^ Käytin sanaa "terve" usko, koska halusin viitata uskoon, jolla ei ole tekemistä ääriliikkeiden, epäilyttävien lahkojen tai kulttien ym. kanssa. Ymmärrät varmaan. Tarkoitan myös että usko on sellaista mikä on ihmisellä sydämessä eikä sen vaaliminen välttämättä vaadi pyhän kirjan lukua, säännöllistä rukoilua tai rituaaleja, vaan se on ja pysyy ja siihen voi turvata kun tuntee tarvetta. Se voi sisältää vakaumuksia (tässä on hyvä erottaa usko ja vakaumus, ne eivät ole täysin samassa kuplassa), jotka ovat muullee yhteisölle harmittomia. En siis puhu kaikista uskovista mutten myöskään pelkästään kristittyjen Jumalasta. Ymmärrät varmaan tämänkin.
Mitä tulee mainitsemaasi totuuteen niin kysymys on hyvä. Mikä on totuus? Mihin luotamme kun haluamme löytää totuuden? Vaikka tiedämme paljon ja voimme päätellä niin kuitenkaan meillä ei ole tiedossa absoluuttista totuutta asioista, pelkästään enemmän tai vähemmän tarkka likiarvo. Johtuen meille kehittyneiden aistien rajallisuudesta meillä ei ole täyttä käsitystä ympärillämme olevasta todellisuudesta, mutta tutkimustyö tuottaa meille jatkuvasti uutta tietoa siitä. Monesti vaan tuppaa olemaan niin että mitä enemmän saa tietoa, huomaa kuinka vähän todella tietää, mutta se tekeekin tutkimuksesta niin mielenkiintoista.
Siitä olen samaa mieltä kanssasi siitä että pyhiin kirjoituksiin pohjaavat totuusväitteet ovat paikoin huteralla pohjalla ja ristiriitaisia. En uskaltaisi lähteä väittelyyn ne pohjanani.
Ymmärrän mitä tarkoitat "terveellä" uskolla. Se olisi hienoa jos kaikki teistit olisivat sellaista, joiden uskomukset olisivat hyvin liberaaleja ja väljiä, eikä niistä olisi mitään haittaa muulle yhteisölle, mutta valitettavasti me emme elä sellaisessa maailmassa. Myös "terve" usko voi olla subjektiivinen käsite (seuraavalla kerralla kun tapaan Jehovan todistajan, niin täytyy kysyä, että edustaako hän mielestään tervettä uskonnollisuutta. Tosin, kukapa ei vastaisi, että kyllä?). Oma näkemykseni on, että tuskin näiden Wesboro Baptist Church -porukan, Al-Qaidan ja ISIS:en uskonnot ovat suoraan saaneet alkunsa mistään radikaalista tulkinnasta vaan ovat aloittaneet hyvin neutraaleista ja liberaaleista kannoista, ja ajan kuluessa näkemykset ovat kehittyneet yhä radikaalimmiksi. Eli mielestäni ongelman juuri ei ole radikaalit liikkeet ja heidän erityinen mielipiteensä, vaan se miten yksilöt luovat uskomuksensa todellisuudesta. Jos alunperinkin uskomus Koraanin totuudellisuudesta Allahin sanana on tuotettu epäluotettavilla prosesseilla (huolimatta siitä onko uskomuksen edustaja maltillinen vai radikaali), niin tälle perustalle rakennetut myöhemmät uskomuksetkaan eivät ole sen luotettavampia, vaan ne ovat automaattisesti epäluotettavien prosessien tuotoksia.
Huomasin, että puhumme hieman eri asioista kun puhumme jonkin uskomuksen oikeutuksesta ja perusteesta. Sanoit:
Ajattelen asian niin että "terve" usko tuo onnellisuutta ja iloa ihmisen elämään, antaa voimaa kun sitä tarvitsee ja antaa tietyllä tavalla jotain mihin turvata, positiivisia asioita. Tärkeimpänä asiana näen onnellisen elämän ja jos usko auttaa ihmistä siinä niin hyväksyn sen perusteeksi uskoa.
Kuvailet tässä
prudentiaalista oikeutusta, eli oikeutusta uskoa johonkin asiaan, mikäli se tuottaa itselle hyviä seurauksia. Esimerkiksi vakavasti sairas henkilö saattaa olla oikeutettu uskomaan Jumalaan ja ihmeparantumisiin, mikäli se auttaa selviämään sairauden yli, tai ainakin helpottamaan oloa. Keskellä merta pulassa uiva ihminen saattaa olla oikeutettu uskomaan, että jaksaa uida edessä näkyvälle saarelle, jos se antaa hänelle tsemppiä oikeasti uida sinne saarelle. Itse puhun
tiedollisesti oikeutuksesta niin, että tiedollinen oikeutus viittaa totuuteen, ja päämääränä minulla on uskoa siihen mikä on totta. En siis aivan jaa näkemystäsi siitä, että "terve" usko, joka tuottaa iloa ja onnellisuutta, olisi peruste totuusväitteen totuudelle. Voin saada onnellisuutta elämääni jos uskon keijuihin, mutta se ei tee keijuista vielä totta.
Mielestäni me emme tarvitse absoluuttisia tietoja mistään muodostaaksemme mielipiteitä todellisuudesta. Joseph Smith oli Jumalan profeetta tai sitten hän ei ollut. Jeesus Nasaretilainen, Jumalan poika oli olemassa tai sitten ei ollut. Jumala on olemassa tai sitten ei ole. Join eilen kaljaa tai sitten en. Voi olla vain yksi oikea vastaus, ja riippuen siitä miten väitteitä todistellaan, niin niiden perusteella muodostamme mielipiteemme asiasta. Me emme tarvitse absoluuttista totuutta asioista muodostaaksemme mielipiteitä tai ryhtyäksemme johonkin toimintaan.
Mutta niin, mikä on totuus? Jos vaikka henkilö X on ostanut karkkipussin, ja seuraavana päivänä kyseinen karkkipussi on kadonnut henkilön tietämättä hänen ruokakaapistaan. A voisi tehdä totuusväitteen, että "
X:n tyttöystävä vei karkkipussin". B voisi tehdä totuusväitteen, että "
joku muu henkilö vei karkkipussin". C tekee totuusväitteen, että "
sokerille persot sokerikeijut veivät karkkipussin". Kaikki tekevät jonkinlaisen totuusväitteen ja riippuen siitä, minkälaiset prosessit (luotettavat vai epäluotettavat) nämä totuusväitteet ovat tuottaneet, niin teemme johtopäätöksen niiden todennäköisestä totuudesta. Kuten sanoit, absoluuttisia tietoja meillä ei ole käytössä historiallisista tapahtumista, vaan joudumme aina turvautumaan todennäköisiin likiarvoihin. Lisäksi on huomattava miten erilaiset A:n ja C:n väittämät ovat, sillä välttämättä ne prosessit mitkä riittävät tuottamaan uskomuksen, että A:n kanta on oikea, eivät välttämättä riitä tuottamaan uskomusta, että C:n kanta on oikea.
Täytyy sanoa, että mielenkiintoinen keskustelu, mutta en tiedä pääsemmekö tässä hirveän pitkälle, kun tunnumme olevan aika paljon samaa mieltä asioista :D.