Eli nykyaika on perseestä, mutta kaikki kiva mitä se tarjoaa kelpaa kyllä kuten yleensä. Ajat tietysti vielä autollakin?
Itse asiassa mä veikkaan, et nykyhetki on ihan sairaan kiva. Mulla ainaki on hubaa. Naatiskelen hemmetin korkeasta elintasosta melko vähäsellä efortilla. Totta hitossa ajan autoa, mullahan on kaks jalkaa niinku jumala tarkotti, toinen kaasua ja jarrua ja toinen kytkintä varten. Menneisyys oli täynnä tuskaa ja taikauskoa, tulevaisuudesta taas ei koskaan tiedä. Se minkä vuoksi tinkaan aiheesta on, että systeemissä on kuitenkin selviä valuvikoja, jotka tulisi korjata siten, että vaikutukset koskee kaikkia.
Yhden miehen kapina autoa vastaan ei tee mitään. Yritän kuitenkin omilla minimaalisilla teoillani, jos ei muuta, niin pitää omatuntoani kurissa. Pyrin kuluttmaan kohtuullisesti (viski toki on täysin turha pahe, mutta menköön). Mua ei haittais laskea länsimaista palkkatasoa kollektiivisesti yhtään, jos se tarkoittas vastaavaa nousua köyhempien kansojen tavalliselle väestölle (yksinkertaistettua utooppista shittiä toki). Ite tulen toimeen Suomen mittapuulla ihan kämäsillä tuloilla, mun ei ole pakko saada uusinta ja viimesintä sitä ja tätä tai matkustaa tuonne ja minne lie. Oikeesti ei ole pakko monen muunkaan. Se vaan jotenki tuntuu, et asiaan kuuluu se uus älypuhelin joka toinen vuosi, isompi telkkari paremmalla kuvanlaadulla ja tilavampi auto, ku on kerta kätevä. Niin ja kaikikilla muillaki on. Mua vituttaa ostaa lähes kaikkea (paitsi viskiä ja ruokaa).
En halua ollenkaan vähätellä omaa mukavuuttani tai väittää, että olisin parempi kuin joku muu. Ihan samalla tavalla kuin iso osa suomalaisista olen käynyt peruskouluputken läpi, jatkanut seuraavaan putkeen ja kiltisti yritän valmistua ammattiin ja elää keskiluokkaista seesteistä elämää. Mua kuitenkin inspaa yrittää ymmärtää maailmaa ja olen antanut itseni ymmärtää, että ihmisen toiminnassa ois parantamisen varaa.
PS. Ajan tankillisen kuukaudessa eli aika vähän ;)
