordic Panorama 1994: paras animaatio, Stains International Childrens festival: paras animaatio 1995, Chicago Film Festival 1995: kunniamaininta
* Tyttö ja sotamies, 1995, 9´, nukkeanimaatio
Nordic Panorama: paras animaatio 1995, Tampereen elokuvajuhlat 1996 : kotimaisen kilpailun pääpalkinto sekä kansainvälisen kilpailun raadin erikoispalkinto
* Maalaislääkäri, 1996, nukkeanimaatio, 16 ´
Berlin Filmfestspiele: Hopeinen Karhu 1996
* Ksenia Pietarilainen, 1999, nukkeanimaatio, 26´
Tampereen elokuvajuhlat: kotimaisen kilpailun pääpalkinto 1999
* Ukkosrumpu, 2001, dokumenttielokuva, 45´
, YLE TV1/Yhteistuotannot
* Romanien Peili, 2001, nukkeanimaatio, 9´
* Mire Bala Kale Hin , Tarinoita matkan takaa, 6x 9´, nukkeanimaatiosarja 2001 – 2003
* Laulu Hirsipuusta, 2002, nukkeanimaatio, 9´
* Mustan Saaran Legenda, 2002, nukkeanimaatio, 9´
*
Balthasarin koira, 2003, nukkeanimaatio, 9´
* Arvoisa Herra Tarzan, 2003, dokumenttielokuva 40´
Radiodokumentteja Ylen "Todellisia tarinoita" sarjalle:
* Svoboda, 1998, toteutus yhdessä Anne Seppäsen kanssa. Tsekkiläisten ajatuksia vapaudesta ensimmäisen samettivuosikymmenen kääntyessä lopuilleen.
* Klimetska-kadun Irena, 2001 – slovakialaissyntyisen Irena Ferencovan pitkä tie Hitlerin työleireiltä Prahan romanikortteleihin.
* Hevosen laulu, 2003 – vanhat romanimiehet ja yksi hevosnainen muistelevat markkinoita, suomenhevosia ja kiertolaiselämää.
* Sirkuksen poika, 2002, suomalaisen akrobaatin, eläintenkesyttäjän ja elämäntaiteilijan Kalle Nymanin muistot ja sivupersoonat kautta aikojen.
* Koura-palkinto radiodokumenttisarjassa 2002
* Valtion taidepalkonto 2006.
Nyt joku tietysti sanoo että kaikki suomalainen nykytaide on paskaa, mutta ei ole pakko katsoa/kuunnella, jos ei ole kapasiteettia ymmärtää/nauttia siitä.
En nyt millään voi muistaa niitä täsmällisiä todisteita, joissain vanhoissa asiakirjoissakin siitä oli juttua..
