Olipas hieno animaatio! Oli justiin semmoinen, kuten Lillqvist sitä haastattelussa itse kuvasi, eli tshekkiläiseen nukkeanimaatioperinteeseen pohjautuva. Sisälsi lyhyessä ajassa useita vaikuttavia vertauskuvia (pitää tuntea paitsi sisällissodan historiaa, lukekaa prkl edes Tie Tampereelle, niin myös tarinoita) ja oli muutenkin upeaa nukkeanimaatiota. Kehitys on kehittynyt silläkin alalla sitten 1970-luvun itäblokin tuotantojen, joita Pikkukakkosessa näytettiin.
Harmittaa, että tämän yhteydessä vaahdotaan vain Marskista. Ensinnäkin: Marskin seksuaalisella suuntautumisella ei pitäisi olla paskankaan merkitystä sen suhteen, paljonko häntä ja hänen saavutuksiaan arvostaa. Teot ja saavutukset ratkaisevat, ei seksuaalinen suuntautuminen, joka on jokaisen yksityisasia, eikä pitäisi ketään häiritä. Toiseksi: Marski oli elokuvassa sivuroolissa, historia ja tarina/legenda pääosassa. Tuota Lillqvist korosti haastattelussa (olikohan viime viikolla YLEllä, hyvä haastattelu), jossa toisella puolella kenraali Hägglund ja Bjarne Kallis. Minä näin pätkän juuri, kuten Lillqvist oli sitä kuvannut, en Marskin halventamisena. Kyseessä on fiktiivinen tarina, koettakaa nyt se saada paksuihin kalloihinne, toki myös osittain oikeaan historiaan perustuvaa kerrontaa, eli lähinnä sisällissotaan. Tietysti pitää ottaa huomioon, että kyseessä on niin sanotusti punainen historian näkemys. Eikö sitä ole vieläkään oikeus tuoda julki, edes taiteen keinoin? Onko todellakin niin, että edes 90 vuoden jälkeen häviäjillä ei ole oikeutta tuoda omaa näkemystään esiin?
Huom! itse en katso olevani sen kummemmin punainen, valkoinen, vasemmistolainen, kuin oikeistolainenkaan. Mutta kannatan sanan- ja taiteenvapautta. On naurettavaa, kuinka moni pitää muslimeja kummallisina, kun vaahtoavat Muhammedista piirretyistä pilapiirroksista, mutta samat henkilöt ovat monesti perinjuurin sydämistyneitä esim. tämmöisestä nukkeanimaatiosta, kun joku uskaltaa kyseenalaistaa justiin heille pyhän henkilön. No ok, on myönnettävä, että välillä Uralin Perhosessa oli rankkaakin matskua, mutta Marskin seksuaalisella suuntautumisella spekuloiva lyhyt osuus ei mun silmään sitä todellakaan ollut. Sisällissotaa käsittelevä osuus sen sijaan oli.
Harmittaa, että tämän yhteydessä vaahdotaan vain Marskista. Ensinnäkin: Marskin seksuaalisella suuntautumisella ei pitäisi olla paskankaan merkitystä sen suhteen, paljonko häntä ja hänen saavutuksiaan arvostaa. Teot ja saavutukset ratkaisevat, ei seksuaalinen suuntautuminen, joka on jokaisen yksityisasia, eikä pitäisi ketään häiritä. Toiseksi: Marski oli elokuvassa sivuroolissa, historia ja tarina/legenda pääosassa. Tuota Lillqvist korosti haastattelussa (olikohan viime viikolla YLEllä, hyvä haastattelu), jossa toisella puolella kenraali Hägglund ja Bjarne Kallis. Minä näin pätkän juuri, kuten Lillqvist oli sitä kuvannut, en Marskin halventamisena. Kyseessä on fiktiivinen tarina, koettakaa nyt se saada paksuihin kalloihinne, toki myös osittain oikeaan historiaan perustuvaa kerrontaa, eli lähinnä sisällissotaan. Tietysti pitää ottaa huomioon, että kyseessä on niin sanotusti punainen historian näkemys. Eikö sitä ole vieläkään oikeus tuoda julki, edes taiteen keinoin? Onko todellakin niin, että edes 90 vuoden jälkeen häviäjillä ei ole oikeutta tuoda omaa näkemystään esiin?
Huom! itse en katso olevani sen kummemmin punainen, valkoinen, vasemmistolainen, kuin oikeistolainenkaan. Mutta kannatan sanan- ja taiteenvapautta. On naurettavaa, kuinka moni pitää muslimeja kummallisina, kun vaahtoavat Muhammedista piirretyistä pilapiirroksista, mutta samat henkilöt ovat monesti perinjuurin sydämistyneitä esim. tämmöisestä nukkeanimaatiosta, kun joku uskaltaa kyseenalaistaa justiin heille pyhän henkilön. No ok, on myönnettävä, että välillä Uralin Perhosessa oli rankkaakin matskua, mutta Marskin seksuaalisella suuntautumisella spekuloiva lyhyt osuus ei mun silmään sitä todellakaan ollut. Sisällissotaa käsittelevä osuus sen sijaan oli.
