Itse tulin uskoon tuossa vähän aikaa sitten. Lueskelin paljon itsensäkehittämiskirjoja, jotta tulisin tehokkaammaksi työntekijäksi ja tekisin enemmän rahaa. Joku ehdotti Echart Tollen kirjoja, ja siitä se sitten lähti.
Itse uskon, että jos ihminen eläisi 1000 vuotta vanhaksi, tulisi jokainen ihminen uskoon viimeistään siinä 200-300 vuoden kohdalla. Syy on se, että mitä kauemmin ihminen elää, sitä enemmän hän altistuu ns. kalkkuna-ongelmalle:
Kuvittele että olet kalkkuna. Koko elinikäsi ajan olet joka päivä saanut tarpeeksi ruokaa ja suojaa. Sinulla on huonoja ja hyviä päiviä, ja opit menneisyydestä että elämä kantaa. Kunnes tulee Kiitospäivänaatto, ja sama käsi joka on ruokkinut sinut, katkaisee kaulasi. Kysymys kuuluu: Miten helvetissä olisit voinut tietää että päiväsi ovat luetut? Mikään menneisyydessä ei anna merkkiäkään tulevasta yllätyksestä.
Tälläisiä Mustia Joutsenia tapahtuu ihimisen henkilökohtaisessa elämässä aina muutaman vuoden välein, paitsi jos asuu tynnyrissä. Ainut keino päästä näistä romahduksista eteenpäin, ilman sekoamista tai tuhoutumista, on se että sallii vanhan, toimimasta lakanneen ja pettäneen maailmankuvan tehdä tilaa paremmalle maailmankuvalle. Sitten kun ymmärtää Jumalam syvimmän olemuksen niin aletaan olla lähellä maailmankuvaa joka kantaa.
Mitä jos uskontoja ei olisi ollenkaan?
Olisimme tod. näk. vielä simpanssien tasolla. Ihminen otti irtioton apinoista, kun se on ruvennut pohtimaan hyveitä, jotka ovat muodostaneet uskonnot ja täten luonut keskenäisriippuväisen yhteiskunnan. Uskonto on siis koko ihmiskunnan kehityksen ytimen ytimessä. Sarasvuon selitti tämän hyvin vuosi sitten radio-ohjelmassaa
Jari Sarasvuo: Armo on johtamisinnovaatioiden ässä | Radio | Areena | yle.fi (18 min kohdalla).
Nykyään uskonnot muuten lupaavat pelastuksen silloin kun teet hyvää parhaillaan, kuin ennen pelastus luvattiin jälkipalkkiona, kun on tehnyt hyvää. Itse olen ainakin kokenut uskoon tulon hyvänä asiana, ja se on avannut paljon uusia seikkailuja ja parempaa elämänlaatua.